Hae
Elämänmakuista matkaa

Muutama kiitoksen sana.

Heti alkuun olisi paikallaan muutama kiitoksen sana. Siis härreguud olen aivan häkeltynyt ihmetyksen ja sanattomuuden määrästä! Te siellä nostitte keskiviikkoisen postauksen pienen blogihistoriani luetuimmaksi postaukseksi 24 tunnin aikana. Tälle päivälle piti laittaa vauvan uni postausta mutta siirrän sen huomiselle. Nyt halusin pysähtyä tämän fiiliksen äärelle minkä sain siitä, että postaus minkä kautta tulin taloudellisesti kunnolleen kaapista ulos, nousi hitiksi heti! Puhun asioista melko avoimesti ja oikeastaan nenääni pidemmälle miettimättä mutta siltin, aina kun julkaisen henkilökohtaisia postauksia, jännittää miten minut otetaan siinä vastaan.

Aikaisemmin henkilökohtaisia postauksia ovat olleet mm.

Isänpäivä ilman isää.

Harmonisen vauvakuplan syvyyksissä.

Vuosi sitten kädessä oli raskaustesti ja pöydällä ero.

Viikkokatsaus – 50% paskaa.

kiitoksen sana.

Välillä tuntuu, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän mitä te siellä annatte. Lähtökohta blogin kirjoittamiselle on ollut aina se, että teen sitä oman näköisesti ja omalla suullani. En kaunistellen enkä photoshopaten, vain minuna itsenäni. Joten se, että kaiken tekemisen ja ääneen sanomisen keskellä saan tuntea olevani samalla viivalla kanssanne, palkitsee sydäntäni. Miten upeaa on huomatakkaan, kuinka sitä tulee kuulluksi omana itsenään, minuna, kaiken kansan edessä. Olen kirjoittanut sitten minkä tahansa henkilökohtaisen tekstin tai avautumisen, tunnen olevani siitä huolimatta saman arvoinen.

Tietenkään se mitä muut ajattelevat tai millaisena muut näkevät minut ei määritä ihmisyyttäni. Oma sisin sen määrittää. Siitä huolimatta oman arvon tunnetta nostaa se, miten sitä huomaa esimerkiksi, kuinka sitä ei ole yksin sen kanssa, että vauva viettää isänpäivän ilman isää. Tai kuinka en olekaan paska mutsi, jos uppoutuu harmonisen vauvakuplan syvyyksiin.

Annan ääneni sille, miten arki on vaikeaa maksuhäiriöisenä mutta mitä sitten teette. Ojennatte megafonin, jotta saan ääneni kuuluviin. En tiedä saatteko kiinni vertauskuvastani, mutta sen vaan vielä sanon, että kiitos siellä olemisesta. Kiito tekstieni lukemisesta ja siitä, että saatte minulle tunteen, jossa kaikkine virheineni ja ääneen sanomiseni kanssa olen yhä ihminen, samalla viivalla kuin tekin. Arvostan.

Kiitos, että luette.❤️

Ida

 

Meidän matkaan pääsee myös:

Instagramissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *