Kissa ja vauva samassa taloudessa.
Mietin todella paljon raskaana ollessani sitä, että miten kissa suhtautuu vauvaan. Luin erilaisia tarinoita ja kauhuskenaarioiden keskellä toivoin vain parasta. En osannut yhtään pelätä mitään. En sitä, että kissa menisi vauvan sänkyyn nukkumaan enkä sitä, että kissa protestoisi vauvasta. Olin kissan suhtautumisesta vauvaan rennoin mielin. Puhuimme paljon koululaisten kanssa siitä, että Naxua tulee huomioida extra paljon vauvan synnyttyä. Kissaa ei saisi jättää yksin, vaikka vauva tulee taloon ja kissan tulisi saada samanlailla leikittäjiä kuin aina ennenkin. Puhuimme, miten kissa on yksi meistä, ja hänelle tulisi tosi pahamieli, jos jäisi ihan yksin.
Kissa ja vauva samassa taloudessa.
Tuodessani Maxin sairaalasta kotiin, koin ensiksi pelästymisen kissan suhtautumisesta sillä hänen nähdessään vauvan, hän nosti kaikki karvat pystyyn ja liikkui selkäkyyryssä. Sillä hetkellä ajattelin, että kissa ei tulisi suhtautumaan vauvaa hyvin. Olin sillä pienellä hetkellä todella surullinen koska ajattelin, että kissasta tulisi luopua. Soitin pitkin poikin ja lähetin kissan reaktiosta viestejä vaan huomatakseni jo samaisena iltana, että kissa vain pelästyi vauvaa. Ei muuta. Käytyään nuuhkimassa vauvaa hän hyväksyi vauvan perheenjäseneksi.
Rasittavan rakas kissa.
Kissan hyväksynnästä seurasi ison kiven tippuminen sydämeltä mutta siltin samoihin aikoihin alkoi minun ärsyyntymiseni kissaan. Tuntui, että minusta ei riittänyt kaikille – vauvalle, koululaisille ja kissalle. Naxu sai paljon huomiota koululaisilta mutta minä en sitä jaksanut antaa enää samalla tavalla. Siinä missä ennen vauvan syntymää kissa mm. nukkui tyynyni vieressä, vauvan synnyttyä hän siirtyi jalkopäähän nukkumaan. En vaan jaksanut yhtään ylimääräistä siinä vaiheessa, kun vauva oli nukahtanut. Tuntui, että kissa oli vain tiellä ja rasittava karvainen lapsi, joka hyppi silmille. Todellisuudessa hän vain haki huomiota mutta ensimmäisinä kuukausina se ei tuntunut siltä.
Aina kun olin saanut vauvan nukkumaan ja koululaisetkin olivat isällään, kissa pisti hulinaksi ja riehui pitkin huushollia ja tuli kiehnäämään. Vaatimaan osansa huomiosta mutta en vaan jaksanut antaa huomiota hänelle. Ilokseni meillä käymässä olleet vieraat huomioivat Naxua aina heti tullessaan koska hänhän juoksee ovelle vastaan, aina ja kaikkia. Koululaisia patistin huomioimaan Naxua enemmän ja leikittämään mutta eihän se ollut sama asia. Siitä huolimatta kissa haki minulta huomiota tulemalla esimerkiksi syliini istumaan silloin kun söin. Maxin ensimmäisten kuukausien aikana olin vaivan kypsä koko kissaan.
Tuntui, että jos lapset eivät vaatineet äitiä, niin sitten kissa vaati ja sekös pisti hermot kireälle – ennen vauvaa, niin äärimmäisen rakas kissa.
Kissa ja vauva, 8kk myöhemmin.
Ihan ensi alkuun pitää sanoa, että kissa ja vauva on oikeasti hyvä yhdistelmä samassa taloudessa. Ainakin meidän taloudessamme. Naxu on ottanut Maxin hyvin vastaan ja ihan vastasyntyneenä nukkui Maxin sängyn vieressä, ja sittemmin on siirtynyt toisinaan ikkunan taakse vahtimaan pihalla olevia vaunuja. Naxu huomioi Maxin lattialla olemisen eikä kävele hänen leikkimatollaan silloin ja huomaan, että juostessaan kiertää Maxin kaukaa. Kissa antaa vauvan silittää itseään eikä ole koskaan huitaissut tassullaan vauvaa.
Max on vasta 8kk mutta seurailee siltin kissan menoja ja on saanut silittää kissaa. Hän nauraa kissalle ja kuullessaan kissan maukumista, etsii kissan katseellaan. Musta on ihana seurailla kissan ja vauvan kasvua yhdessä sillä he ovat niin samanikäisiä. Näen jo mielessäni sen, kuinka kissa ja vauva touhuaa keskenään vauvan saadessa jalat alleen ja sittemmin kasvavat isoiksi, teineiksi.
Oma ärsytykseni kissaan on laantunut sen alun ärsyyntymisen jälkeen. Toki kissa on yhä, toisinaan, rasittavan uhmakas sillä hän toisissaan osaa herättää minut aamuisin ja vaatia huomiota. Hän yhä antaa vauvalle tilaa minun lähelläni mutta osaa myös varovasti tulla viereen odottamaan rapsutuksia.
Kissa ja vauva. Oikein mainio yhdistelmä.
Ida
Lue myös:
Naxu – uusin perheenjäsen, kissa.
Seuraa meitä: