Hae
Elämänmakuista matkaa

Yhden vanhemman perheen joululoma.

Tässä joululomaa lasten kanssa viettäessä olen huomannut, että oma-aika on hieman kortilla. Ne ajat mitä koululaiset olisivat koulussa, ovat minun aikaani tehdä omia juttuja ja olla kaksin vauvan kanssa. Vauvan nukkuessa, koululaisten ollessa koulussa olen uppoutunut niin kotitöiden kuin blogin, että Instagramin maailmaan. Eli käytännössä pystynyt harrastamaan paljon. Tämä puolestaan on tuonut energiaa niihin hetkiin, jolloin kaikki lapset ovat samaan aikaan kanssani, samassa tilassa. Yhden vanhemman perheessä joululoma on sama kuin olisit ympärivuorokautisessa työpaikassa – ilman taukoja.

On meidän lomassamme ollut paljon hyvääkin ja lapsilta kun kysyn, heidän mielestään meillä on ollut kiva loma. Loma missä on oltu yhdessä, tehty asioita yhdessä ja he ovat vuorollaan saaneet kaksin aikaa äidin kanssa. Kuitenkin kaikesta tästä olen tämän viikon jälkeen todella väsynyt ja vielä olisi ensi viikko yhteistä lomaa jäljellä. Tiivistä yhdessä oloa, jonka aikana selvitän satatuhatta tiuskimistilannetta ja ratkon väittelyä siitä kuka ruokki eilen kissan. Lapset ja heidän murheensa. Voi kun itselläni olisi yhtä pienet murheet mitä heillä on.

yhden vanhemman perheen.

Kahden vanhemman perheissä toinen aikuinen oletettavasti touhuaa lasten kanssa, jotta toinen vanhempi saa juoda keskeytyksettä kahvin. Yhden vanhemmat perheissä näin ei ole ja lomalla ollessa asia mikä on meidän perheellemme itsestäänselvyys, nousee kuitenkin pintaan. Lomalla on tuntunut siltä, että jokainen meistä kipinöityy toisistaan herkemmin – ei jatkuvasti mutta joskus. Etenkin nyt muutamana päivänä, kun olemme olleet tiiviisti jo viikon yhdessä, on tuntunut siltä, että toisen ei tarvitse kuin katsoa toista, niin he kuristavat toisensa. Ei fyysisesti mutta ajatuksissa.

Joululoma yhden vanhemman perheessä tuntuu siltä, että loman jälkeen yksi lepopäivä ei riitä vaan sitä tarvitsee kokonaisen viikonlopun palautumiseen. Huijaan, kokonaisen viikon. Se voisi riittää just ja just kantamaan seuraavaan lomaan saakka. Toki pidän siitä, että lapset ovat lomalla ja saamme touhuta yhdessä ilman arjen tuomia aikatauluja mutta siltin on pakko myöntää, että lomat lasten kanssa ovat ympärivuorokautista työtä ilman taukoja.

ympärivuorokautinen työ.

Ei riitä, että kerran päivässä teet ruuan vaan se tehdään kahdesti päivässä ja voi kun riittäisi, että tekisi vain ruokaa päivittäin. Mutta ei. Samalla pitää toimia tuomarina, sairaanhoitajana, terapeuttina, siivoojana, sirkuksena ja tapahtuma toimistona. Tämä kaikki olisi hyvä hoitaa hymyssä suin ja olla kiitollinen siitä, että saa olla lomalla, sillä eihän kaikilla ole joululomaa. Meillä on ja olen siitä iloinen.

Ei loma kuitenkaan pelkkää hermojen katkeamista ole.

Mutta onhan se ihan totta, että heidän maailmassaan se kumman vuoro on ruokkia kissa, on iso asia. Yhtä isoa asia kuin se, että kumpi saa tällä kertaa istua tietyssä kohdin sohvaa. Arvatkaa miten tämänkin pulman voi ratkaista? Siten, että menen itse istumaan juuri siihen kohtaan mihin kumpikin väittelyssä haluaa. Kummasti loppuu eripura siinä vaiheessa. Kunnes tulee seuraava hetki.

Loma. Aina yhtä rentouttavaa. Onko teilläkin?

 

Ida

 

Lue myös:

Kesälomalla ympärivuorokautisessa työpaikassa.

Supernainen.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *