Lapsiperheiden kotipalvelu – kokemuksia.
Minulla on ollut Lapsiperheiden kotipalvelu sopimus nyt neljättä kuukautta ja voisin kertoa hieman siitä, että millaisia kokemuksia tästä tukimuodosta nyt on. On todella hienoa, että perheille on tarjota erilaisia tukimuotoja, joissa otetaan perheiden yksilöllinen avuntarve huomioon. Lapsiperheiden kotipalvelu ei varmasti ole jokaiselle samanlainen, niin käytännössä kuin kokemuksina mutta ehkä joku saa tästä rohkeutta hakeakseen perheelle tukea kotipalvelusta.
Lapsiperheiden kotipalvelu – miinus.
Kerroin taannoin Instagramin storyssa siitä, kuinka en ollut tyytyväinen meidän lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijään. Meillä ei kemiat kohdanneet emmekä juuri puhuneet. Olen luonteeltani kotona hyvin vahva ja reviiri tietoinen silloin kun tontilleni astuu tuntematon ihminen. Jos minuun ei ota kontaktia, en ota sitä itsekään. Niin kävi nyt perhetyöntekijän kanssa. Hän ei ottanut kontaktia minuun emmekä tulleet toisillemme tutuksi. Koin, että olimme saman katon alla mutta ihan erilaisissa maailmoissa.
Lähtökohtana perhetyöhön on ollut se, että saisin tukea ja apua kotiin. Pärjään koko laumani kanssa mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että tässä ympärivuorokautisessa vanhemmuudessa sitä kuuluisaa omaa-aikaa ei ole juuri ollut. Kaiken lisäksi, kun oma mieli teki tepposet ja näin ollen lisä apu kotiin oli ajankohtaista, ja ajatuksena iso apu.
Lapsiperheiden kotipalvelussa meillä on työpari eli kaksi työntekijää, jotka vuorollaan käyvät meillä. Toisen kanssa kemiat kohtasi ja hän vastasi kaikkinensa meidän perheemme tarvetta mutta toisen kanssa ei. Niinpä annoin palautetta toisesta työparista ja esitin lauseen,
En kaipaa kotiini sohvan kuluttajaa.
Kärkkäästi ilmoitettu lause kuvasi hyvin sitä meininkiä mikä meillä kotona oli toisen työntekijän kanssa. Yhdessä tilanteessa olin itse koko lauman kanssa keittiössä, vauva sylissä tein ruokaa ja kuuntelin koululaisten kaakatusta. Mitä teki perhetyöntekijä? Istui sohvallamme lukemassa Tatu ja Patu kirjaa, ottamatta kontaktia tilanteeseemme.
Perhetyöntekijä vaihtui.
Sen puhelun jälkeen sain vaihdettua perhetyöntekijän ja puhelun aikana painotin, että hän on varmasti toisenlaiseen perheeseen sopiva mutta ei valitettavasti meidän perheeseemme. Olin kiitollinen, että sain vaihdettua työntekijän sillä, onhan lapsiperheiden kotipalvelun idea se, että tukimuoto palvelee perhettä eikä kuormita perhettä. Kolmen epäonnisen käyntien jälkeen olin aina niin kuormittunut, että koin perhetyöntekijän vaihdon olevan minua palveleva teko.
Nyt odotan milloin kohtaan uuden perhetyöntekijän, mutta samalla meillä tosissaan on käynyt jo neljä kuukautta tuttu perhetyöntekijä. Toivottavasti saamme yhtä ihanan työntekijän mikä meillä jo on. Koululaiset ja vauva myös tykkäävät ”vanhasta” perhetyöntekijästä ja odottavat aina hänen tulemistaan. On tosi tärkeää, että perhetyöntekijä on poikkeuksetta aina sama työpari, luottamussuhteen syntymisen kannalta. Totta kai myös sen vuoksi, että pääsemme rakentamaan yhteistä polkua ja kotipalvelu palvelee perheemme tarpeita tai lähinnä minun tarpeitani.
Perhetyön kokemukset – plussa.
Tähän saakka perhetyöntekijä on tullut kotiimme enkä ole itse lähtenyt mihinkään. Usein hän touhuaa kummankin lapsen kanssa, joko yhdessä tai erikseen. Viimeksi teimme sillein, että kumpikin koululaisista sai olla minun kanssani kaksin, samalla kun toinen oli perhetyöntekijän kanssa kaksin. Joskus koululaiset lähtevät työntekijän kanssa ulos ja kerran he leipoivat piparkakkutalon. Syömme usein aterian yhdessä ja viimeksi perhetyöntekijä siivosi keittiön, ja olin aivan äimänä!
Joku muu aikuinen kuin minä siivosi keittiön! Jösses se oli siistiä! Mahtavaa ja niin pieni apu, jolla oli minulle iso merkitys. Tässä tulikin aika hyvin esille se mitä perhetyöntekijä tekee kotonamme. Kaikenlaisia arjen askareita, lapset huomioiden ja minua tukien tekemisissä.
Koen perhetyön olevan tärkeä tukimuoto. Miten kiva onkaan, kun kotona on ammattilainen, joka tietää mitä tekee. Hän ottaa vastuun ja koen saavani tukea kodin sisällä, pyytämättä. Se on ehkä tärkeitä, että aina ei tarvitse pyytää apua tai pelätä toisen kieltäytyvän auttamasta. Hän auttaa hyvillä mielin kodissamme ja se on aika ihana juttu.
Ehkä joskus olen yksin?
Vielä en ole perhetyön läsnä ollessa lähtenyt yksin mihinkään mutta toisaalta en ole sitä ehkä niin kovasti edes kaivannut. Työntekijä on kodissamme 3h kerrallaan ja meidän kotoa joka paikkaan, on useita kilometrejä. Ainut mitä kerkeisin tekemään, on mennä kävelyllä ja toistaiseksi vaunukävelyt ovat sama asia kuin kävellä yksin. Aina välillä minulle sanotaan, että saisin tehdä perhetyön ollessa meillä, yksin asioita mutta ehkä vielä joskus olen yksin. Tai sitten en.
Kuten sanoin, niin hirmu suuri tarve sille yksinolemiselle kodin seinien ulkopuolelle ei ole. Se mitä voisin yksin tehdä, on käydä kaupassa! Muuta en oikeastaan tällä hetkellä kaipaa kuin sitä, että saisin joko mennä yksin kauppaan tai olla yksin kotona. Mutta harvoin osaan rentoutua kumpaakaan muotoon silloin kun aika on rajallinen ja mennään kello kaulassa.
Joten ehkä vielä hetken ajan olen oikein voimissani jo siitä, että perhetyöntekijä täyttää astianpesukoneen. Se on minun elämässäni iso asia.
Ida
Lue myös:
Lapsiperheiden kotipalvelun asiakkaana.
Tule mukaan: