Hae
Elämänmakuista matkaa

Millaista on olla masentunut?

Sain masennusdiagnoosin noin kaksi kuukautta sitten mutta jo vuosi sitten minun olisi pitänyt uskaltaa ottaa diagnoosi vastaan. En kuitenkaan ottanut vaan rämmin eteenpäin. Ajattelin, että kyllä elämä jossain vaiheessa kirkastuu ja luulinkin sen kirkastuvan vauvan synnyttyä, jolloin olin ihanassa vauvakuplassa. Mutta nyt jälkiviisaana osaan havaita sen, että mistään muusta en ollutkaan iloinen. Vain vauvasta ja vauvan kanssa olemisesta. Masentunut nimittäin osaa nauttia myös arjen iloisista hetkistä, aidosti.

Tämä ilottomuus puhkesi huippuunsa kesällä. Se oli ihan kamalaa aikaa mielelleni. Ympärillä tapahtui paljon kivoja asioita, ihania hetkiä mutta vaikka olisin halunnut olla iloinen, mieleni ei pystynyt siihen. Kuulostaako hullulta? Sitä se on. Kerron tässä postauksessa siitä millaista minulla on ollut masentuneena ja mitä tapahtuu synkimpinä hetkinä. Tämä teksti pohjautuu henkilökohtaiseen kokemukseeni ja tulee muistaa, että jokaisen kokemus on erilainen.

arjen pyörittämisen taito.

Siitä saakka, kun sain vuosi sitten epävirallisesti masennusdiagnoosin, sitä miten pyöritän arkea, hämmästeltiin. Mutta arjen pyöritys ja kotona touhuaminen on ollut minulle keino paeta tilanteita ja ajatuksiani. Mieleni saa jonkun adrenaliini ryöpyn siivotessa ja joskus on ollut ajanjaksoja, jolloin olen touhunnut kotona niin paljon, etten olen pysähtynyt. Ihan tosissaan! Olen saattanut aamusta iltaan tehdä jotain. Jos pysähdyin, jouduin käsittelemään asioita mitkä oli pistänyt mieleni hajalle. Niinpä kotitöiden tekeminen oli ja on joskus pakokeino kaikesta ympärillä olevasta ahdistuksesta. Vasta ammattiavun kanssa keskustellessa sain toisenlaisia avaimia asioiden käsittelyyn. Joskin vieläkin huomaan touhuavani joskus ”liikaa” mutta olen mennyt tässä eteenpäin. Vielä vuosi sitten en pysähtynyt edes öisin mutta nyt, osaan jättää tekemättä, jos en jaksa tai ei huvita.

Masentunut kuristaa mielessä kaikki.

Siltä masennus pahimmillaan on tuntunut. On tehnyt mieli kuristaa kaikki. En ole pahimpina hetkinä kestänyt mitään. En väärää sanamuotoa enkä neuvoja siitä miten asiat tulisi hoitaa. Rehellisesti sanottuna, en yhtään mitään. Se tunne, että on tehnyt mieli kuristaa kaikki, on puhjennut sormia napsauttamalla. Herätessäni olen saattanut olla iloinen mutta jo se, että aamukahvi maistui pahalta, saattoi napsauttaa mielen rikki. Se on sillä hetkellä tuntunut maailman isoimmalta vastoinkäymiseltä – jälkiviisaana ajattelen toisin.

Pahimpina päivinä sitä ottaa syvälle itseensä jokaisen asian mutta on myös vaikea kuulla asioita positiivisella sävyllä. Muistan yhden hetken, jossa olen ottanut ystäväni kanssa yhteen hetkellä, jossa hän toi minun mielestäni väärässä hetkessä ja lauseenmuodossa yksinhuoltajuuteni, tilanteeni. Muistan vieläkin sanasta sanaan mitä hän sanoi mutta muistan myös sen tunteen, jossa sillä hetkellä olin. Siinä tunteessa ääneni värisi, teki mieli heittää kaikki ympärillä oleva tavara pitkin seiniä – vain koska tunsin vääryyttä siitä, miten asia tuotiin esille.

Masentuneen mieli voi todellakin olla välillä niin musta, että mieli napsahtaa sormia napsauttamalla ja se on ihan oikeasti todella pelottavaa. Sillä hetkellä tekee mieli kuristaa kaikki, jopa kivi. Tämä voi olla läheisillä äärimmäisen raskas masennuksen vaihe mutta uskon siihen, että he keiden elämässäsi kuuluu olla, pysyvät silloinkin siinä kun suutut pienistä asioista ja jokainen tekee mieli kuristaa.

masentuneena en kestä muutoksia.

Vieläkin työstän tätä mutta joskus tämä on ollut todella pahana ja tarkoita, että sietämättömän pahana. Jos olen suunnitellut edellisenä päivänä, seuraavan päivän tietynlaiseksi ja siihen on tullut jotain muutoksia tai jokin osa poikkeaa etukäteissuunnitelmasta, mieleni ei ole kestänyt sitä. Minusta on sillä hetkellä tullut ihan toimitakyvytön. Esimerkkinä:

Olen suunnitellut, että aamulla pitää lähteä ovesta klo 09:07 bussilla.

Aamu tulee ja myöhästyn ajatuksissa olevasta aikataulusta. Mitä tapahtuu?

Mieleni romahtaa, vaikka minulla ei olisi ollut mitään sovittua menoa vaan olisin lähtenyt vain kauppaan hakemaan maitoa. Käsittämätöntä mutta jos olen ajatellut tekeväni asiat tietyllä tavalla ja olen aikatauluttanut päiväni, niin en mustimpina hetkinä ole kestänyt tai kestä muutosta. En sitten yhtään. Silloin kun suunnitelmani epäonnistuu eli olen vaikkapa kaupassa puolikymmenen sijaan, kello kymmenen, mieleni ei osaa pysähtyä siihen hetkeen vaan se käy ihan ihmeellisissä kierroksissa.

Mieleni ei ole pahimpina hetkinä kestänyt edes sitä, jos ystävä on myöhästynyt sovitusta ajasta vartilla ja näinä hetkinä olen äärettömän kiitollinen siitä, että ystäväni ovat juuri sellaisia kuin ovat. He ymmärtävät tai ainakin esittävät ymmärtävänsä. ?

Seuraavaa päivää on vaikea ennustaa.

Yksi lukuisista, raskaista jutuista masentuneena on se, että seuraavaa päivää on vaikea ennustaa. Käydessäni illalla nukkumaan, saatan ajatella, että huomisesta tulee kiva päivä mutta aamulla mielentila on ihan toinen. Tälle ei voi mitään, vaikka mieltä miten työstäisi tai voi, terapian ja oikean lääkityksen löytymisen jälkeen mutta ei silloin kun mieli on musta ja masennus puhjennut. Se on ihan käsittämätöntä mutta masentuneena saattaa tuntua raskaalta aamu, mikä on illalla vaikuttanut kivalta tai toisin päin. Yhtäkkiä se onkin hirmu hauskaa, vaikka kissa herättää aamulla. Edellisenä aamuna tämä on voinut olla mieltä romauttava asia.

Ehkä kuvailisin masennustani sellaisena juttuna, että jokainen päivä on erilainen. Kaikki em. piirre minussa voi käyttäytyä joka päivä eri lailla ja se vaatii joskus ihan hirveästi sopeutumista, joustamista ja sallimista itseltäni. Kaikki tämä muutos vaatii myös tietynlaista sietokykyä. Kesti pitkään hyväksyä se, että mieleni on joka päivä sisältä erilainen vaikka ulospäin saatan päivittäin näyttää samalta.

Tätä voi olla todella vaikea kuvitella käytännössä ja se tuo ihmissuhteisiin haasteita koska masentuneella voi olla jokainen päivä erilainen tai sitten mielen vireys, innostus ja väsymys menevät kausittain. Se on äärimmäisen raskasta kun omaa mielen tilaa ei voi yhtään ennustaa, pitää vain ottaa vastaan mitä tulee.

masentuneena voin olla:

iloton, väsynyt, nauravainen, eläväinen, yksinäinen, sosiaalinen, hauska, ihminen, ahdistunut, pirteä, ailahtelevainen, huumorintajuinen, eristäytyvä ja äiti sekä toimintakykyinen, että omaan kuplaan vetäytyvä.  Voin nauttia elämästä, harrastaa mieleisiä asioita ja tehdä työni moitteettomasti. Voin myös käpertyä synkkyyteen ja huutaa sisäisesti. Voin olla vaikka mitä – elämänmakuinen ihminen.

Masentuneena olen kaikkea tuota ja paljon enemmän. Vaikka olen masentunut, niin halaan ja pussaan lapsiani päivittäin, painin ja pelaan lautapelejä. Masentuneena olen monenlaisia tunteita läpikäyvä, isosti tunteva ja herkästi ahdistuva, rakastava ja lämpimän aterian joka päivä tarjoileva äiti. Sain diagnoosin vasta hetki sitten ja saatuani sen, annoin vihdoin itselleni luvan olla itsekäs. Vasta diagnoosin myötä olen ottanut rohkeasti aikaa itselleni, ollut vastaamatta soittoon, jos en ole jaksanut ja perunut sovittuja näkemisiä, jos tunnen mieleni olevan väsynyt sosiaaliseen kohtaamiseen. Olen ollut rohkeasti itsekäs ja se on tällä hetkellä sallittua.

Masennuksen kanssa eläminen on raskasta. Ei aina mutta synkimpinä hetkinä on. Masennus ei kysy lupaa tulla eikä se kysy lupaa synkistää mieltä. Masennus tekee kaiken lupaa kysymättä mutta sen kanssa voi oppia elämään oikeanlaisen avun ja tuen kanssa. Masennuksen piirteet ovat myös asioita, joita voi olla vaikea ymmärtää mutta ne ovat piirteitä, joita ei tulisi koskaan vähätellä. Masennus on todellinen.

Masennukseen saa apua!

Masennukseen ja mielenhyvinvointiin saa, ja pitää hakea apua. Tukimuotoja on monenlaisia ja alla muutama palvelu, josta saa apua jopa nimettömänä:

MIELI

Mielenterveystalo.

Kuntasi neuvola.

Kuntasi terveysasema.

Älä epäile ottaa auttavaan tahoon yhteyttä

Ida

 

Lue myös:

Kaiken takana on masentunut.

Seuraa matkaani:

Instagramissa

Facessa