Hae
Elämänmakuista matkaa

Ystävyys on tahtotila.

Alku kuusta kyselin Instagramin storyssa ihanilta seuraajiltani kysymyksiä ystävyydestä. Sain aivan mielettömän hyviä vastauksia ja ihana, miten ne vastaukset kohtaisivat myös omien ajatuksieni kanssa. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä millainen hyvä ystävyys on ja miten ystävyys on kahden kauppa – joskus toinen antaa enemmän kuin toinen. Joskus ollaan samalla aaltopituudella, hetken päästä toinen puolestaan antaa enemmän. Teen tähän postaukseen koosteen vastauksista sen suhteen, että millainen ystävä on Teidän mielestänne ja minun mielestäni.

Millainen ystävä on – teidän mielestänne?

Ystävä on henkilö, jonka kanssa pystyn olemaan oma itseni ja hyväksytty sellaisena kuin olen.

Ystävä tekee elämästäni kevyemmän kulkea ja piristää arjessa. Ystävän on oltava lojaali.

Tuki ja turva, ystävät ovat perhe.

Ystävä on sellainen, joka on rinnalla myös hyvinä hetkinä, iloitsee kanssani.

Minun mielestäni ystävä on juuri kaikkea tuota mitä edellä lukee. Ystävä on kuin perheenjäsen ilman biologillista velvoitetta tai lainmukaista kuuluvuutta, kirjoitti eräs seuraajani. Ystävä on ihminen keneen voin luottaa olevani aina tässä, elämäni iloissa ja suruissa. Minun mielestäni ystävyyttä ei mitata sillä, kuinka usein soitellaan tai nähdään. Tässäkin asiassa laatu korvaa määrän. Voin olla ystävän kanssa soittelematta moneen kuukauteen, luottaen siihen, että hän on siinä. Kun pitkästä aikaa soittelemme, tuntuu siltä, että jatkaisimme siitä mihin viimeksi jäimme.

Ystävyys on pitkäkestoinen matka.

Sitä ystävyys on. Pitkäkestoinen matka, jossa mukaudutaan toisen elämäntilanteen mukaan ja tuetaan toinen toisiamme. Se on sitä läsnäoloa, johon joskus riittää henkinen yhteys eikä se aina vaadi fyysistä läsnäoloa.

Ystävä on ihminen, jolta saa vastavuoroisesti tukea ja apua, ja välittämistä.

Ystävä on luotettava, aito ja rehellinen.

Ystävä on ihminen, joka kuuntelee, on apuna ja tukena. Tapahtui mitä tahansa.

Ystävyydessä ei tarvitse pelätä.

Yksi minulle tärkeimmistä asioista on se, että ystävään voi luottaa. Minun ei tarvitse ystävyyssuhteessa pelätä, että en riittäisi tämmöisenä kuin olen. Taikka miettiä koska ystävä kääntää selän. Tämänhetkiset ystävyyssuhteeni ovat pisimmät kuin parisuhteeni edes yhteensä ja yksi tärkeimmistä jutuista on ollut se, että ei ole tarvinnut pelätä tulevansa hylätyksi.

Ystävyys on tahtotila.

Vaikka ystävyyteen mahtuu myös monenlaisia hetkiä, elämäntilanteen muutoksia ja tunnetiloja, on ollut ystävieni kanssa tärkeintä se, ettei ole tarvinnut pelätä menettämistä. On voinut luottaa, että ystävä on siinä – tapahtui mitä tahansa. Parisuhteessa ollessa sanotaan, että rakkaus on tahtotila ja sama pätee ystävyyssuhteeseen.

Ystävyys on tahtotila. Siinä tahdotaan olla yhdessä, vaikka toisen naama joskus ottaisikin aivoon. Sekin tunne on ihan okei.

Hyvää ystävänpäivää jokaiselle ystävälleni. Kiitos, että tahdotte olla ystäväni – vuoden jokaisena päivänä. Myös silloin kun en ole parhaimmillani❤️❤️

Ida

 

Lue myös:

Me vastaan maailma.

Kirje ystävälle.

Ystävyyden polku.

Nähdään

Instassa

Facessa