Hae
Elämänmakuista matkaa

Olen äiti – voisinko olla naisen kanssa?

Heti ensi alkuun sanon, että takana on miesten kanssa olleita säpinöitä jo reilu 15-vuotta ja vasta viime aikoina olen pohtinut ystäväni, kolme vuotta sitten esittämää kysymystä:

Voisitko olla naisen kanssa?

Kolme vuotta sitten ajattelin kysymystä jotenkin putkiaivoisesti – joko voin tai sitten en voi. Mielsin asian hyvin stereotyyppisesti eli millaisesta sukupuolielimestä pitäisi tykätä. Ajattelin, että seksuaalinen puoli olisi ainut tapa katsoa kysymystä eli kumpaa haluaisin pussata – miestä vai naista. Sen enempää siinä hetkessä analysoimatta ja asiaa pohtimatta, jäi asia siihen. Polkuni miesten kanssa jatkui. Vaan kuinka ollakaan, sekin tie päätyi eroon – suprise! Erottuani vannoin, etten enää yhtäkään miesoletettua ota sohvaani kuluttamaan ja vitsillä heitin milloin ryhtyväni loppuiän selibaattiin, ja olevani vanhana kissamummo. Joskus puolestaan olen heittänyt, että naisen kanssa suhteessa oleminen olisi paljon helpompaa. Tietenkään näin ei voi olettaa ja totta kai parisuhteen sujuvuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Eikä pelkästään se, mitä housuissa on vaikka joskus tuntuu siltä, että joku valuvika on tietyn ikäluokin miehissä.

Voisinko olla naisen kanssa?

Otsikon mukainen kysymys nousi ajatuksiini katsottuani Just like that – jaksoa, jossa Miranda ihastuu samaa sukupuolta olevaan. Minun mielestäni varsin viehättävään saman sukupuolen edustajaan. Jaksoa katsoessani pohdin jälleen omaa suhde historiaani ja otsikon mukaista kysymystä, jota miettiessäni tuli fiilis, ettei se mitä jalkojen välissä on, määritä sitä kenen kanssa voisin olla parisuhteessa. En viehäty siitä mitä jalkojen välissä on (sori miehet, näin on.) vaan viehätyn monesta muusta asiasta, joka luo sen mielenkiinnon ihmistä kohtaan. Eikä se mitä housuissa on jemmassa.

Niinpä olen miettinyt, että entä jos kulkisin maailmassa avoimemmin silmin enkä asettaisi raameihin sen suhteen mitä tulisi olla vaan antaisin mahdollisuuksia siihen mitä voisi olla. Joskus olisi hauska swaippailla TInderiä kaiken sukupuolisille, ihan vaan kokeilun vuoksi. Olisi mielenkiintoista katsoa, että millaisia tyyppejä sitä kohtaisi, jos jättäisi katsomatta ympärille pelkän sukupuolen perusteella. Kerran kävin eräässä pikaruokalassa ja näin siellä myyjän, josta tuli heti hyvät vibat – huomasin miettiväni häntä vielä myöhemmin illalla. Mutta edustiko hän sitä tyyppiä, jollaista yleensä olen pussaillut?

Olen äiti – saanko olla kenen kanssa vain?

Sinkkuelämää on takana noin vuosi ja neljä kuukautta. Tämä on ollut aikana todella vapauttava eikä minulla ole kiire parisuhteeseen. Parisuhde ei kuulu edes viiden vuoden sisällä oleviin haaveisiini vaan se on sellainen juttu, tila mitä en tavoittele mutta en myöskään pakene. Menen tällä hetkellä minä edellä enkä käytä harvinaista vapaa-aikaani deittailuun. Se tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Siitä huolimatta joskus pohdin sitä, että ollessani äiti, saanko olla kenen kanssa vain?

Pitäisikö minun näyttää kivikautista parisuhde mallia vai saanko näyttää toisenlaista mallia? Olen tullut siihen tulokseen, että asiat eivät ole mustavalkoisia sen suhteen, että kenestä kukakin viehättyy tai kenen kanssa kukakin haluaa olla. Eikä myöskään silloin, jos miettii, että mikä viehättää ja luo kiinnostusta. Olen äiti enkä tiedä haluanko tulevaisuudessa parisuhteen miesoletetun vai naisoletetun kanssa vai haluanko parisuhdetta ollenkaan. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä minulle enää, että mitä jalkojen välissä on mutta sillä on merkitystä, että millaiset kemiat toisen kanssa on. Sekin vaikuttaa mielenkiintoon, että miten toisen kanssa henkiset asiat sujuvat ja sitä rataa. Kesti monta vuotta oivaltaa, ettei se mitä jalkojen välissä on, ole aina niin mustavalkoista. Henkinen yhteys, se on paljon merkityksellisempää.

En tule kaapista ulos mutta en myöskään kangistu kaavoihin.

Tällä hetkellä taidan olla sellaisessa, pidän silmät auki kaikelle – vaiheessa. En tule kaapista ulos mutta en myöskään halua enää kangistua kaavoihin. Ihan sama kehen tutustun, niin en halua enää mennä samalla huonoksi havaitulla kaavalla eteenpäin. Monesti olen ihastunut päätä pahkaan ja mitä on jäänyt käteen? Leivänpaahdin ja suunnaton vitutus. Olen aina ollut sellainen joko tai tyyppi. Joko ihastun palavasti tai sitten en syty ollenkaan. Sellaista harmoniaa ei todellakaan ole ollut mutta siitäkin olen oppinut. Siinä missä olen joskus ajatellut, että sata perhosta vatsassa kertoo vastauksen, ei tänä päivänä tunnukaan turvallisesta tavalta tutustua. Se sujuuko ihmissuhde, ei ole mitattavissa sillä millaisia tuntemuksia tulee heti aluksi eikä myöskään sillä mitä löytyy housuista.

Maailmassa on monenlaisia ihmisiä ja jos katson heitä vanhoilla tavoilla, joskus voi mennä jotain ohi. Jotain, joka voisi olla parempi kuin vanha ja huonoksi havaittu tapa.

Vastaan otsikon mukaiseen kysymykseen nyt, kolme vuotta myöhemmin.

Voisin olla.

Ida

 

Seuraa meitä

Instassa

Facessa