Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikko 9 – yhden vanhemman 200% työ.

Aina välillä sitä tuntuu, että on vanhemmuuteni on 200% työtä, jossa lapset osoittavat sitä kuuluisaa välittämistä häntä kohtaa ketä rakastaa, niin kiukuttelulla ja erilaisten purkauksien kautta. On upeaa, että lapsi uskaltaa näyttää tunteensa mutta siltin tämä vanhemmuus tuntuu siltä, että teen työtä 200%. Viikko 9 on ollut haastava viikko. Tällä viikolla apina on nukkunut huonommin – paitsi tänään, sunnuntaina – ja koululainen osoittanut kiukuttelun lahjakkuuden. Kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat tehottomia muotoja, ja tuntuvat meidän tuvassamme provosoivan tilanteita. Tällä hetkellä istun tietokoneella ja tunnen savun nousevan korvista, kun koululainen sanoo, ihan sama isillä mä sitten saan tai aha, ei mua kiinnosta. Sanotaan, että epäsopivalla käytöksellä ei saisi antaa huomiota mutta eipä sitä jaksa usean tunnin kohdalla enää olla huomioimatta. Tämä viikko on myös osoittanut se ei yhden vanhemman talous joka päivä ole raskasta työtä, 200% panoksella.

viikko 9.

Tällä viikolla olen kaikesta unettomuudesta ja kiukuttelusta huolimatta ollut kiitollinen siitä, että olen arjen ainut aikuinen. Saan ihan mielettömän paljon rakkautta ja rakkauden osoituksia jokaiselta jälkikasvulta. Apina osaa antaa halauksen ja pusun, pyydettäessä ja halutessaan. Hän rakastaa käpertyä syliin ja imetys hetkellä tarttua varpaisiin, ja kikatella siinä onnellisena. Se hetki kertoo sen, että hänen on sylissäni hyvä olla. Koululaiset puolestaan tulevat sohvalla kainaloon ja saavat pyytämättä kutitusta, ja he antavat paljon halauksia pitkin päivää. Niin minulle kuin vauvalle.

On rikkaus olla perheen ainut aikuinen ja saada nähdä ensimmäisenä se, kuinka vauva nousee istumaan tai kuulla ensimmäisenä siitä, miten koe meni koulussa. Tunnen olevani rakastettu äiti silloin kun koululaiset haluavat jakaa asioitaan minulle mutta myös silloin kun he pyytävät saada leikkiä vauvan kanssa. Menettäisin mielettömän paljon, jos en olisikaan arjen ainut aikuinen. Kenties meillä ei olisi asiat näin hyvin ja emme olisi näin tiiviitä mitä nyt olemme. Viikkoon 9 on mahtunut paljon kiukkua, erilaisia haasteita ja pelkoja sekä huolta, että naurua. Tällä viikolla yhden vanhemman 200% työtä on koeteltu mutta siihen on myös annettu paljon.

Viikko 9 – postaukset.

Maanantai – Helmikuun viimeinen päivä.

Tiistai – Vauvanvaatteet.

Keskiviikko – Lapsen tapaamissopimuksen laiminlyönti.

Perjantai – Vauvan rytmin tärkeys.

 

Sellaisia ajatuksia tähän päivään. Nyt kello on 19:34 ja menen tekemään koululaisten kanssa iltapalaa – samalla etsin jostain kadonneet energiat sillä tämän viikonlopun jälkeen olen aivan tööt.

Ida

 

Seuraa meitä:

Instassa

Facessa