Hae
Elämänmakuista matkaa

Yksinhuoltajan seksielämä.

Kun täällä blogissani puhutaan avoimesti asioista, niin puhutaan sitten tästäkin. Millainen on yksinhuoltajan seksielämä? Sitä tässä postauksessa pohditaan. Viime viikolla, perjantaiaamulla heräsin siihen tunteeseen, jossa mietin miten kiva, olisi ollut, jos vieressäni olisi ollut kumppani. Kuinka ihanaa olisi ollut hetki maata lusikassa ja tuntea toinen siinä lähellä. Pitkästä aikaa iski kaipuu sitä kohtaan, että olisin muutakin kuin äiti. Siinä sohvalla istuessani mietin, aamukahvia juodessa, että missä välissä sitä edes deittailisi tai harrastaisi jumppaa? Aikuisten jumppaa nimenomaan. Sellaista kiihkeää ja läheistä jumppaa. Ei turhia jumppavälineitä eikä erikoisia asentoja. Ihan vaan perus jumppaa. Joskus nimittäin se perusjumppakin voi olla jees. Etenkin tässä vaiheessa sinkkuelämää perusjumppa voisi olla enemmän kuin jees. Sitten tuli taas todettua se, että yksinhuoltajan seksielämä on aika kuivaa. Etenkin minun seksielämäni.

Nyt jos tätä postausta lukee mummi ja muut sukulaiset, voitte skipata jos siltä tuntuu. Huomenna luvassa taas silmille sopivaa tekstiä.

seksielämä

yli 440 päivää ilman seksiä ja läheisyyttä.

Eron jälkeen seksi ei heti ollut mielessä ja samaa aikaa kasvattelin pientä ihmettä mahassani, joten raskauden tuomat vaivat veivät viimeisetkin mielenkiinnon kohteet sitä kohtaan, että ottaisin sänkyyni uuden kumppanin. Olisin toki saanut seuraa, jos olisin halunnut mutta sinnikkäästi kieltäydyin ehdotuksista koska halusin olla vain yksin. Halusin olla yksin enkä kaivannut elämääni ketään muuta kuin itseni. Aikaa kului ja synnytys tuli. Synnytyksen jälkeen sukelsin syvälle vauvakuplaan, jossa oli ihana olla ja mietin siellä kuplassa sitä, miten onnekas olen, ettei minulla ole kumppania.

Tuntui nimittäin siltä, ettei minusta olisi riittänyt enää kumppanille, kolmen lapsen hoidon aikana ja syvälle sukelletun vauvakuplan huuruissa. Synnytyksen jälkeen seksi ja deittailu tuntuivat kaukaisilta asioilta. Lisäksi tunsin olevani kesken. Kaikki oli kesken ja erosta vasta vähän aikaa, joten halusin rauhassa nauttia vauvan hoidosta ja äitiydestä sekä uudenlaisen perhemuodon rakentamisesta. En halunnut luoda itsenäni enkä perhettäni kenenkään muun ehdoilla. Vain omilla. Minun ehdoillani. Tästä syystä skippasin jokaisen kehun, ehdotuksen ja deitti sovelluksen koska en halunnut. Nautin yksinolosta.

Päivät kuluivat ja deittailu sekä jumppaaminen tuntuivat kaukaiselta ajatukselta. Sitten tuli päivä, joka meni yli numeron 440 – niin kauan olen ollut ilman seksiä ja läheisyyttä. Nyt kun aikaa on kulunut, kynnys on noussut. Ystävälle pohdin kuinka suuri kynnys olisikaan lähteä uudestaan jumppaamaan, ventovieraan ihmisen kanssa. Puhumattakaan siitä, että pitäisi ennen jumppaamista ryhtyä riisumaan vaatteita. Tämä itsessään puistattaa minua. Ei sen vuoksi, ettenkö jotenkuten olisi sinut ulkoisen habituksen kanssa mutta onhan tässä elämä tehnyt tehtävänsä. Elämä näkyy ja roikkuu.

seksielämä

Ensimmäinen kerta eron jälkeen jännittää.

Pohdin tätä asiaa yhtenä aamuna Instagramin storyssa ja mietin siellä ääneen sitä, että minulla ei olisi edes aikaa lähteä treffeille. Kolme lasta, arki, harrastus ja nyt vielä muutto sekä muuton jälkeen uuden työhaaveen rakentamista. Missä välillä, kaiken tämän keskellä edes tutustuisin keneenkään. Ylipäätänsä se, että näkisin kavereita, tuo joskus haasteita koska yksinkertaisesti sanottuna kalenteri on täysi. Joten, jos kalenteri on täysi jo perus meininkiä, niin ei siellä ole tilaa sille, että tutustuisin uusiin ihmisiin. Vaikka tutustuisin ihan vaan kaveri pohjalta, niin saa olla aikamoinen tapaus, jos jaksaa viikko kausia odotella, että minulla olisi aikaa nähdä.

aikaa ei vain ole vai onko tämä tekosyy?

Eli kun aikaa ei rehellisesti ole, niin väistämättäkin päivät kasvavat ja ajatus ensimmäisestä kerrasta eron jälkeen tuntuu pelottavalta ajatukselta. Vaikka seksin harrastaminen on kuin pyörällä ajamista, kun sen on kerran taitanut, taitaa sen seuraavallakin kerralla, niin se ei lohduta ollenkaan. Myös tästä syystä annan päivien rauhassa kasvaa, vaikka joskus läheisyyttä kaipaisin. Olisi oikeasti ihana, jos joskus saisi halauksen. Tuntisi olevan haluttu ja mukiin menevä muidu. Olen vähän sellainen tyyppi, että voin keskustella esimerkiksi miesten kanssa avoimesti kaveripohjalta mutta jos pitäisi vaikkapa ehdottaa kahville menoa tms., iskee paniikki.

Tämä kumpuaa siitä, että en valitettavasti ole kokenut olevani naisena se ykkönen, sen hetkiselle kumppanille. Milloin minut on vaihdettu toiseen naiseen, milloin pornoon ja milloin eri huoneessa nukkumiseen, joten näiden vuoksi luotto siihen, että kelpaisi eikä tulisi torjutuksi on suuri. Sitä syystä pysyttelen ennemmin miesten kanssa kaverilinjalla. On hän millainen tyyppi tahansa, niin viimeiseen saakka vältän ajattelemasta muuta kuin kaverilinjaa.

seksielämä

En etsi enkä priorisoi.

Totuus on kuitenkin se, että en etsi ketään enkä edes priorisoi uusien ihmisten tapaamista kalenterissani ykköseksi. Tiedostan, että kukaan ei tule kotoa hakemaan mutta sen verran nautin omasta tontistani ja sinkkuna olemisesta, että en myöskään ketään lähde tänne hakemaan tai pyytämään. Ajatus siitä, että joku istuisi sohvallani, kun laitan vauvaa nukkumaan, ei houkuta. Sen verran itsevarma olen, että tiedostan olevani timantti, vaikka en ulkoista habitustani aina hyväksy. Mutta jos katson sisälleni, niin jestas mikä nainen siellä on. Oma kehu voi haista mutta ei exä(t) turhaan haikailisi perääni, jos en olisi sisimmältäni upea nainen koska sitä olen. Tiedän, että hän kuka joskus ehkä saa minut vierelleen, saa upean mimmin mutta kuka tahansa puolestaan ei saa minun vierelläni seistä.

Monen sammakon jälkeen tiedän mitä ansaitsen eikä minun tarvitse enää tyytyä mihinkään mikä on ihan okei.

Ida

 

Lue myös:

Erosta selviäminen yksinhuoltajana.

Mistä saan arjessa iloa ja onnea?

Seuraa meitä:

Instassa