Hae
Elämänmakuista matkaa

Isyyden tunnustus, onko se aina lapsen oikeus?

Hyvin vahvasti olen ollut kautta aikojen sitä mieltä, että isyyden tunnustus on lapsen oikeus mutta onko asia sittenkään näin mustavalkoista? Onko lapsen oikeus saada paperille isä, joka ei halua olla isä? Missä kohdin isyyden tunnustus on lapsen oikeus, jos isä pakotetaan vastoin tahtoa isyyden tunnustukseen? Näihin kysymyksiin laitan tässä postauksessa ajatuksiani kasaan ja pohdin ääneen, että missä menee hiuksen hieno raja sen suhteen, että mikä on enää lapsen oikeus?

Isyyden tunnustus – lapsen oikeus.

Lain mukaan isyyden tunnustus on lapsen oikeus ja lakiin kirjataan näin:

Lapsella on oikeus isyyden myötä isänsä perintöön sekä isän suvun perintöön, että isän sukunimeen. Lapsella on isyyden myötä oikeus saada elatusta isällään ja oikeus saada tavata isäänsä.

Näistä syistä isyyden tunnustusta ajetaan eteenpäin. Siinä tapauksessa, kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella ja isyyden tunnustusta lähdetään viemään eteenpäin eivätkä vanhemmat asu yhdessä tai ole parisuhteessa keskenään, isyyden tunnustusta vie eteenpäin kunnan lastenvalvoja. Lastenvalvoja valvoo lapsen oikeuksia. Isyyden tunnustuksen laillisissa oikeuksissa sanotaan, että lapsella on oikeus tavata isäänsä. Tämä toimii varmasti normaaleissa, tasapainoisissa tapauksissa ja silloin kun isyyden tunnustusta ei ajeta vastoin isän tahtoa.

Siinä vaiheessa, kun isyyden tunnustuksen aikana isä osoittaa omalla toiminnallaan olevansa haluton olemaan isä ja omalla toiminnallaan pitkittää isyyden tunnustuksen prosessia, voidaanko tässä puhua lapsen oikeudesta?

isyyden tunnustus

Isä, joka ei halua olla isä.

Isä, joka ei halua olla isä ja toiminnallaan osoittaa sen toteen, ei valitettavasti ole lapsen oikeus. Isä, joka haluaa pysyä lapsestaan mahdollisimman kaukana, ei ole lapsen oikeus. Lain mukaan lapsella on oikeus tavata isäänsä ja toki oikeus pätee kumpaankin suuntaan mutta tämä vanhemmuuden edun pitäisi päteä vain siinä vaiheessa, jos isä on halukas tunnustamaan isyyden. Isä, jota itse en kutsuisi isäksi vaan biologiaksi, ei ole lapselle hyväksi, mikäli hän omalla toiminnallaan hankaloittaa isyyden tunnustuksen prosessia.

Jos isyyden tunnustuksen keskeyttäisi, pitäisi olla painavat perustelut sille. Painavia perusteita ovat muunmuassa se, jos isä osoittautuu olevan lapselle vaaraksi. Muita painavia perusteita isyyden tunnustuksen keskeytykseen tulisi olla isän riippuvuudet (alkoholismi, uhkapeli, päihteet jne.), isän taipumus henkiseen-, tai fyysiseen väkivaltaan sekä isän kyky suoriutua perus arjen toiminnosita.

Mutta mielestäni se, että isä osoittaa haluttomuutensa vanhemmuutta kohtaan, pitäisi olla tarpeeksi vahva perustelu, jos isyyden tunnustuksen laiminlyönnistä on selkää näyttöä. Mitä nimittäin käy lapselle, lapsen mielelle ja hyvinvoinnille, mikäli isäksi haluton ihminen tuomitaan isäksi käräjäoikeuden toimesta? Kuinka monta henkistä iskua ja pettymystä tämä lapsi silloin saa osakseen? Kuinka monta kysymystä jää ilman vastausta lapselle, joka miettii, että miksi isän nimi lukee tässä mutta isiä ei näy?

Joskus lastenvalvoja on saattanut sanoa,

Jos isä muuttuu matkan aikana.

isyyden tunnustus

Isyyden tunnustuksen laiminlyönti.

Kuinka pitkä isyyden tunnustus prosessin pitää olla ja kuinka paljon isän pitää laiminlyödä isyydentunnustuksen etenemistä, jotta sillä voidaan osoittaa, että isä ei muutu?

Kaikki ihmiset eivät valitettavasti muutu ja kaikista ihmistä ei valitettavasti ole isäksi, vaikka heillä olisi ennestään, kuinka monta lasta hyvänsä. Miten sellainen ihminen, joka on omalla toiminnallaan osoittanut, millaisessa arvoasemassa hänen oma biologiansa on, voisi olla lapsen oikeus? Jos pitää omaa biologiaansa sijalla sata, ei ole lapsen edunmukaista olla edes papereilla isä.

Lapsi ei tee mitään terveen kasvun ja kehityksen edistämiseksi sellaisella ihmisellä papereilla, joka ei halua häntä tavata tai joka ei edes tiedä hänen lempilauluaan. Isä, joka evää lapselta isän, on ihminen, jonka on siinä vaiheessa parasta pysyä poissa koska hän ei ole silloin lapselle turvallinen, lämmin ja tasapainoinen aikuinen. Lain mukaan lapsella on oikeus isänsä ja isän suvun perintöön mutta kertokaa mikä euromääräinen summa ikinä korvaisi lapselle sitä, että hänen papereissansa lukee ihmisen nimi ketä hän ei ole koskaan tavannut mutta kenen kuoltuaan hän saa rahaa?

Entäpä kuka äiti haluaa ottaa lapselleen sukunimen isältä, joka evää lapselta isän?

Tiedän, etteivät asiat ole koskaan mustavalkoisia mutta uskon myös sen, että jossain vaiheessa isyyden tunnustusta välttävien isien on myöhäistä tulla lapsensa elämään. Isä, joka evää lapselta isän, menettää paljon. Jotain sellaista mitä hän ei vielä tiedä menettäneensä mutta jotain sellaista minkä menetyksestä hän kuolinvuoteella suree. Kaikki mitä taakseen jättää, joskus edestä löytää ja silloin asioiden kohtaaminen voi tuntua tuskaisalta mutta asiat on kohdattava. Ennemmin tai myöhemmin. Siinä kun on itse laiminlyönyt koko ikänsä omaa biologiaansa, ei voi odottaa kenenkään saapuvan viimeisinä elinpäivinä hyvästelemään.

Lapsen oikeus on saada kasvaa rakastavassa, hyvinvoivassa, tasapainoisessa, turvallisessa ja lämpimässä perheessä – sillä, onko perheessä vain yksi aikuinen, ei ole mitään väliä.

Sillä on väliä, kuka lasta rakastaa.

Minä rakastan omaani, minun lastani.

Ida

 

Lue myös

Isä voi evätä lapselta isän.

Isä voi pitkittää isyyden tunnustusta.

Seuraa meitä:

Instassa.