Hae
Elämänmakuista matkaa

Kiusatun (ja kiusaajan) arki koulussa.

”Otan yhteyttä avoimesti ja sillä varauksella, että tänne nyt kertomani asiat ovat lapsen näkemyksiä asioista, subjektiivisia, mutta luotan siihen, että nelosten huoltajina kaikki toivoisimme, että ihan kaikilla lapsilla olisi osallinen tunne luokassa. Minulle on useita kertoja kerrottu kotona näitä tapahtuneita asioita, ja pitkään mietin, sanonko mitään. En ole varma, onko tämä hyvä idea, mutta luotan siihen, että kaikki olemme rakentavasti muissakin asioissa liikkeellä, niin rohkenen ottaa esille.” kirjoitin muille aikuisille.

Halusin nostaa esille asian, jota koulussa esiintyy ja asian, jossa esiintyy puolin ja toisin useampi lapsi – yksinään minun lapseni ei ole kokenut epäoikeudenmukaisuuksia vaan hän on yhtälailla ollut epäoikeudenmukainen muita kohtaan. Kiusatun ja kiusaajan arki koulussa on ihan perseestä. Kumpikin tarvitsee tukea. Niin hän joka ohimennen haukkuu kuin hän, joka ohimennen huitaisee.

kiusatun

Huppariin laitettu ruokalassa salaattia.

Koko lukuvuoden jatkunut härkkiminen ja ärsyttäminen, jäynien teko ja kiusaaminen saa vastaukseksi

Harjoitellaan kaveritaitoja. Kaveritaidon puutteita.

Mielestäni nämä eivät enää tässä kohdin vuotta kelpaa syyksi seuraavanlaisiin, toistuviin tekoihin. Kuinka moni muu koulun oppilas kokee itse samankaltaisia epäoikeudenmukaisuuksia?

Monesti kotiin tule lapsin, jonka paitaan, selkäpuolelle teipataan teippiä tai paperin palasia.

Näiden esimerkkien vuoksi lapseni ei jaksa käydä enää koulua. Hän on aivan loppu koulun käyntiin eikä enää numeraalinen menestys riitä motivoimaan. Kuka jaksaa innostua numeraalisesta menestyksestä, jos sisällä kytee pahaolo. Iltaisin hän jännittää mitä seuraavana päivänä tapahtuu, aamuisin lähtö on vaikeaa. Kaverisuhteet ovat retuperällä, koulussa oleva turvallisuus ei ole taattu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi hukassa.

kiusatun

Kiusatun arki, ohimennen tönitään.

Liikuntatunneilla hän kuulee, ettei osaa esimerkiksi luistella tms. liikuntatunnilla olevaa taitoa mikä ei ehkä ole ominta lajia.

On päiviä, jolloin hän tuntee kuuluvansa osaksi luokkaa mutta runsaasti on päiviä,

Ohimennen haukutaan

tyhmä, idiootti, ongelma lapsi.

Häntä ei oteta aktiivisesti välitunneilla mukaan eikä tunne kuuluvan porukkaan.

On hetkiä, joissa hänellä on kavereita mutta sitten on päiviä, jolloin

Häntä painostettiin punnertamaan muiden edessä ja painostuksen johdosta punnersi, jonka seurauksena sai naurut usealta oppilaalta.

Edellämainittujen vuoksi lapseni on monesti romahtanut tullessaan koulusta kotiin. Hän kokee olevansa avuton koulussa, ilman opettajan tukea.

Vasta sitten kun mä annan takaisin, opettaja puuttuu ja mä joudun lähtemään koulusta kotiin. Opettajaa ei vissiin kiinnosta miksi mä huitasin?

kiusatun

Missä on koulun voima tukea kiusatun ja kiusaajan arkea?

Aloin itse tämän lauseen jälkeen itkemään. Olen äitinä todella surullinen hänen puolestaan ja tuntuu pahalta nähdä, että omaan lapseen sattuu. Häneen sattuu ja häntä omien sanojen mukaan vituttaa koulu. Hän puolustautuu koska aikuiset eivät puolustaudu. Koulusta on nähty videomateriaalia siitä, kuinka käytävällä nahistellaan ja opettajaa ei näy videolla. Koululla on todistusaineistoa siitä mitä koululla selän takana tapahtuu mutta siitä huolimatta koulu vastaa:

Meillä on väkivalta tilanteisiin nollatoleranssi ja siihen on olemassa toimintamalli.

Kysyin kerran koululta,

Entä henkinen väkivalta?

Heillä on kuulemma kaikkeen toimintamalli olemassa mutta siitä huolimatta kaikki tämä on jatkunut koko lukuvuoden ja en todellakaan usko, että lapseni on ainut oppilas, jota simputetaan. Missä vaiheessa koulu ottaa oikeasti ohjat käsiin? Siinä vaiheessa, kun Kytökoulun traaginen tapaus toistuu?

Kysyin kerran opettajalta,

Menisitkö itse töihin, jos sinua haukutaan ohimennen kelvottomaksi opettajaksi ja sinua ei oteta kahvihuoneessa mukaan eikä kukaan toivo sinun tulevan seuraavana päivänä töihin?

Kaveritaitoja pitää harjoitella.

kiusatun

Lapset harjoittelevat kaveritaitoja ja ottavat joskus yhteen mutta tässä vaiheessa koen, että melkein vuoden kestänyt matka ei enää ole harjoituksen puutetta. Niin oma jälkikasvuni ja muiden jälkikasvut tarvitsevat varmasti niin meidän koulussamme kuin muissakin koulussa konkreettisempaa tukea. Sanan helinää on ihan tarpeeksi. Mustaavalkoisella olevia toimintamalleja runsaasti mutta missä on sanoista tekoihin? Ei riitä enään, että istutaan teams-palaverissa keskustelemassa samoista asioista jos esimerkiksi tukimuotoihin vaadittavien papereiden toimitus kestää kuukauden ajan – vähintään. Sitä ennen tukimuotoja on vaadittu koko lukuvuosi.

Äitinä ohjaan lastani kotona parhaani mukaan. Äitinä olen saanut arkeemme tukimuotoja ohjaamaan lasta ja perhettämme parhainten. Äitinä myös oletan, että koulu tekisi asiat parhaansa mukaan ja tukisi lasta ja lapsia yksilöllisesti, hänelle kuuluvien tukimuotojen avulla. Ilman tukimuotoja asiat pääsevät vyörymään.

Jos puolin ja toisin härkitään toista, milloin meillä on taas uusi koulutradegia käsillä? Harjoitellaanko vielä siinä vaiheessa kaveritaitoja?

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa