Hae
Elämänmakuista matkaa

Jos olisinkin parisuhteessa? – toivepostaus.

Joku aika sitten kysyin Instagramissa, että millaisia toivepostauksia seuraajillani olisi ja yksi toiveista olisi kertoa millaista olisi, jos olisinkin parisuhteessa. Vastaan näin alkuun, että jos olisin parisuhteessa, vauvavuoteni olisi varmasti mennyt eri lailla enkä näin ollen vaihtaisi tämänhetkistä yksinhuoltajuutta mistään hinnasta kahden vanhemman perheeseen. Onhan se kuitenkin hauska leikitellä ajatuksella, jos olisinkin parisuhteessa. Millaista se olisi?

Olisinko parisuhteessa onneton, surullinen, riitaisa, pelokas, varpaisillani ja tyytymätön. Ehkä tämä riippuu siitä, kenen kanssa olisin parisuhteessa. Oletusarvo kuitenkin on se, että parisuhteessa oleminen ei olisi onnetonta ja riitaisaa mutta karu fakta on se, että miesoletettujen kanssa väliset suhde kiemurat eivät ole sieltä positiivisemmasta päästä. Milloin on petetty, milloin jätetty, milloin ihastuttu varattuun varattuna ollessa ja milloin ghostattu. Näiden pohjalta, kun mietin ihmissuhde kiemuroitani, en edes osaa kuvitella, että täällä kotona olisi joku toinen taikka kävisi aktiivisesti joku toinen.

parisuhteessa

Parisuhde, voisinko olla?

Yritän kovasti ajatella tämän kysymyksen, jos olisinkin parisuhteessa, ajatusta siltä kantilta mitä hyvää siinä olisi, jos olisin parisuhteessa mutta tiedättekö mitä? Tällä hetkellä on hyvä näin. Melko pian eron jälkeen olisin saanut parisuhteen mutta en silloin ollut valmis. Siitäkään huolimatta vaikka tiesin, että tyyppi olisi juuri sellainen, jonka kanssa en olisi onneton, surullinen, pelokas, varpaisillani ja tyytymätön. Koen kuitenkin, että heti eron jälkeen ei kannata lähteä rakentamaan uutta suhdetta. Ainakaan minun mielestäni. Pidän eron jälkeistä hetkeä tietynlaisena prosessointi hetkenä, jossa vanha taputellaan loppuun ja vanhan päätyttyä tutustutaan itseensä uudestaan.

Tämmöisenä aikana minä olen pitänyt eron jälkeistä aikaa ja vasta tämän prosessin jälkeen ihminen eli tässä tapauksessa minä voisin olla henkisesti valmis uuteen suhteeseen. Mutta haluanko uutta suhdetta? Minulla on kokemusta sinkkuvuosista, yhdenillan jutuista, avioliitosta, uusperheestä ja tapailuista, joten olisinko valmis lähtemään kokeilemaan mitään edellä mainituista uudestaan? Ehkä, ehkä en.

Kenties selkeämpi vastaus on tällä hetkellä se, että jos mietin otsikon kysymystä, vastaisin,

Jos olisin parisuhteessa, en olisi yhtä onnellinen ja tyytyväinen vapauteen mikä nyt on.

Kaikista ei ole parisuhde ihmisiksi.

Mutta kaikista ei myöskään ole yksineläjiksi. Tässä yhtälö missä tasapainottelen. Jos ja kun olen jutellut lasteni kanssa siitä, että millaista heidän mielestään olisi, jos äidillä olisi kumppani. Kerran keskustelu meni näin:

Mä en halua enää uutta isäpuolta.

Entä jos äiti pussaa naista?

No en halua äitipuoltakaan.

Ei sun tarvitsekaan haluta. Äidille riittää teidät.

Äiti, älä huoli. Sulla on aina meidät ja me aina autamme sua.

Niinpä.

En sano, että lapset sanelevat äitinsä ihmissuhde elämän mutta sanon, että lapsia tulee kuunnella ja lapsien hyvinvointia ajatella. Kieltämättä joskus ajattelen edellä mainitun keskustelun asioita ja sitä, että millaista se olisi, jos pussaisin jotain tyyppiä? Varmaan aika hassua ja outoa. Huomaan nimittäin, että mitä kauemmaksi menen parisuhde vuosistani ja vietän itsenäistä elämää, sitä kaukaisemmalta ajatus parisuhteesta tuntuu. Enkä yksinään ajaudu kauemmaksi parisuhde asioista vaan ylipäätänsä kaikesta mitä deittailuun liittyy.

Jos olisinkin parisuhteessa?

Asiat voisi olla toisin mutta ei ainakaan paremmin. Jos olisin parisuhteessa, toivoisin, että kodissani on vain minun lapseni ja mahdollinen kumppani olisi lapseton. Kerran uusioperheen rakentaneena, en siihen toiste lähde. On vain minun, ei mun ja sun ja meidän. Jos olisinkin parisuhteessa, ensimmäisenä ei hurmata minua vaan lapseni. Tämän jälkeen vasta minut sillä jatkossa kuuntelen lapsiani ja heidän fiiliksiään. Joten kriteerit tulisivat olemaan kovat.

Jos olisinkin parisuhteessa, toivon, että sitä ennen olisi rakennettu syvempi kaveruus/ystävyyssuhde koska sen pohjalta on hyvä rakentaa mahdollinen kumppanuus.

Tällä hetkellä mietin, että miten onnellinen olen, vaikka en ole parisuhteessa ja tämä tunne on aika tärkeää. Oman onnen rakentamiseen ei tarvitse toista mutta toisen kanssa suhteen rakentaminen ei saa syödä omaa onnea pois.

Jos olisinkin parisuhteessa, olisin upea kumppani.

Ida

Lue myös:

Olen äiti – voisinko olla naisen kanssa?

Seuraa meitä:

Instagramissa.