Hae
Elämänmakuista matkaa

Elämänmakuinen tunteiden kirjo.

Olin eilen iltapäivästä aivan rikki ja valmis heittämään hanskat tiskiin kaikesta. Tuntui, että siinä missä astun kaksi askelta eteenpäin, astun aina yhden taaksepäin. Miten sitä voikaan käydä niin, että hetkessä voi lähteä matto jalkojen alta ja mieli musertua. Sain soiton virastolta, asiasta, jonka keskeytystä olen toivonut jo pitkään mutta jota ei voida keskeyttää koska sille ei ole perusteita. Peruste olisi se, että vastapuolella olisi vakava tuomio. Perusteeksi ei riitä mikään henkisyyteen, välinpitämättömyyteen tai epävakauteen liittyvä syy koska niissä mennään sana sanaa vasten. Elämänmakuinen tunteiden kirjo oli käsillä ja olin sisältä pyhää raivoa ja surua täynnä.

Elämänmakuista matkaa blogissani näkyy kaikki tunteiden kirjo, joten annan siinä näkyä myös tämän asian tunteiden kirjon. Vuosi sitten olin vahvana sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu teoista ja siinä vaiheessa, jos minua uhkaillaan, vaadin vastuuta kahta kauheammin. Kuitenkin aikaa kului ja ajatus muuttui. Ajatus siitä, että mitä jos, nosti pintansa.

Mitä jos minulle tapahtuisi jotain?

Mietin alaotsikon mukaista kysymystä ja pohdin, että mitä jos minulle tapahtuisi jotain, mitä tapahtuisi vauvalle? Valitettavasti tilanne on tällä hetkellä se, että aikaa ei voi kelata taakse päin ja sanottuja sanoja perumaan. En voi kumittaa hetkiä enkä enää perua sanojani, vaikka kovasti niin haluaisin. Pitkän word-tiedoston lähetyksen lomassa toivoin kuitenkin, että huoleni ja vaatimukseni asioiden viemisestä toisille urille, otettaisiin huomioon.

Näin ei kuitenkaan tule käymään koska elämässä monessa asiassa mennään sana sanaa vastaan eikä se riitä kumoamaan asian etenemistä. Siinä vaiheessa, kun tämän kuulin, räjähdin puhelimen toiseen päähän ihan täysin ja kyseenalaistin koko etu edellä ratsastamisen.

Jos minulle tapahtuisi jotain, kuka huolehtisi vauvasta, kysyin ja vastaus oli

siinä vaiheessa sosiaalihuolto puuttuisi.

elämänmakuinen

Elämänmakuinen tunteiden sekamelska räjähti.

Tein harvinaisen selväksi sen, että sosiaalihuolto ei ole vaihtoehto siinä missä poissaolollaan loistanutkaan ei ole. Siitä huolimatta koen suurta pelkoa siitä, että onko vauva heidän käsissänsä kenen käsiin hän kuuluisi, jos minulle sattuisi jotain. Se puhelun jälkeen vauva heräsi itkuisena päiväuniltaan ja niin itkin minäkin. Pelkoa siitä, että minulle jotain sattuessa vauva joutuisi käsiin, joissa en ikinä haluaisi hänen kasvavan.

Tästä syystä olisin halunnut hakea oheishuoltajuutta mutta valitettavasti sekään ei ole mahdollista meneillä olevan prosessin vuoksi. Eli suomeksi sanottuna, en pysty turvaamaan mustaa valkoisella vauvani tulevaisuutta. Minua ei lohduta se, että sosiaalihuolto kuulisi pahimman sattuessa läheisiä koska minun ei ole lainopillisesti mahdollisuutta valtuuttaa ketään vauvan oheishuoltajaksi.

Vaikka ohjeishuoltaja(t) ovat itse tästä toiveesta tietoisia, niin siitä huolimatta pelko siitä, että saavatko he pidettyä pahimman sattuessa vauvan siellä missä sisaruksetkin ovat, on suuri. Muuta vaihtoehtoa kun ei ole. Vauvan paikka on nyt ja aina minun koululaisten kanssa saman katon alla.

elämänmakuinen

Ei parane kuolla.

Karkeasti sanottuna, ei parane kuolla, mikäli haluan turvata vauvalle rakastavan, tasapainoisen, turvallisen ja lämpimän kodin. Saattaa kuulostaa karulta mutta muuta mahdollisuutta ei ole sillä, jos minulle sattuisi jotain, vauvan kasvunpaikka ei olisi ikinä missään muualla kuin minun koululaisieni kanssa saman katon alla. Mikään muu vaihtoehto ei tule kyseeseen.

Ei edes se, että vauva laitettaisiin kassin kanssa hänelle tuntemattoman ihmisen luokse, jossa häntä olisi vastassa hänet hylännyt. Nämä on monimutkaisia asioita eikä näissäkään ole yhtä oikeaa suuntaa mutta niin kauan kuin minussa henki pihisee pidän huolta siitä, että hoitotahto on olemassa ja toiveet lasten sijainnista minulle jotain sattuessa, kaikkien tiedossa.

Kysyin myös samaisessa puhelussa, mitä jos suunta kääntyisin ympäri, onko minullakin oikeus heittäytyä yhtä hankalaksi?

En saanut vastausta.

Mutta näin meidän kesken sanottuna, ”olen kiva exä”- viitta on laitettu naulakkoon aikoja sitten.

Ida

Lue myös:

Isä voi evätä lapselta isän.

Isä voi pitkittää isyyden tunnustusta.

Seuraa meitä:

Instagramissa