Hae
Elämänmakuista matkaa

Etinen, vuotava istukka-vuosi sitten.

Vuosi sitten tänään istuin ukin kanssa puiston penkillä ja koululaiset leikkivät vieressämme. Istuessani tunsin, että jotain vuoti housuihini mutta ajattelin sen olevan pissaa. Luonnollisesti. Vihjailin ukille ja lapsille, että olisi päästävä sisälle kovan pissahädän vuoksi. Matkalla ukin vessaan tuli tunne, että nyt on jokin hassusti. Mietin koko matkan, että mitä housuihini valuu. Valkovuotoa? Kenties tai sitten pissasin housuun. Vessaan mennessä naureskelin asialle mutta en naurattanut vetäessäni housut alas. Näin verta. Paljon verta. Sillä hetkellä muistin riskiraskauden vuoksi kuulemani sanat. Minulla oli raskaudessa kaksi istukkaa, jonka vuoksi verenvuodon riski oli suurempi. Lisäistukka eli etinen istukka, joka oli napanuoranvirtauksien vieressä, voisi alkaa vuotamaan verta. Mutta painosanalla ehkä, epätodennäköisesti. Sillä hetkellä en kuitenkaan ajatellut, että etinen istukkani olisi alkanut vuotamaan. Ainut mitä sillä hetkellä ajattelin, oli koululaiset.

Mitä sanon koululaisilleni ja mihin saan heidät siksi aikaa, kun lähtisin nopeasti Naistenklinikalle näytille?

vuotava istukka

etinen istukka, yö sairaalassa.

Naistenklinikalle soiton jälkeen suunnitelma oli selvä, minun oli mentävä näytille. Samassa järjestin koululaisilleni menon heidän isälleen ja soitin isäpuolelleni, joka lähti oitis kuskaamaan minua kodin kautta sairaalaan. Sillä hetkellä ei ollut itkun paikka, vaikka kovasti pelotti enkä osannut antaa koululaisille vastausta kysymykseen, milloin tulet äiti kotiin? Sairaalaan lähdin kevyin kantamuksin koska ajattelin, että pääsen yöllä kotiin enkä osannut ajatella, että etinen istukka temppuilisi mutta tutkimuksien jälkeen kotiin lähdölle ei ollut lupaa. Minun tuli jäädä yöksi synnytyssaliin, käyrille enkä saanut liikkua muuta kuin vessaan, hoitohenkilökunnan vahtiessani mitä pönttöön lirahtaa.

Syyksi kaikelle annettiin, verta vuotava, etinen istukka. Etinen istukkani oli vuotanut ja sen vuoksi sektion mahdollisuudesta puhuttiin heti, mutta kotiin pääsylle ei annettu lupaa, koko iltana. Vuosi sitten tänään toivoin koko yön pääseväni kotiin, mutta aamukierroksella ollut lääkäri oli toista mieltä. Kotiin ei enää olisi asiaa. Vauva syntyisi ihan minä hetkenä tahansa, sektiolla. Siinä hetkessä annoin tulla kaiken sen itkun mitä olin pidätellyt ja shokissa mietin vain kuinka lupaamani grillaushetki lapsilleni, epäonnistui ja millaisessa kunnossa kotini on. En ollut valmis vauvan tuloon.

vuotava istukka

Sektio päätös seuraavaan aamuun.

16.4.2021 lähdin sairaalaan, toiveissani päästä yhtenä kappaleena kotiin mutta sen yön jälkeen minut siirrettiin osastolle, jossa otettiin verikokeita, pistettiin keuhkoja kypsyttävää kortisonia ja seurailtiin supistuksia, käyrillä. Tunnit olivat pitkät, epätietoisuus sektion ajankohdasta raskasta. Sitten tuli se hetki, jota olin odottanut eli tieto siitä, milloin sektio olisi. Huomenaamulla, sanottiin. Kahden vuorokauden jälkeen sain tietää, että vauva tulee sektiolla maailmaan, niin pian kuin mahdollista ja jopa hätäsektiolla, mikäli supistukset tihentyvät.

Ainut mitä sektio päätös hetkellä osasin kysyä, oli,

Saanko mennä vielä yöksi kotiin?

kuultuani vastauksen,

Et koska, jos vauva lähtee syntymään alakautta, hän ei välttämättä selviä hengissä koska sillä hetkellä on heti päästävä leikkaussaliin.

vuotava istukka

etinen istukka, päätös sektiosta.

18.4.2021 kirjoitin postauksen, vauva syntyy pian, ja sitä kirjoittaessa tiesin, että hän syntyy seuraavana aamuna. Olin suunnitellun sektion jonossa toisena, mutta hätäsektio pidettiin myös varalla, mikäli supistukset voimistuisivat tai verenvuoro lisääntyisi. Sunnuntai-iltana olin vielä yhtenä kappaleena ja laskin tunteja siihen, milloin vauva syntyy. Se fiilis oli pelottavaa ja shokeeraavaa. Hän syntyisi, pian. Ikävä koululaisia kohtaan oli suuri ja jännitys huipussaan. Mitä jos kaikki ei menisi hyvin, mietin vuosi sitten?

Onneksi tiesin, että äitini on aamulla tulossa sairaalaan eikä minun tarvitse olla yksin sillä en rehellisesti sanottuna sisäistänyt kaikkea. Sen huomasi siitä, että ennen sektiota suurin murheeni oli se, että piilolinssit piti riisua ennen leikkaussaliin menoa.

etinen istukka

Vuotta myöhemmin.

Jalkojani pitkin nousee ihanan aurinkoinen tapaus, joka on juuri oppinut kävelemään tukea vasten ja taputtamaan sekä vilkuttamaan! Hänestä ei ulkoapäin näy enää keskosuuden merkkejä, mutta minulle hän tulee aina olemaan sisupussi, joka aloitti maailmaan tulon rankasti ja henkeä uhkaavasti. Tänään, vuotta myöhemmin etinen, vuotava istukka on enää muisto, joka nostattaa kyyneleet silmiin mutta joka muistuttaa siitä mistä minun vauvani on tehty.

Sisukkuudesta, periksiantamattomuudesta, aurinkoisuudesta, päättäväisyydestä ja rakkaudesta. Siitä on minun apinanpoikanen tehty.

Ida

Lue myös:

Apinanpoikanen

Seuraa meitä:

Instassa