Hae
Elämänmakuista matkaa

Vuosi sitten toukokuussa.

Nyt olisi kuukausittaisen `vuosi sitten` – postauksen aika. On ollut mieltä herättävää kuukausittain pysähtyä edellisvuoden, samaan hetkeen ja huomata, että miten ihminen kasvaa henkisesti vuodessa. Ainakin minä olen kasvanut. Sen enempää jaarittelematta, mennään asiaan. Vuosi sitten toukokuussa, mitä tapahtui? Nostin tähän postaukseen tekstit, jotka olivat vuosi sitten toukokuun luetuimman tekstit ja näidne pohjalta teen paluun vuoden takaiseen aikaan.

Vuosi sitten,

Sektio pelasti vauvan.

Niin on jokainen synnytystarina erilainen ja kaikki kolme lasta syntyneet omanlaisella tavalla. Täytyy sanoa, että synnytys on mennyt joka kerta vaikeampaan suuntaan ja tästä syystä en enää halua olla raskaana. Vuosi sitten sektio pelasti vauvan ja ilman sektiota, vauva ei välttämättä olisi tässä. Silloin mentiin tunteiden kanssa shokkitilaan enkä sektio päivänä kunnolla sisäistänyt mitä tulee tapahtumaan. Kaikki purkautui vasta illalla, teho-osastolla. Nyt tämä samainen sisupussi nukkuu toisia päiväuniaan (nyt on sunnuntai kun kirjoitan postausta.) ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että hän on tänään täällä.

Kolmas kerta toden sanoo.

Vuosi sitten jännitin sanoa ääneen sitä, että miten paljon nautin silloin ja nautin yhä pienlapsi arjesta. Tuntuu, että tänään osaan olla rennompi äiti vauvalle kuin kymmenen vuotta sitten esikoille. Ikä, kokemus ja luotto itseensä ovat tehneet tehtävänsä, ja kun sanon, että nautin kotiäitiydestä, niin todellakin tarkoitan sitä. Kolmas kerta toden sanoo ja se pitää omalla kohdallani paikkaansa. On ihanaa olla äiti vauvalle, kolmannen kerran ja tässä iässä.

vuosi sitten

Vuosi sitten,

Rehellisen ilkeä.

Yksi muutamista postauksista, jota kirjoittaessa tunsin vuosi sitten ja tunnen tänään suurta kiukkua. En voi sietää sitä, että ihmiset oikeauttavat itsensä sanomaan mitä tahansa sen varjolla, että haluavat olla rehellisiä. Muistan aina kuinka menin entiselle työpaikalleni ja siellä sanottiin ”Näytät tosi väsyneeltä.”, ja samana päivänä 2,5 viikon mittainen teho-osasto jakso päättyi. Vauva pääsi kotiin ja ensimmäisenä mitä kuulin, rankkojen viikkojen jälkeen, oli moite väsymyksestäni. Sillä hetkellä itkin ja paljon.

Apinanpoikasen yö kotona.

Samaan aikaan koin kuitenkin ilon tunteita sillä oli ihana nukkua kotona, 18 vuorokauden ikäisen keskosen kanssa, joka viimein pääsi kotiin. Sillä hetkellä kun pääsimme kotiin, koululaiset olivat innoissaan mutta samalla ripauksen pettyneitä – vauva vain nukkui. Sillä mentiin ensimmäiset kuukaudet. Hän vaan nukkui ympäripyöreitä päiviä ja se oli minullekin hassua!

vuosi sitten vietin,

Hetki hiljaisuudessa.

Fiilistelin aamulla tuota hetkeä, jossa kaikki lapset nukkuivat ja sain istua tietokoneella rauhassa. Niin täydellinen hetki ja samalla todella harvinainen hetki!

Tämä on bloggaamisen yksiä parhaita puolia! Tulee kirjoitettua asioita ylös ja niihin tunteisiin sekä hetkiin pääsee myöhemmin palaamaan.

Käykää kurkkaamassa mitä tapahtui vuosi sitten:

Tammikuussa

Helmikuussa

Maaliskuussa

Huhtikuussa

Ihanaa päivää!

Ida

Seuraa meitä:

Instassa.

 

Kohti huippua, uuden projektin parissa.

Arvatkaa mitä? Ensi viikolla tapahtuu jotain todella huikeaa ja jotain sellaista mitä en marraskuussa 2020 osannut koskaan kuvitella saavani. Olen tässä kulisseissani häärinyt uuden ja ainutlaatuisen projektin parissa enkä malta odottaa, että pääsen teille kertomaan, että mistä on kyse. Tämä tilaisuus ja projekti ovat sellainen mahdollisuus minulle mitä ei tuoda kotiovelle vaan se ansaitaan. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus ja senhän te jo tiesitte, eikö niin? Tämä on kuitenkin harrastus, jota teen kolmen lapsen yksinhuoltajana ja kotiäitinä. Tämä on harrastus, jota teen illan pimeinä tunteina tai aamuvarhain. Tätä harrastusta on tehty lenkkipoluilla ja muutamien yöuni tuntien jälkeen. Bloggaaminen on niin sydämessäni kuin harrastus voi ihmisellä olla ja salaa mielessäni olen toivonut olevani jonain päivänä huipulla. Tämä projekti mihin olen viime aikoina antanut aikaani, on juttu, jonka ansiosta olen menossa kohti huippua.

En kuuna päivänä uskonut, että minä, hiiren saappaissa oleva bloggaaja kävelisin jonain päivänä punaisella matolla ja samalla olisin mukana jossain uskomattomassa jutussa, joka on kaiken tämän duunin ansiosta. Se missä pisteessä olen bloggaajan nyt, on vasta alku minulle mutta paikka, josta olen äärimmäisen kiitollinen. Se, että olen bloggaajana blogit.fi sivun toiseksi luetuin Perhe-kategorian blogi, ei ole yksin minun ansiostani.

Tiedättekö kenen ansiosta?

@ennauusphotography

Kohti huippua, kenen ansiosta?

Kukaan ei pääse elämässä matkaamaan huipulle yksi. Näin minä ajattelen. Se matka mitä olen bloggaajana kulkenut ja millaisissa luvuissa lyhyessä ajassa olen Instagramin suhteen ei ole yksin minun ansiostani. Uusi projekti avaa uskomattoman mageen oven ja se on Teidän ansiostanne. Sinun siellä. Juuri sinun, joka klikkaat blogini sivun auki kerta toisensa jälkeen. Se millä joukoin blogiani luetaan, on kiitollisuuden arvoista. Olen todella kiitollinen jokaisesta klikistä ja jokaisesta reagoinnista tekstien suhteen, ja siitä, millaisella sitoutuneisuudella olette elämänmittaisella matkallani.

Joten, kiitos Sinulle, että saan mennä kohti huippua.

Ilman Sinua siellä, ei olisi minua uusien projektien parissa.

Kuten sanoin, kukaan ei matkaa huipulle yksin vaan sinne matkataan yhdessä ja jokaisella on huipulle matkaamisella oma roolinsa.

Viikonloppu projektin parissa.

Tämän tekstin myötä tulin ilmoittamaan teille, että kuluvan viikonlopun ajan olen uuden projektin parissa ja keskityn viime hetken juttuihin! Jotta voin kertoa ensi viikolla mitä tapahtuu, koska ja miten! En malta odottaa, että kuulette siitä. Viikonlopusta tulee kiireinen ja touhukas mutta se on kaiken arvoista koska tästä on vain suunta ylöspäin. Toivottavasti kuljette mukanani uuden projektin myötä ja näytätte jatkossakin minulle miten lojaaleita ja sitoutuneita olette elämänmittaista matkaani kohtaan. Koska ilman Sinua, ei olisi minua, joka kirjoittaa ruudulle asiat, jotka tapahtuvat oikeassa elämässä ja oikeilla tunteilla. Pysyhän siis ruudun toisella puolen vaikka olen nyt viikonlopun ja alkuviikon hiljaa – viimeistelen vain projektin loppuun. 😉

Ida

Lue myös:

Rahapuhetta Maikkarilla

Seuraa meitä:

Instagramissa