Hae
Elämänmakuista matkaa

Elämänmakuinen matka – uusi ulkoasu.

Viime viikolla oli aika päivittää blogini uusi ulkoasu ja mielestäni tästä tuli aika raikas, ja kiva! Tykkäsin toki edellisestäkin mutta katselin sitä jo viime kesästä saakka, joten johan siihen kerkesi kyllästymään. Nyt on hyvä, mielestäni. Blogin ulkoasun päivittäminen tuli hyvään saumaan sillä sain ihania kuvia minusta ja vauvasta, jotka lämmin, ja mukava Enna Uussalmi otti huhtikuun alussa. Tunnen Ennan ala-asteelta asti ja olimme myös samassa yläkoulussa. Sittemmin olemme kulkeneet omia polkujamme, kunnes sosiaalisenmedian voima yhdisti meidät, kun etsin itselleni kuvaajaa, ja kas! Enna astui kehiin. 😉 Minulle, joka en tykkää olla kuvattava, kutsuin kuvaajan meidän kotiimme ottamaan kuvia niin vauvasta, kuin meistä yhdessä sekä muutaman kuvan minusta. Tähän asti Elämänmakuinen matka – blogini kuvat ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olleet minun käsialaani, rosoisen arkisia, joten saatuani laadukkaita ammattikuvia, päätin hyödyntää niitä blogin uuden ulkoasun tekemisessä.

elamanmakuinen matka

Elämänmakuinen matka – Ida Paarnio.

Kaiken takana olen minä, Ida Paarnio. Nainen, joka on Rapu jokaisen sananmuodossa. Olen herkkä, myötätuntoinen, perhekeskeinen ja kiltimpi kuin kukaan muu mutta samalla olen reviiritietoinen, tarkka siitä ketkä tontilleni astuu ja oikukas, että ailahtelevainen. Jos uskon luottamuksen jollekin ja sen kerran rikkoo, sitä takaisin ei saa koskaan. Olen myös ihminen, jolla sanat jäävät sieluun saakka ja muistan ne aina. Samaan aikaan olen myös hauskaa seuraa, ihana ihminen ja upea ystävä. Elämäni mittaisen matkana aikana olen kahdesti rakastunut ja kahdesti ottanut ”turpaan” rakkaudessa. Siispä viimeisimmän ”turpaan” saannin jälkeen laskin vuosia pitämäni kulissin verhot alas ja näytin mitä kulisseissa on tapahtunut. Istahdin psykologille purkamaan tuntojani ja sitä kautta aloin rakentamaan kotia, jossa ei määrää kukaan vaan, jossa neuvotellaan asioista.

Olen 32-vuotias ja vasta nyt oppinut, että kukaan ei määrää ketään. Joskus suutuspäissäni sanon, koska mä määrään täällä, mutta eihän se niin mene. Tämän vuoksi, kun jäin talouden ainoaksi aikuiseksi ja pääsin sitä kautta olemaan onnellisempi kuin vuosiin, aloin perehtymään erilaisiin kasvatustapoihin ja tutustumaan mm. kiintymysvanhemmuuteen. Äitinä analysoin paljon itseäni mutta nostan tietyissä asioissa hattua, aikamoisessa suossa joskus tätä palettia pyöritän, mistä en kuitenkaan kokonaisuutta vaihtaisi mistään hinnasta – en edes silloin kun tekisi mieli heittää lapset pönttöön. Aivan kuten hekin välillä haluaisivat minut heittää!

Yhden vanhemman perhe.

Kuten jo äsken viittasin, niin olen totta tosissaan yhden vanhemman perhe. 97m taloudessani on minun lisäksi esikoiseni, 10,5v poikani, joka on äärettömän pohdiskeleva, näpertämisestä nauttiva ja matemaattisesti lahjakas. Hänellä on 8,5v pikkusisko, joka on lahjakas voimistelija, teatraalinen esiintyjä ja sinnikäs unelmoitsija. Koululaisilla on pikkuveli, vauva, joka on aurinkoinen tutkimusmatkailija, joka on vähän kuin perheemme terapiavauva. Ihmislasten lisäksi meidän perheessämme on 1,5v kissa, joka on toisinaan uhmakas taapero ja toisinaan vauvaa vahtiva isoveli. Kissa on koululaisille kaikki kaikessa, ja kaikki lapset – karvaiset ja karvattomat – ovat minulle kaikki kaikessa. Lapseni sanojen mukaan, meillä on juuri sopivan kokoinen perhe.

Olen samaa mieltä.

Arki.

Se mitä tuon kanavissani esille, on arkea yhden vanhemman perheen silmin ja jokaisesta kulmasta. Kerron jos vituttaa, kerron jos itketään, kerron kun naurattaa ja kerron senkin, milloin muovikippo lensi aulaan. Kyllä, toisen rajaavat mitä kertovat sosiaaliseen mediaa mutta minusta tuntuu, että kerron tunteiden puolesta kaiken. Sehän on sitä elämänmakuista elämää, joka haluan tuoda kaikissa muodissa esille. En häpeile tunteitani enkä sitä onko meidän kodissamme kaaos vai siisteys, kaikki pinnat ja kulmat näkyvät ja mitään en silitä. Haluan jakaa arkea tarttumapintaisesti ja aidosti. Kukaan meistä ei herää aamuisin meikit naamassa.

Talous.

Marraskuusta saakka olen tuonut esille talouttani ja puhunut niin maksuhäiriömerkinnästä kuin ulosottokierteestä, että yksinhuoltajan tuista. Nyt viimeisimpänä olen puhunut velkajärjestelystä. Kaiken tämän keskellä olen päässyt kertomaan taloudesta podcastissa, nimeltään syö.nuku.säästä. Pääsin heille vieraaksi ja kerroin omasta matkastani velkahelvetistä, kohti ”lottovoittoa”.

Jos haluat kuunnella aitoja tunteita, inhimillisen rankan tarinan ja siitä selviytymisestä, niin klikkaa itsesi

tänne!

Mieli.

Voihan mieli. Mieleni prakaa aika usein enkä yhtään ihmettele. Onhan taustalla masennus ja rankat vuodet sekä todella pitkä kevät, kaikkine käänteiseen. Mielenhyvinvointi on asia, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti meihin ja arkeemme, oikeastaan ihan kaikkeen. Tästä syystä haluan puhua mielenterveys asioista koska se ei ole häpeä, siinä missä maksuhäiriömerkintäkään ei ole. Toivon, että puhumalla siitä kuinka minulla joskus mieli prakaa, saisin annettua toiselle vertaistukea. Jokaisen hymyn takana on hankalia asioita, minä haluan nekin puolet näyttää.

Sellainen uudistus ja tarinat uudistuksen takana, toivottavasti tykkäsit!

Ihanaa maanantaita,

Ida

 

Lue myös:

Hetki ajatuksille.