Miltä tuntui saada tappouhkaus?
Mietin pienen hetken, että kerronko tästä asiasta tänne blogin puolelle mutta tuli tunne, että haluan kertoa. Tämäkin hetki ja koettelemus on osa minua enkä pysty kirjoittamaan kuinka kevät aurinko lämmittää ihoa ihanasti jos samalla ihon alla kytee pelko. Siispä pelon tuomat hetket on kerrottava. Onhan tämä osa polkuani ja haluan tuoda esille, että aina näin vakavat asiat eivät koettele julkisuuden henkilöitä vaan myös tavis voi kokea turvallisuuden järkkymisen. Tappouhkaus, se on helvetin iso asia.
Keskellä tuulista päivää, sain tappouhkauksen suoraan puhelimeeni. Minä, kolmen lapsen äiti, kuuntelin, kuinka linjan toisessa päässä minut lapsineen uhattiin tappaa. Romahdin aivan täysin, suljin puhelimen kuultuani uhkauksen ja talletin sanat muististani ylös. Kukaan ei ole koskaan uhannut minua ja lapsiani näin, joten saatuani asiasta vielä dokumenttia viestin muodossa, jossa tappouhkaus tuli selväksi, soitin hätäkeskukseen ja olisin jopa saanut partion luokseni, mikäli olisin näin kokenut tarpeelliseksi.
Mietin jopa, että lähdenkö kotoani turvakotiin. Ihan kamalaa pohtia, että pitäisikö omasta kodista poistua suojelukseen koska uhkaus oli ihan kamalan pelottava. Itkin aivan hysteerisenä uhkauksen jälkeen ja saatuani hätäkeskuksen puhelun aikana itseni koottua, lähetin dokumenteista kuvat lähipiirille – just in case. Koko kotimatkan pelkäsin lasteni puolesta ja soittelin heille tiuhaan varmistaakseni, että missä he ovat. Vauva toki oli koko ajan kanssani mutta kiireeni kotiin oli suuri. Miltä tuntui saada tappouhkaus?
Tappouhkaus vei turvallisuudelta pohjan.
Ystäväni piti loppu matkan minulle seuraa, jotta sain puhelimen kautta muuta ajateltavaa. Kotiin päästyäni lopetin puhelun melko pian, jotta pääsin tekemään rikosilmoituksen asiasta, jossa minun ja lasteni henkeä uhattiin, niin soitoin kuin kirjallisesti, viestein. Se tunne, sillä hetkellä kun sain tappouhkauksen, oli jäätävä. Aivan kamala. Itkin metsäpolulla, kun kuulin äänen uhkaajan suusta. Mietin, että millä saisin pidettyä itseni lapsineen turvassa ihmiseltä, joka haluaa meille pahaa? Monesti sanotaan, että uhkaajan sanat ovat raukkamaista uhittelua mutta mitä jos aina ei näin olekaan? Mitä jos ihminen, joka uhkasi tappaa minut lapsineen, toteuttaisi tämän? Tässä vaiheessa olen onnellinen siitä, että lakko alkoi sillä nyt lapset ovat kanssani eikä kävelemässä yksin ulkona. Tappouhkaus vei arjelta pohjan mutta se sen tarkoitus varmaan olikin.
Juuri nyt toivon, että jokainen pysähtyy seuraavien sanojen äärelle, hetkeksi.
Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle soiteltaisi ja laitettaisi viestiä, jossa ensiksi uhataan tappaa lapsesi ja sitten sinut.
Jep. Se tuntuu helvetin pahalta kuulla ne sanat ja sitten vielä pitää lukea ne sanat.
Mieti hetki, että entä jos sinun lapsesi sanoisi aikuisena niin toiselle tai sinun veljesi, siskosi, kummisi kaima sanoisi niin toiselle. Miltä sinusta mahtaisi tuntua, jos kuulisit, että ystäväsi lähettää tappouhkauksia? Jokainen ihminen on syntynyt jostain äidistä ja isästä, joten miettikää nyt jokainen äiti, ja isä, että mitä tekisit, jos sinun jälkikasvusi uhkaisi tappaa naisen lapsineen. En ala edes analysoimaan ihmistä, joka uhkaa riistää toiselta hengen. Voin sain analysoida omaa tunnettani. Omat tunteeni ovat sekavan pelokkaat.
Elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen.
Otin uhkauksen vakavasti ja niin kuuluukin tehdä. Tein rikosilmoituksen, ilmoitin usealle eri viranomaistaholle asiasta ja laitoin viestistä dokumentit lähipiirille, jotta ihminen, joka uhkaa perhettäni on kaikkien tiedossa, jos en tässä huomenna olisikaan. Tuntuu ihan helvetin surulliselta edes sanoa näin mutta aion taistella loppuun asti sen eteen, että minä lapsineen saamme olla turvassa. En aio luovuttaa enkä antaa pelolle valtaa. En vaikka pelkään ihan hitokseen juuri nyt. Samalla kun pidän itseäni kotona kasassa, itken mielessäni. En koskaan ajatellut, että näin tulisi käymään. En ikinä osannut odottaa, että minun tulisi keskellä tuulista päivää pelätä henkeni edestä mutta ennen kaikkea, pelätä lasteni hengen edestä.
Sanat mitkä linjan toisessa päässä kuulin, ovat sanasta sanaan muistissani. Viesti minkä luin, on sanasta sanaan silmieni edessä. Ne pitkät sekunnit eivät unohdu koskaan eikä sekään, että tappouhkaus vei turvallisuudelta pohjan. Tiedän, että sitä tappouhkauksella haettiin – minun vankasti rakentamien juurien katkeamista. Ne eivät kuitenkaan katkenneet, eivät vaikka olenkin itkenyt ripset päästä ja torkkunut yöni pelon vallassa. Vankasti rakentamani juuret ovat yhä maassa enkä tästä helpolla kaadu.
Miltä tuntui saada tappouhkaus?
Ihan vitun pahalta ja suorastaan hirveältä. Se satuttaa sydän juuria myöten.
Ida