Hae
Elämänmakuista matkaa

Lauseita, joita yksinhuoltaja ei halua kuulla.

Vuosien aikana olen oppinut, että elämässä kannattaa miettiä mitä ja miten asiat sanovat, ja nyt etenkin yksinhuoltajuudessa olen huomannut, ettei kaikkea tarvitsisi sanoa. Toisaalta en myös kaikkea halua kuunnella ja siitä syystä aika raadollisesti tiputan jengiä matkastani pois. Kyselin taannoin Instagramissa seuraajilta, muilta yksinhuoltajilta, että mitä he ja me saamme kuulla sen enempää miettimättä, onko lause tarpeellinen. Taikka edes verrannollinen yksinhuoltajuuteen. On paljon lauseita mitä yksinhuoltaja ei halua kuulla. Kaikki lähti siitä, että tein Reelsin, jossa sanoin mitä yksinhuoltajalle ei tarvitse aina sanoa,

Onpa sulla rankkaa.

Itseäni ärsyttää tämä lause yhtä paljon kuin lause, taasko sulla on tämmöistä tai tämmöistäkö tämä on?

Kyllä, mulla on välillä rankkaa mutta ei, en tarvitse sen päivittelyä ja ääneen ihmettelyä. Kiitos, siitä ei tule hyvä mieli. Kuten ei siitäkään, jos minulle tapahtuu jokin mutkikas käänne ja sen jälkeen ihmetellään, kuinka minulla on taas paljon kaikkea meneillään. Mutta pidemmittä puheitta, nyt kerron muita lauseita, joihin varmasti seuraajani osaavat samaistua. Minä ainakin osaan!

yksinhuoltaja ei

Lauseita, joita yksinhuoltaja EI halua kuulla.

Miten isä osallistuu lapsen elämään? / Lapsi tarvitsee isän.

Niin. Mistä lähtisin tätä lausetta purkamaan. Ensinnäkin lapsi ei tarvitse isää. Lapsi tarvitsee tasapainoisen ja turvallisen kodin, jossa tuetaan hyvinvointia ja annetaan rakkautta. Kodissa, jossa on yksi vanhempi voi olla jopa parempi kasvaa kuin kodissa, jossa on kaksi vanhempaa ja paljon riitoja. Myöskin kyselyt siitä, että miten lapsen isä osallistuu elämään, ovat tökeröitä. Tuntuu kurjalta, että aina oletetaan, että lapsen elämässä on kaksi vanhempaa kuin tällä vuosiluvulla se on ihan normaalia, ettei niin välttämättä ole. Mitä kysyjä tekee sillä tiedolla, että miten isä osallistuu? Ei mitään.

Ajan kanssa helpottaa. / Elämä on valintoja. / Itsepä olet valinnut.

Todella tsemppaavat lauseet! Hirmu ihanasti sanottu. Minulle on sanottu kerran, jos toisenkin, itsepä olet tilanteesi valinnut. Jos lähdetään liikkeelle teinivuosista, niin unelmani ei ollut ikinä synnyttää vauvaa ilman kumppanin tukea mutta joskus elämänmittainen matka ei mene kuten saduissa kirjoitetaan. Toki moni valitsee enemmin onnellisen yksinhuoltajuuden kuin epäonnisen yhteishuoltajuuden mutta siitä huolimatta minulla on oikeus valittaa arjestani. Viis siitä kuka on mitäkin valinnut.

yksinhuoltaja ei

Yksinhuoltaja ei halua kuulla kuinka joku pitää itseään yksinhuoltaja silloin kun mies on töissä.

Tässä kohdin minulla kiepsahtaa kuppi nurin mutta pidän aina mölyt mahassa. Se, että on lapsensa kanssa, jos mies on reissu työssä taikka viikonloppu reissussa, ei ole sama asia kuin totaali yksinhuoltajuus. Se on kaukana siitä. Jos mies lähtee reissuun ja nainen jää kahdeksi yöksi lapsen/lasten kanssa, on se lasten leikkiä eikä yksinhuoltajuutta. Edes vitsillä sanottuna. Yksinhuoltajalla ei ole koskaan kukaan, joka palaa kotiin reissulta tai töistä. Kahden vanhemman perheessä joku palaa aina kotiin ja ottaa vastuun arjesta, lapsista ja kaikenlaisesta metatyöstä. Yksinhuoltaja on kirjaimellisesti yksin, vuoden jokaisena päivänä. Ei vain viikonloppuisin.

Sun on nyt tosi vaikea löytää itsellesi mies.

Sanotaanko näin, että miesten on tosi vaikea saada minua sillä, olen onnekkaassa asemassa, jossa on varaa valita. Minulla on jo lapsia, taloudenkin hallitsen ja osaan tehdä ruokaa sekä kantaa kauppakassini. Minun ei tarvitse ottaa arkeeni ketä tahansa ja kuka on sanonut, että haluan miestä, entä jos haluan naisen tai haluan olla yksin? Ei lasten lukumäärä määritä sitä millainen parisuhde statukseni on lopun ikäni. On surullista, että minun ajatellaan olevani ns. pohjasakkaa koska lapsillani on eri isät – koululaisilla yhteinen ja vauvalla oma biologiansa. Tämäkään kun ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään. Päinvastoin olen siinä elämäntilanteessa, jossa esimerkiksi ei ole kiire etsiä kumppania, jotta voisi saada toivomansa lapsiluvun täyteen.

yksinhuoltaja ei

Pistät exäsi elättämään.

Ihan sellainen pikku juttu, että elatusmaksu per lapsi on noin 165€ (en muista tarkkoja senttejä!). Tämän pitäisi riittää lapsen asumiskustannuksiin, ruokiin, hygieniaan, vaatteisiin ja harrastukseen, joten kun lapsen menot plussataan yhteen ja siitä vähennetään elatusmaksu, voin kertoa, että exäni jäävät voitolle. Karkeasti sanottuna. On naurettavaa väittää yhdellekään yksinhuoltajalle, että hän eläisi exänsä rahoilla. Iltalehden artikkelista voi nähdä mikä on keskiverron lapsen hintalappu kuukausittain. Toki, jos exäni tarjotuvat elättämään minut, niin en vastaan pistä.😉

Summaarum! Joskus voi pystähtyä miettimään toisen saappaissa seisomista ja tämän jälkeen pohtia, että hyödyttääkö lauseen sanominen ketään.

 

Ida

Seuraa meitä:

Instassa