Hae
Elämänmakuista matkaa

Mitkä ovat rajani somessa?

Puhuttuani maanantaina Instagramin storyssa naisten karvoituksesta ja sinkkuelämästäni, mietin illalla, että onkohan minulla minkäänlaista suodatinta sosiaalisessa mediassa. Heräsi kysymys, mitkä ovat rajani somessa? Sanotaan, että se minkä nettiin laitat, netissä pysyy. Joten jo tämän perusteella voisi minun olettavan, että miettisin sanojani ja kyllä mietinkin! Silloin kun on aihetta mutta siinä vaiheessa, kun puhun asioista, jotka koskettavat minua, en omista rajoja. Lähdin aikoineen tuottamaan sisältöä sillä ajatuksella, että olen avoin mutta en sen enempää määrittänyt kuinka avoin. Tunnustelin ensiksi omaa fiilistäni avoimuudesta sekä suodattamattomuudesta. Melko pian huomasin, että avoimuus pukee minua. Pystyn puhumaan kaikesta ja kaikista mitkä liittyvät vain allekirjoittaneeseen. On se sitten seksittömyys taikka se, että voisin olla myös naisen kanssa. Voin puhua rahasta ja siitä, kuinka olen heittänyt lautasen seinään.

rajani somessa

Instagramin storyssa julkaisemani sisältö on vieläkin suodattamatonta sisältöä koska sitä tuotan ajattelematta taikka sanoja muotoilematta toisin. Joskus mietin, että pitäisi laittaa sisältövaroitus ”Äiti, skippaa seuraavat storyt.” mutta vielä ei ole äitini kyseenalaistanut sitä mitä puhun. Toisaalta hän(kin) tietää, että tämä tapa on tyylini ja nimenomaan tyyli, jota teen omasta tahdosta ja se tuntuu hyvältä. Sehän sisällöntuottamisessa on parasta, että se mitä teen, tuntuu hyvältä tekemiseltä. Sitä paitsi asiat mistä puhun ovat asioita, jotka koskettavat muitakin ihmisiä ja ovat niitä asioita minkä äärellä joku toinenkin voi kamppailla. Rajani somessa ovat olemattomat ja suodattimen olen jättänyt kauppaan – vain sillä tavalla pystyn tekemään sisältöä, josta pidän! Elämänmakuista matkaa, kaikilla mausteilla. 😉

Mitkä ovat rajani somessa?

Jos rajojani pohtii, niin henkilökohtaisesti minuun liittyvä raja on tällä hetkellä vain se, etten kerro velkataakkani kokonaissummaa somessa. Siihen olen vetänyt rajan. Ehkä joskus kerron, kun olen päässyt velkajärjestelystä kohti tasaista ja vakaata taloutta mutta juuri nyt ei tunnu hyvältä kertoa. Kaikesta muusta minuun liittyvästä asiasta voin puhua – on se sitten seksielämästä, mielenterveys asioista taikka taloudellisesta tilanteestani, että parisuhde kokemuksista. Rakastan puhua asioista asioiden oikeilla nimillä ja siitä syystä minulla on rajani, mutta ne liittyvät ympärillä oleviin asioihin ja ihmisiin.

Minun rajani somessa ovat rajoja, jotka liittyvät läheisiini ja ennen kaikkea lapsiini. En puhuttele lapsistani enkä läheisistäni nimillä. Lapset ovat koulualaisia ja läheiset ystäviä taikka sukulaisia. Tällä tavalla haluan suojella heidän yksityisyyttään. Vaikka en ole ison luokan bloggaaja taikka somettaja vielä, niin jonain päivänä toivottavasti olen. Olen itse valinnut sen, että näyn ja näytän somessa itsestäni kaiken mutta ystäväni ja läheiseni eivät ole valinneet tätä harrastusta ja uraa, minä olen! Niinpä en julkaise heistä blogissa kasvokuvia enkä mitään tunnistettavaa tietoa, ja näin olen päättänyt toimia myös lasten osalta. Toki he joskus näkyvät kasvoillaan mutta vain omilla luvillaan. Sen sijaan en kerro heistäkään mitään tunnistettavaa asiaa.

rajani somessa

Voin kertoa, että koululainen uhmaa mutta en esimerkiksi kerro tarinaa sieltä taustalta. Voin kertoa, että kävin koululaisen koululla mutta en kerro, että miksi kävin koululla. Saatteko kiinni? Reunat voi kertoa mutta ei sen sisältöä. Lapsillani on oikeus yksityisyyteen ja haluan kunnioittaa heitä sillä, että en puhu heidän henkilökohtaisista asioistansa. Vauvan asioista voin vielä puhua koska suurin osa muistakin vauvoista osaavat kontata ja heille tulee hampaita. Siinä vaiheessa, kun vauva kasvaa ja sukeltaa päiväkodin maailmaan, tulee varmasti hänenkin rajansa tiukemmaksi.

@ennauusphotography

Rajoissani en kerro missä asun.

Monihan saattaa arvailla missä asun mutta en sitä somessa kerro. En ole kertonut edes aluetta enkä kaupunkia enkä sitä, että olenko etelästä vai pohjoisesta. Tällä kunnioitan meidän perhettämme ja läheisiäni, ja lasten rauhaa kävellä kouluun. Olen kahdesti ollut tilanteessa, jossa seuraajani on moikannut minua julkisella alueella ja tämä tuntui hiton hyvältä! Olin todella otettu siitä, että sain kasvotusten palautetta ja saan kasvot seuraajalleni. Se kohtaaminen oli ihana ja arvokas, sain koko päiväksi hyvää mieltä ja vieläkin kannan hyvää mieltä sydämessäni. Jonain päivänä toivon, että yhä useampi tunnistaisi minut ja olisin yhä useamman tiedossa. Tästä syystä en halua kertoa edes sitä, että missä paikkakunnassa asun koska tällä suojelen lasten yksityisyyttä ja annan heille rauhan.

Velkasumma, asuinpaikka ja läheiset – siinä ovat kolme asiaa, jotka rajaan somessa. Jos kysyt, koska olen viimeksi pussannut, kerron. Jos kysyt mistä olen ostanut housuni, kerron ja jos kysyt paljon tililläni, on rahaa, kerron senkin. Kerron myös siitä, että inhoan sheivaamista ja olen senkin sanonut, että en ole 507 päivään ottanut läheisyyttä vastaan. Nämä ovat asioita, jotka ovat osa minua ja asioita, jotka koskettavat muitakin. En ole ainut, joka inhoaa sheivaamista mutta olen hän, kuka suodattamatta sanoo sen ääneen.

Lopuksi sanon, että jokainen saa vetä rajansa siihen mikä hyvältä tuntuu. Tärkeintä on se, että tekee suodattimella tai suodattamatta, tekemisen pitää tuntua omalta ja juuri sellainen tunne minulla on.

Tämä on minun juttuni.

 

Ida

 

Lue myös:

Koululaisten uhma – kerran lensi lautanen.

Olen äiti – voisinko olla naisen kanssa?

Seuraa meitä:

Instagramissa.