Hae
Elämänmakuista matkaa

Vuosi sitten toukokuussa.

Nyt olisi kuukausittaisen `vuosi sitten` – postauksen aika. On ollut mieltä herättävää kuukausittain pysähtyä edellisvuoden, samaan hetkeen ja huomata, että miten ihminen kasvaa henkisesti vuodessa. Ainakin minä olen kasvanut. Sen enempää jaarittelematta, mennään asiaan. Vuosi sitten toukokuussa, mitä tapahtui? Nostin tähän postaukseen tekstit, jotka olivat vuosi sitten toukokuun luetuimman tekstit ja näidne pohjalta teen paluun vuoden takaiseen aikaan.

Vuosi sitten,

Sektio pelasti vauvan.

Niin on jokainen synnytystarina erilainen ja kaikki kolme lasta syntyneet omanlaisella tavalla. Täytyy sanoa, että synnytys on mennyt joka kerta vaikeampaan suuntaan ja tästä syystä en enää halua olla raskaana. Vuosi sitten sektio pelasti vauvan ja ilman sektiota, vauva ei välttämättä olisi tässä. Silloin mentiin tunteiden kanssa shokkitilaan enkä sektio päivänä kunnolla sisäistänyt mitä tulee tapahtumaan. Kaikki purkautui vasta illalla, teho-osastolla. Nyt tämä samainen sisupussi nukkuu toisia päiväuniaan (nyt on sunnuntai kun kirjoitan postausta.) ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että hän on tänään täällä.

Kolmas kerta toden sanoo.

Vuosi sitten jännitin sanoa ääneen sitä, että miten paljon nautin silloin ja nautin yhä pienlapsi arjesta. Tuntuu, että tänään osaan olla rennompi äiti vauvalle kuin kymmenen vuotta sitten esikoille. Ikä, kokemus ja luotto itseensä ovat tehneet tehtävänsä, ja kun sanon, että nautin kotiäitiydestä, niin todellakin tarkoitan sitä. Kolmas kerta toden sanoo ja se pitää omalla kohdallani paikkaansa. On ihanaa olla äiti vauvalle, kolmannen kerran ja tässä iässä.

vuosi sitten

Vuosi sitten,

Rehellisen ilkeä.

Yksi muutamista postauksista, jota kirjoittaessa tunsin vuosi sitten ja tunnen tänään suurta kiukkua. En voi sietää sitä, että ihmiset oikeauttavat itsensä sanomaan mitä tahansa sen varjolla, että haluavat olla rehellisiä. Muistan aina kuinka menin entiselle työpaikalleni ja siellä sanottiin ”Näytät tosi väsyneeltä.”, ja samana päivänä 2,5 viikon mittainen teho-osasto jakso päättyi. Vauva pääsi kotiin ja ensimmäisenä mitä kuulin, rankkojen viikkojen jälkeen, oli moite väsymyksestäni. Sillä hetkellä itkin ja paljon.

Apinanpoikasen yö kotona.

Samaan aikaan koin kuitenkin ilon tunteita sillä oli ihana nukkua kotona, 18 vuorokauden ikäisen keskosen kanssa, joka viimein pääsi kotiin. Sillä hetkellä kun pääsimme kotiin, koululaiset olivat innoissaan mutta samalla ripauksen pettyneitä – vauva vain nukkui. Sillä mentiin ensimmäiset kuukaudet. Hän vaan nukkui ympäripyöreitä päiviä ja se oli minullekin hassua!

vuosi sitten vietin,

Hetki hiljaisuudessa.

Fiilistelin aamulla tuota hetkeä, jossa kaikki lapset nukkuivat ja sain istua tietokoneella rauhassa. Niin täydellinen hetki ja samalla todella harvinainen hetki!

Tämä on bloggaamisen yksiä parhaita puolia! Tulee kirjoitettua asioita ylös ja niihin tunteisiin sekä hetkiin pääsee myöhemmin palaamaan.

Käykää kurkkaamassa mitä tapahtui vuosi sitten:

Tammikuussa

Helmikuussa

Maaliskuussa

Huhtikuussa

Ihanaa päivää!

Ida

Seuraa meitä:

Instassa.