Hae
Elämänmakuista matkaa

Äidit ovat uupuneita, eikä ihme.

Luitteko jo hetki sitten tulleen HS:n uutisen, jossa puhuttiin siitä, että äidit ovat uupuneita? Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän sanoa, että tämän artikkelin tulokset eivät yllättäneet. Se olisi ihme, jos tässä yhteiskunnassa äidit eivät uupuisi, jossain vaiheessa vanhemmuutta. Väitän, että suurin osa uupumisen ensiasteista tulee ulkopuolelta eikä äidistä itsestään. Annan teille muutaman esimerkin siitä, millaisilla kysymyksillä minulle on luotu paineita ja millaisten asioiden äärellä olen kokenut tekeväni väärin. Tekisin sitten, miten vain.

En ole nimittäin ollut uupunut missään vaiheessa itse vauvaan mutta olen huomannut sen, että ulkopuolelta tulee herkästi oletuksia siitä, että minun tulisi olla uupunut.

On se varmaan raskasta.

Olen kuullut sanottavan mutta entäpä jos vauva-arki ei olekaan raskasta? Entä jos vauva-arjesta nauttii, niin uskooko sitä kukaan? Harva valitettavasti uskoo vaan tuntuu siltä, että ei voi ääneen kehua miten ihanaa ja helppoa vauvan kanssa oleminen on.

Vauvan äidin tulisi olla uupunut vauvaan.

Entä jos suurimman osan vauva arjesta tehdään raskasta koska jokaisen nyt totta kai kuuluu olla valvomisesta väsynyt, itkuun kyllästynyt ja haluavan vauvasta lomaa. Minä en. Olen joutunut usein selittelemään sitä mistä arjen tai mieleni osa-alueista olen ollut väsynyt koska sitä ennen sen on oletettu johtuvan vauvasta.

Miten minun tulisi vanhempainvapaalla, kotiäiti toimia?

Minulle on sanottu, että keskity nyt tärkeimpään, jos olen kertonut bloggaavani tai somettavani. Siitä huolimatta, että yksikään blogiteksti ei ole syntynyt samalla kun vauva touhuaisi omiaan. Jokaisen tekstin olen kirjoittanut silloin kun vauva on ollut nukkumassa. Se, että teen sitä mitä rakastan, ei tarkoita, että en keskittyisi vauvaan tai vauvavuoteen, josta myös toitotetaan sen olevan ainutlaatuista aikaa.

Onhan se mutta tärkeää aikaa on myös se, että äiti saa tehdä itselleen tärkeää juttua koska sitä kautta minä ainakin lataudun ja saan energiaa itselleni. Instagramissa kysyttiin kerran, että mikä on hetki missä lataudun, niin minulle se on tämä hetki tietokoneen äärellä.

Tämä harrastus on nimittäin pitänyt pään pinnalla ja nostanut minut suden kuopasta, ja se jos mikä on tärkeään keskittymistä. Tätä myötä olen nimittäin äitinä jaksavampi.

äidit ovat uupuneita – monenlaisia neuvoja.

Välttele kontakteja. / Niin, ette käy missään?

Toinen edellä mainituista lauseista sanotaan oikeaan korvaan ja toinen vasempaan korvaan. Milloin vastasyntyneen kanssa ja vauvan kanssa tulisi välttää kontakteja, olla kotona perheen kesken mutta samaan hetkeen hämmästellään miten vauva vierastaa maskeja. Ristiriitaista? Me olemme olleet liikkuvia mutta myös kotihiiriä ja se, jos vauva vierastaa maskeja, ei johdu siitä, ettei niitä näe tarpeeksi. Vauvan ei tarvitse tottua ilmeettömään kommunikointiin. Myöskään se jos välttelee kaupoissa käymistä, ei ole väärin mutta ei myöskään se jos kaupoilla käy.

Sä oot koko ajan vauvan kanssa. / Vauva on tottunut vaan sinuun.

Miltä tämä mahtaa tuntua äidistä, joka on yhden vanhemman perheen aikuinen? Se, että olen koko ajan vauvan kanssa, ei ole huono juttu. Yhden vanhemman perheessä ei voi jäädä aamuisin nukkumaan ja laittaa vauvaa keittämään itselleen puuroa. Luonnollisesti perheen ainoana aikuisena sitä tulee oltua koko ajan vauvan kanssa mutta mitä haittaa siitä on? Se, että vauva on tottunut saamaan minulta hoivaa, läheisyyttä ja ruokaa sekä rakkautta, ei ole huono asia eikä myöskään se, että vauvani osoittaa kiintymystä äitiinsä tykkäämättä olla hoidossa.

Jokainen äiti on erilainen.

Vauvoja on monenlaisia, perhemuotoja runsaasti ja äitejä erilaisia, joten se miten jokainen käsittelee vauvavuotta, hulinoita, tiheänimun kausia, kiinteiden aloitusta yms., on yksilöllistä eikä voida tehdä automaattisia olettamuksia. Se uuvuttaa äidit, minut ainakin. Nimittäin sejJatkuva olettamus siitä miten asioiden tulisi olla ja miten asiat tulisi tehdä. Mitä sanottiin neuvolassa noin kahdeksan kuukauden tietämillä, kun apina inahti lähtiessäni kauemmas hänestä?

Se on sitten hyvä jossain vaiheessa totutella eri huoneessa olemiseen.

Mietin mielessäni, että kyllä vauva armeijassa viimeistään viihtyy eri huoneessa. Ihan tosissaan kaikelle on aikansa ja hetkensä. Monessa tilanteessa lapsen oma herkkyys asioihin ohjaa asioiden kulkua. Tärkeintä on kuitenkin se, että vanhempi voi hyvin ja vauva voi hyvin. Sillä miten ulkopuoliset olettavat asioiden menevän, ei ole mitään väliä.

Sitä paitsi kenelle se kuuluu kauan, meinaat imettää, milloin palaat töihin, onko vauva ollut yö hoidossa, oletko 24/7 vauvan kanssa ja tarjoiletko sormiruokaa vauvalle? Mikään miten päin asiat tekevät ja miten asiat mielestäni juuri sinulla ja vauvallasi kuuluu olla, ei ole mitään merkitystä muiden edessä. Äitiydestä tehdään titteli, jossa jokaisella on oma mielipide, miten se polku pitää hoitaa ja se mielipide on jokaisen mielestä juuri oikea mielipide. Tästä lähtee helposti uupumuksen ensioireet liikkeelle koska äidit joutuvat jatkuvan arvostelun ja kyseenalaistamisen eteen.

Muista syödä. Muista juoda. Muista levätä. Muista nukkua. Muista lorutella. Muista sylitellä. Muista olla läsnä. Muista pitää lähellä. Muista lapsentahtisuus. Muista nauttia. Muista sitä ja tätä ja tuota. Muista tehdä töitä. Muista olla kotiäiti. Muista antaa vauvan olla muiden sylissä. Muista pitää itsekin vauvaa paljon sylissä.

Mitä jos vaan sanottaisiin,

Muista, että saat olla omanlainen äiti.

Ida

 

 

Lue myös:

Vauvan äitinä oleminen on parasta.

Kolmas kerta toden sanoo.

Seuraa meitä:

Instagramissa