Hae
Elämänmakuista matkaa

Kaipaan kumppania vierelleni, välillä.

Joku teistä saattaa muistaa kuinka olen sinkku ajan puolesta puhuja ja vannonut etten saman katon alla kumppania tarvitse. Noh, liputan yhä sinkkuuden puolesta mutta eilen, perjantai-iltana iski kaipuu sitä kohtaan, että vierelleni tulisi kumppani. Kaikki lähti siitä kun ystäväpariskuntani kertoi menevänsä illalla paljuun. Sillä hetkellä kun sanottiin heipat ja ovi sulkeutui, tuli tyhjyyden tunne. Mietin, että miten ihanaa olisi jos minullakin olisi vierelläni joku kenen kanssa jakaa perjantai-ilta. Sen sijaan suljin oven ja jäin kotiin vauvan sekä kissan kanssa, täyteen hiljaisuuteen. Tätä tämä on, mietin.

kaipaan kumppania

Kaipaan kumppania vierelleni.

Olen ollut tänään ilman läheisyyttä yli 530 päivää. Mietitte kuitenkin tarkkaa päivää niin kerron sen – 536. Niin kauan olen ollut ilman läheisyyttä, halausta ja fyysistä kosketusta. Sitä tunnetta, että joku haluaa minut tässä ja nyt. Jokainen kuitenkin ansaitsee tulla halutuksi ja kosketetuksi. Jokainen ansaitsisi tuntea sen tunteen jossa toinen riisuu katseellaan. En edes muista millaista olisi nukahtaa toisen viereen tai istua edes vierekkäin illalla, lasten mentäessä nukkumaan. 

Eilen tuli tunne, että vahvasta sinkkumoodista huolimatta kaipaan kumppania vierelleni. Häntä, joka hieroo hartioitani päivän päätteeksi ja pussailee niskaani nukkumaan mentäessä. Sisälläni tuntui tyhjyyden tunne. Se osa minusta puuttuu enkä tiedä osaanko enää vastaanottaa sitä. Olen brändännyt itseni sinkuksi ja samalla kieltäytynyt treffikutsuista mutta hitto miten haluaisin tuntea olevani haluttu nainen.

kaipaan kumppania

Puuttuva naiseuden tunne.

Tiedän olevani äiti, ihan ok sellainen ja tiedän olevani ystävä, melko hyvä sellainen mutta olenko nainen? Olenhan minä. Kotiäiti ja naispuolinen kaveri mutta näiden lisäksi haluaisin tuntea naiseuden tullen kuulluksi ja kosketetuksi. Miten ihana olisi päästää naiseus puhkeamaan kukkaan ja antaa sen heittäytyä hetkeen, hitaasti. Olenhan kuitenkin melko mukiin menevä nainen mutta tunnenko olevani haluttu nainen, se on sitten ihan toinen juttu. 

Perjantai-ilta oli aika tylsä ja vauvan mentäessä nukkumaan istuin sohvalla kissan ja pepsi maxin kanssa. Pohdin leluja katsellessa sitä, että tätäkö tämä on? Viikonloppu illan jakamista yhdessä kissan kanssa sekä kylmän limun, puhelimen ollessa toisessa kädessä ja auringon loistaessa viimeisiä säteitä takapihalle. Miten ihana olisi joskus istua takapihalla grillaamassa iltaruokaa, lasten nukkuessa. 

Kaikesta saa haaveilla. Myös siitä, että vierellä olisi kumppani. Joku kenelle kelpaisin näin kun olen ja joku kuka halaisi illalla ennen nukkumaan menoa.  

Sinkkuus. Onhan tämäkin ihan kivaa, pääsääntöisesti. 

Ida

 

Lue myös:

Sinkkuäiti – vuosi ilman treffejä.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.