Taaperon ja äidin riippuvuus, toisistaan.
Sain kuulla hetki sitten lauseen, joka ensiksi särähti korviini mutta sitten hetken päästä kuulosti jopa kauniilta.
Teillä on sellainen tietynlainen riippuvuus toisistanne.
Tämä lause tuli ilmi keskustelussa, jossa keskustelin siitä, että vauva on koko ajan tässä. Nytkin kun isommat olivat isällään viikon, minä olin vauvan kanssa ja kaikella rakkaudella olinkin. Rakastan olla hänen kanssaan kahden ja jälleen tuli todettua se, että miten tiivis paketti vauvan kanssa olemme, joten lause
Äidin ja taaperon riippuvuus, toisistaan.
Pitää hyvin paikkaansa. Tietyllä tavalla olemme toisistamme riippuvaisia mutta mitä voi kuvitella meidän tilanteessa jossa olen perheen ainut aikuinen?
Taaperon ja äidin tiivissuhde.
Olen perheemme ainut aikuinen ja vauvani ainut huoltaja eikä minulla ole vauvalle kuin yksi paikka minne hänet voi tarvittaessa laittaa yöksi. Harvoin mutta kuitenkin. Tänä vuonna vauva on ollut kerran yö hoidossa, kesäkuun alussa ja sitä ennen hän oli joulukuun alussa. Ei siis turhan usein. Vauva on kanssani koko ajan. Ihan koko ajan.
Toki ottaisin mieluusti happea koko paketista joskus mutta valitettavasti se ei ole mahdollista sillä vauvan 1v ja 2kk iän aikana vain yksi lähipiiristäni on ehdottanut ottavansa vauvan yöksi. Enkä sano, että oletusarvo on se, että vauva olisi ollut läheisilläni yötä. Ei missään nimessä. Tarkoitan vaan sitä, että minulla ei ole juurikaan ihmisiä ympärillä jotka oma-aloitteisesti ottaisivat vauvaa luokseen tai tulisivat tänne, jotta pääsisin yksin ovesta ulos.
Meidän tiivissuhde syvenee entisestään, koko ajan. Tämän huomaa hetkissä, joissa olemme kylässä ja siirryn hetkeksi pois näköpiiristä. Näissä tilanteissa vauva alkaa inahtelemaan perääni. Taaperolle iskee paniikki siinä vaiheessa kun hänen elämänsä ainut aikuinen katoaa näköpiiristä. Pienelle taaperolle se on lopullista vaikka aina huutelenkin, että missä olen ja tulen kohta takaisin yms.
Taaperon hoidot sormin laskettavissa.
Ne kerrat kun taapero on ollut hoidossa, on sormin laskettavissa. Ne kerrat ovat olleet se kun kävin yhdessä vaiheessa kerran kuussa ripsienpidennyksiä laittamassa, muutamat illanistujaiset ja yhden kerran kun kävin mekkoa sovittamassa. Kerta kerralta taaperolla menee pahemmaksi hoito hetki ja tämä johtuu varmasti siitä, että taapero on todella vähän kenenkään toisen aikuisen kanssa.
Ne kerrat kun taapero on ollut jonkun kanssa, on tapahtunut minun aloitteestani ja kynnys pyytää ketään olemaan taaperon kanssa, on suuri. Koen aina, että pitää olla jokin erityinen syy, jotta voisin pyytää taaperolle hoitajan. Kuten Vaikuttajagaala oli. Se oli niin iso ja merkittävä syy, että taapero lähti hoitoon vaikka tiesin sen menevän itkuksi.
Taaperon hoidot ovat sormin laskettavissa ja tämä vahvistaa tiivistä sidettämme. Meidän kahden side on tiivis ja olemme niin tottuneita siihen, että olemme tästä, toistemme kanssa. Meillä ei oikeastaan ole edes mahdollisuutta muuhun.
Taaperolla ei ole toista aikuista.
Taaperolla ei tosissaan ole toista vanhempaa mutta hänellä ei myöskään ole säännöllistä hoitajaa. On toki ystäväni, joka on muutaman kerran ottanut yöksi mutta tarkoitan sellaista säännöllisyyttä. Jatkumoa niin sanotusti.
Meillä on onneksi mahtavasti ihmisiä ympärillä ja taaperolla on useita läheisiä aikuisia. Yhtenäkin päivänä meni ihanasti ystäväni syliin vaikka olin siinä vieressä. Se kosketti. Näitä hetkiä ei todellakaan ole juuri ollenkaan. Taapero ei montaa hetkeä ole ollut muiden sylissä jos olen samassa tilassa. Joten silloin kun hän suostuu menemään jonkun toisen syliin kuin minun, olen todella liikuttunut.
Joskus toivoisin, että taaperolla olisi vakituinen aikuinen kenen luokse hän säännöllisesti menisi tai joka tulisi meille. Ihan vaan sen vuoksi, että saisin hetken olla täysin yksin mutta suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että taapero pääsisi luomaan syvempää suhdetta toiseen aikuiseen. Vaikka tätä joskus toivon niin samalla tämä on ympäristön paineen alla oleva asia. Sanotaan, että taaperon pitäisi tottua muihinkin mutta samalla katson ympärilleni enkä näe ketään.
Taaperon ja äidin symbioosi.
Elämme tiiviissä symbioosissa ja se sallittakoot meille. Hänellä ei ole toista aikuista eikä minulla arjessa vastuun jakajaa, joten väistämättäkin olemme symbioosissa jossa kummankin on turvallista olla kun olemme yhdessä, samassa tilassa. Sille, että vauvan yö kyläily sujuisi, ei ole kiire. Tiedän, että se tulee ajan kanssa.
Ehkä tässä postauksessa oli se pointti, että joskus se satuttaa kun kuulen
Vauva on sellainen mammanpoika.
Kyllä. Hän on koska hänellä on vain äiti.
Ida
Lue myös:
Seuraa meitä: