Hae
Elämänmakuista matkaa

Kävin treffeillä – ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen.

Kävin treffeillä ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Minä, joka olen vannonut olevani sinkku vielä eläkepäivillä, uskaltauduin lähteä treffeille. Siitäkin huolimatta, että olen juuri kirjoittanut kuinka sinkkuna oleminen on osana brändiä. Onhan se, yhä. Enkä osaa kuvitella olevani muuta kuin sinkku. Halusin kuitenkin lähteä kokeilemaan miten se, että kävisin treffeillä muuttaisi ajatustani ja ylipäätänsä millaisia ajatuksia treffeillä käyminen toisi tullessaan. Eikä kenen tahansa tyypin vaan tyypin, jonka kanssa mätsi on tullut ennenkin. Hetkessä, jossa olin pienen vauvan äiti enkä todellakaan valmis mihinkään deittailu juttuihin.

Lähdin kuitenkin treffeille, lasteni kanssa, vaikka en lähtiessäni tiennyt osaisivatko lapseni edes käyttäytyi uuden ihmisen edessä vai lähteekö kaikilla mopo käsistä. Jonka jälkeen näkisin tyypin juoksevan karkuun vielä kun kerkiää. Lähdin ensimmäisille treffeille sitten eron, todella jännittynein fiiliksin mutta samalla iloisin mielin. Ylipäätänsä olisi kiva tavata joku tyyppi. Odotukseni eivät olleet korkealla ja toivoin ainoastaan, että selviän lasten kanssa reissusta – asiallisesti.

Kävin treffeillä.

Kiva ja kiltti. 

Ilmaisi lapseni tyypille kenet näin koko laumani kanssa. Kesken näkemisen lapseni sanoi toivovansa äidille miehen, joka on kiva ja kiltti. Toive esitettiin vaikka lapseni eivät tienneet, että millä ajatuksella tyypin tapaan. Heille kerroin, että lähdemme puistoon äidin kaverin kanssa. Se tieto riitti lapsilleni ja sen tiedon pohjalta toinen heistä esitti toiveensa miehelle, joka otti toiveen lämpimästi vastaan. Kuten hän otti myös lapseni. 

Nähdessäni tämän tyypin tunsin olevani kotona. Sanoin ystävälleni samaisena iltana, 

Oli hyvä, turvallinen ja huoleton fiilis. Ihan kun olisin aina ollut siinä. 

Sellainen fiilis minulla oli ensimmäisillä treffeillä, jotka sijaitsivat lasten leikkipuistossa. Leikkipuistossa, jossa ei ollut kertaakaan sellaista olo, että olen siellä yksin lasten kanssa vaan oli tunne, että olemme siellä yhdessä. Jo siitä hetkestä asti kun tiemme kohtasivat, tuli tunne, että hänen kanssaan on hyvä olla. Oli hauskaa, helppoa mutta jännittävää. Tuli hiljaisia hetkiä ja kiitin lasten mukana oloa, hiljaa mielessäni. Samalla kuitenkin tunsin hänen vieressään istuessani, että miten perhoset lentävät vatsassa. Ihana tunne.

Tunne, jota en ole hetkeen tuntenut. Treffien päätyttyä oli ihana fiilis. Olisiko hän kiltti ja kiva tyyppi?

Ida

 

Lue myös:

Sinkkuäiti – vuosi ilman läheisyyttä.

Raskaana sinkkumarkkinoilla.

Seuraa meitä:

Aitoplay

Instagram

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.