Ahdistuin treffeillä.
Vietin ihanaa päivää treffikumppanin kanssa lauantaina kunnes tuli hetki, jossa ahdistuin aivan valtavasti. Siinä hetkessä teki mieli juosta koko pakettia karkuun ennen kuin mies juoksisi. Hetkessä tulin vauva sylissä alakertaan, lapsilauman ollessa portaiden alhaalla ja kissa oksentaessa lattialla. Siinä hetkessä vallitsi sellainen hallitun kaaoksen tuntu ja mietin, että kuka hitto haluaa vapaaehtoisesti astua tähän pakettiin? Ahdistuin kolmansilla treffeillä. Ei kukaan tähän astuisi.
Ahdistusta lisäsi se, että yksi lapsista ehdotti josko muuttaisimme yhteen. Siinä vaiheessa jäädyin aivan täysin ja mietin, että olen elänyt jo yhden uusperheen, joka ei toiminut kuin 10% ajasta ja sekin minun ansiostani. Haluaisinko enää samanlaiseen uusperheeseen, jossa mahdollisuus eroon olisi suurempi kuin ruuhkavuosien idylliperheissä? Ajatus siitä, että joku muuttaisi kotiini, tuntui ahdistavalta. Olen vasta saanut rakennettua tätä kotia omanlaiseksi ja rehellisesti sanottuna rakastan omaa tilaa jumalattoman paljon.
Ahdistuin treffeillä.
Mies kenen kanssa lapsi ja lapset haluaisivat, että muuttaisin yhteen, on mies jota olen pussannut vasta ensisuudelman verran. Edes putkeni ei ole katkennut ja olen yhä ollut pitkään ilman läheisyyttä. Sellaista läheisyyttä. Läheisyyttä, jossa olisi vain kaksi aikuista ja muu maailma sulkeutuisi pois. Takana on kaiken lisäksi kaksi epäonnistunutta parisuhdetta, jotka kumpikin tahoillaan päättyivät erinäisistä syistä. Toiselle soisin onnen jonkun kanssa, toiselle antaisin seitsemän euroa tupakka-askiin.
Joten nyt olen niin sanotusti kolmannella kierroksella enkä millä tahansa kierroksella vaan tunteessa, jossa tunnen olevani sen oikean tyypin vierellä. Treffikumppani on kaikin puolin upea kokonaisuus, tajuttoman seksikäs ja aivan ihana, tasavertainen aikuinen kaikkien lasten läsnä ollessa. Hänen katseensa kertoo sen, että hän saattaa haluta pussailla enemmän ja hänen kosketus huomioi minut hetkessä kuin hetkessä.
Hän on jopa nähnyt kun pinnani kiristyi ja siitä huolimatta hän otti minut vastaan siinä hetkessä sellaisena kuin olin, arvostelematta ja haukkumatta minua huonoksi äidiksi. Hän oli siinä ja hetkeä myöhemmin halasi keittiössä koska oli kuunnellut mitä olin hetkeä ennen sanonut
Kun kiukuttaa, halaus auttaa.
Hän oli kuunnellut lauseen, jota kukaan ei ole koskaan ennen kuunnellut.
Ahdistus hälveni.
Pääsin jossain vaiheessa sukeltamaan hetkeen vain hänen kanssaan, pienimmän nukkuessa ja isojen ollessa ulkoillessa. Siinä hetkessä tunsin tunteen, joka kertoi, että siinä haluan olla. Aina. Muuttamatta kuitenkaan vielä yhteen vaikka lapset kovasti suunnittelevat jo naimisiin menoa. Siinä hetkessä kun istuin treffikumppanin vieressä tunsin olevani tyypin vieressä mitä ei ihan heti tulisi mieleen vaihtaa. Vaikka emme ole parisuhteessa emmekä millaisessakaan määritellyssä tilassa, niin siitä huolimatta haluan katsoa vain häntä silmiin.
Tästä syystä en pidä kiirettä. En kiirehdi pusun viemistä pidemmälle enkä kiirehdi yhteisen yön viettämistä. En sitä, että laittaisimme lusikat samaan laatikkoon. Kolmannella kierroksella haluan ottaa rauhallisesti, jotta homma ei suorastaan kuse kasaan. Kolmannella kierroksella kiire on poissa ja hetkiä, joissa olemme vain me pitää olla useammin koska vaikka olemme hyvä tiimi “vanhempina”, niin rehellisesti sanottuna haluan olla treffikumppanin edessä myös nainen ennen kuin otamme isoja askeleita.
Näin on hyvä.
ahdistus viestiin purettuna
Samaisena iltana kun tapasimme ja minua alkoi ahdistaa tilanteiden kaoottisuus-, laitoin hänelle illalla viesti. Mietin tosin monta kertaa, että uskallanko laittaa viestiä vai juoksisiko hän viimeistään siinä vaiheessa karkuun. Ystävän sanojen mukaan, ilmaisin kauniisti karkean ilmaisun “ota tai jätä”. Kerroin mitä pystyn tarjoamaan ja mitä en pystyisi tarjoamaan. En pystyisi tarjoamaan kynttiläillallisia ja Pariisin matkoja mutta tarjoan kaoottista arkea, ripauksella intohimoisia hetkiä.
Tiedättekö mitä? Hän ei juossut karkuun. Ehkä tämä kolmas kierros tuottaa tulosta mutta muutama yhteinen yö ja yhteinen matka pitää tulla pohjalle ennen kuin uskallan siirtyä eteenpäin. Haluan olla varma, että hän on varma ja haluan olla varma, että lusikoiden mentäessä samaan laatikkoon ne eivät ensimmäisen riidan tullen sieltä mene takaisin pahvilaatikkoon.
Hän on ihana.
Ida
Lue myös:
Seuraa myös: