Hae
Elämänmakuista matkaa

33-vuotta.

Makaan tällä hetkellä hotelli Vesileppiksen sängyllä ja kuuntelen kuinka taapero tuhisee matkasängyssään. Isommat ovat kavereiden kanssa menoillaan ja syötyäni äsken iltapalaa kylpyhuoneen lattialla, aloin pohtimaan tätä päivää. Päivää, jolloin tulisi 33-vuotta täyteen. Kuten olen joskus sanonut, niin vihaan syntymäpäivä mutta kaikesta vitututuksesta huolimatta olen tänään pyrkinyt näkemään saavutuksia positiivisessa valossa.

33-vuotta.

Tänä aamuna aloitin aamun sillä, että join kolmen euron kahvin pahvimukista hotellin aulassa ja mietin, että en muista milloin synttäriaamu olisi alkanut spessummin. Ei minun juhlapäivänä ole yhtään sen erilaisempi kuin eilinen päivä taikka viikon takainen päivä. Tänä aamuna nousin taaperon kanssa puoli seitsemän siinä missä nousen hänen kanssaan vuoden jokaisena päivänä.

Paitsi ensi viikolla en yhtenä aamuna nouse hänen kanssaan sillä lähden treffikumppanin kanssa yönyli kestävälle reissulle. Silloin saan herätä ensimmäisen yön hänen vieressään ja odotan sitä valtavan kovasti.

Tänään olen ikävöinyt häntä todella paljon ja samalla katsellut ympärilleni, ja todennut miten hyvin asiat ovat. Synttäriaamuni ei alkanut aamukahvilla vuoteessa mutta se alkoi tärkeimpien kanssa, upeita synttäri viestejä lukiessa.

33-vuotta

33-vuotta.

Tänä aamuna luin toinen toistaan upeampia viestejä ja samaa aikaa pohdin elämääni. Sitä miten uskalsin vasta hiljattain ottaa kynän käteen kirjoittaakseni tarinaani. Jopa 32-vuotta kirjoitin elämääni antaen kynän välillä jollekin toiselle mutta nyt, 33-vuoden iässä olen kirjoittanut jo kuukausia tarinaa ihan itse. Pidellyt kynää kädessä ihan itse.

Se tunne on aika mahtava. Kuten myös se tunne, että olen 33-vuotias ja minulla on kolme tervettä lasta, rasittavan rakas kissa ja upea koti. Talouskin on suhteellisen balanssissa ja mieli ei enää prakaa niin usein. Kaiken tämän keskellä olen rakentanut sosiaalista mediaa ja muovannut lähipiiriä sellaiseksi minkä ympärillä on turvallisen onnellista olla.

Elämässä ei ole tärkeintä se juoko kerran vuodessa aamukahvin sängyssään vaikka sekin on ihanaa mutta tärkeintä on se millaista elämää viettää.

Olen 33-vuotta ja seison omilla jaloillani, hiton onnellisena siitä millaisen elämän olen saanut. Ihan omalla saavutuksellani ja tärkeimpien tuella.❤

Se, että olen vuosi sitten alkanut kirjoittamaan tarinaa, joka näyttää minulta, on tehnyt oloni onnelliksi.

Tämä puolestaan on tehnyt tilaa sille, että uskallan sanoa ääneen tykkääväni.

Ida

 

 

2 kommenttia

  1. Memmu kirjoitti:

    Niin iloinen sinun puolestasi <3 Minulla myös lentää perhoset vatsassa, kun olen lukenut sinun ensisuudemapostaukset ym =) Toivon kaikkea hyvää sinulle! Terveisin pian 15v hääpäivää viettävä, parin teinin äiti.

    • Ida kirjoitti:

      Voi ei, kiitos myötäelämisestä!❤️ Jos itsekin pääsisin joskus samanlaisiin vuosiin kuin sinäkin, niin olisin aika ylpeä. Viettäkää teidän näköinen hääpäivä!❤️ Mikä on mielestäsi suhteenne ”liima”, joka pitää yhdessä myös vastamäessä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.