Hae
Elämänmakuista matkaa

Menestystarinan takana kiusaamista.

Nyt voi taas joku vetää herneen nenään mutta tiedättekö mitä? Ihan sama. Olen eilen taas itkenyt silmät päälle siitä miten henkilö, johon en edes pidä yhteyttä, jaksaa luikerrella joka raosta yrittäen tuhota elämääni. Toistuvasti. Jokaisen menestystarinan takana on kiusaamista, aina. Jokaista, joka menestyy edes pienesti digitaalisen sisällöntuottamisessa, kokee jollain tasolla negatiivista osumaa. Se on surullista. Olette varmaan huomanneet joskus kuinka isompia vaikuttajia vastaan on hyökätty (Rita Niemi, Sara Sieppi jne.) mutta niin myös meitä pieniä vaikuttajia. Olen bloggaaja, joka on avannut koko elämänsä useille tuhansille, kymmenille tuhansille ihmisille. Puolenvuoden aikana, yli sadalle tuhannelle. Kelatkaa. Niin moni lukee minun tekstejä. Minun tarinaani.

Toi sun läpinäkyvä elämä jota esität somessa tulee saamaan aika rajun käännöksen kun totuus tulee ilmi sun seuraajille myös. 

Tässä lauseessa tulee jälleen ilmi se, että menestystarinan takana on kiusaamista. En voi käsittää miten toisen menestys, on toiselta pois mutta näin meidän kesken, avaan teille lähes sanasta sanaa em. viestin. 

Läpinäkyvä elämä. 

Kyllä elämäni on läpinäkyvää ja kyllä pidän sitä somessa yllä. Ei minun kuitenkaan tarvitse esittää läpinäkyvää kun en teatteriin pyri vaan ihan vain kirjoitan elämästäni toiseksi luetuinta perheblogia. Enkä kirjoita miten tahansa vaan kirjoitan läpinäkyvästi. Itse kutsun sitä päiväkirjamaisesti. Olen halunnut vapaaehtoisesti antaa kasvot yksinhuoltajuudelle, maksuhäiriömerkinnälle, henkiselle väkivallalle ja talousahdingolle sekä masennukselle ja siitä huolimatta en pysty valitettavasti mielyttämään kaikkia. Toisten mielestä olen liian avoin, toisten mielestä kerron liian vähän. Mikään ei ole hyvä.

Totuus tulee ilmi sun seuraajille myös.  

Totuus? Voiko ihminen tämän totuudenmukaisemmin kirjoittaa? Se, että kerron kuinka olen eronnut avioliitosta, jossa oli rajuja käänteitä ei kuulemma ole totuus koska en kertonut yksityiskohtaisesti asioita. Tiedättekö mitä siinä vaiheessa käy? Rikon yksityisyydensuojaa ja voin pahimmillaan vaikeuttaa ihmisten uraa, työllisyyttä, sosiaalisia suhteita ja mielenterveyttä. Se jos en kerro siitä kenen kanssa minulla on yhteisvelka, ei ole kiiltokuva elämää vaan se on henkilöiden henkilöllisyyden suojaamista.

Menestystarinan takana, minun ääni.

Tämän menestystarinan takana olen minä. Minä olen antanut äänen tarinalleni, minun kasvoillani. Kukaan elämänmakuisella matkallani oleva ei ole sitä tehnyt. Blogin takana on minä, minun tunteeni ja kokemukseni. Se, että annan kasvot minun elämänmakuiselle matkalleni, ei tarkoita sitä, että sillä matkalla on paljastettava kaikki. Minä en myöskään voi kertoa esimerkiksi existäni kaikkea taikka vanhemmistani koska heillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja kertomatta jättäminen ei ole valehtelua.

Suoraan sanottuna vituttaa ihmiset, jotka ihan oikeasti kuvittelevat tietävänsä miten bloggaaminen menee ja kuinka bloggaajalla ei  tulisi olla mitään rajaa siinä mitä sanoo. Toki voisin kirjoittaa elämänmakuiselta matkaltani kirjan ja tiedän, että se menestyisi mutta haluatteko kuulla kuinka monen ihmisen henkilöllisyys voisi pahimmillaan tuhoutua sen kirjan myötä? 

Kymmenien.  

Pitäisi ihan oikeasti ymmärtää realiteetit näissä asioissa ja ymmärtää sen, että kukaan ei pakota lukemaan tekstejäni. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotain ihmistä seurataan koska siitä saa itselleen pahanmielen. En tajua. Minä ainakin seuraan sellaisia kanavia, joista tulee minulle hyvä fiilis. Miksi kaikki ei toimisi näin? Jos triggeröityy sisällöntuottamisestani, niin älä lue. Elämä on helppoa kun siitä tekee helpon. 

Toki ajattelen tässäkin positiivisesti. Näkyvyyttä tämänkin on, joten kun olen joskus ehdolla vuoden perheblogiksi ja haen pystin käteeni, lupaan kiittää kaikkia, jotka mahdollistivat pystin saannin.  

Pääasia, että pystyn aamuisin katsomaan itseäni peilistä ja seisomaan selkäsuorana.

Ida