Hae
Elämänmakuista matkaa

Aamu neljän lapsen kanssa.

Tänä aamuna mietin sitä, että voisiko äitiydestä ottaa virkavapaata? Onnistuisiko se jos vaan ilmoittaisin, että nyt lähden puolenvuoden mittaiselle lomareissulle Espanjan hiekkarannoille? Näissä saappaissa seisoessa voisi käydä niin, että rannalle päästyäni siellä olisi entinen mies ja nykyinen mies iloisina vastassa, viiden lapsen kanssa. Eikä siinä mitään mutta juuri tänä aamuna on sellainen olo, että äitiys on joskus tauotonta tekemistä vailla hetken rauhaa. Samaistutko? 

neljän lapsen kanssa.

Aamu alkoi sillä, että nuorimmainen heräsi jo klo 5:30 uuteen päivään. Iloisena naureskellen, samalla kun minusta tuntui, että silmäluomet eivät meinaa aueta. Siitäkään huolimatta, että kävin nukkumaan suhteellisen ajoissa. Ajoissa nukkumaan menolla tosin ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun taapero herää satamiljoonaa kertaa yössä ja aina maidolle. Suinkaan kadonnut tutti tai silittävä käsi ei tuo lohtua vaan maito. Sitä pitää saada. Läheisyyttä ja turvaa.  

Klo 5:30 mietin, että kuinka siistiä olisi herätä pitkästä aikaa aamulla niin, että lapset nukkuisivat. Kaikki. Mieskin saisi nukkua ihan rauhassa ja pääasia olisi se, että saisin olla aamuisin edes puolituntia yksin. Kuinka hienoa! Kokemuksesta tiedän, että päivä lähtee paremmin käyntiin kun aamuisin saa olla hetken yksinään.  

Ripotellen isommat heräsi ja jo klo 6:20 mennessä täällä oli koko nelipäinen lauma hereillä ja näin jokaisen kulmakarvan asennosta, että aamu tulee olemaan raskas. Vaan en olisi sellaista yhtään jaksanut. Suoraan sanottuna ärsytti se, että kaikki oli jokaisella huonosti ja kaikesta jokaisen piti nurista.

Aamu neljän lapsen kanssa.

Miksi ton piti tulla tohon huutamaan?  

Toisin sanoen taapero istui lattialla hienosti, sanomatta sanaakaan. Näkkäri kädessä möllötti ja hymyili. 

Mä en jaksa mennä kouluun, en mäkään. 

Kumpikin makasivat niin lattialla kuin sängyssä motkottaen siitä kuinka koulussa käyminen on rankkaa. 

Mulla ei oo mitään vaatteita. 

Avattuani lastenvaatekaapin, kysyin, että mitä nämä ovat? Ei kuulemma vaatteita mitä juuri tänä aamuna olisi kiva pukea päälle. 

Mulla ei ole housuja, mulla ei ole sukkia, mulla ei ole mitään paitaa. 

Edelleen katsoin vaatekaappiin ja mietin, että näenkö harhoja?

Sä vaan kidutat mua tällä leivällä.

Tein aamupalaksi ruisleivät, jossa oli leikkelettä, juustoa ja paprikaa päällä. Kidutin siis lastani. 

Riippuu millä hädällä käyt? 

Pyysin lasta olemaan pienen hetken taaperon kanssa, jotta voisin käydä vessassa mutta tässä perheessä äidin vessassa käymistä kellotetaan ja analysoidaan. 

Iskä lupasi ostaa mulle sandaalit. Iskä sano, että ne ostetaan. 

Sanoi lapsi, jolla on sandaalit jalassa mutta ei juuri sellaiset mitkä haluaisi. 

Tässä vain muutama tämän aamun lauseista, joiden aikana laskin minuutteja siihen, että lapset menevät kouluun. Kaikki kolme isoa. Sen jälkeen sain taaperon nukkumaan ja pääsin vihdoin suihkuun minne en saanut mennä kun isommat olivat kotona koska vuoroin väittelivät siitä kuka on ollut eniten taaperon kanssa. 

Meidän kesken sanottuna, tänä aamuna ei kukaan. 

Ida 

 

Lue myös:

Talous avoliiton myötä.

Talous avoliiton myötä.

Sain Instagramiin eilen kysymyksen, jossa kysyttiin näin: 

Vaikuttaako yhteenmuutto jotenkin sun taloudelliseen tilanteeseen? Tippuuko etuudet? 

Tätä kysymystä luonnollisesti pohdin ja laskin paperille talouteni nyt ja talouteni siinä vaiheessa jos muuttaisimme saman katon alle. Silloin kun taloutta laskin, niin emme olleet vielä tehneet päätöstä muuton suhteen. Halusin kuitenkin selvittää, että miltä talous näyttäisi jos (nyt kun) lusikat menisivät samaan laatikkoon. Miten talous muuttuu avoliiton myötä?

talous avoliiton myötä.

Tällä hetkellä saan erilaisia etuuksia ja ne ovat 

Ansiosidonnainen 

Kotihoidontuki 

Lapsilisä 

Elatustuki 

Asumistuki 

Näistä yhteen muutto vaikuttaa kotihoidontukeen sillä tavalla, että hoitoraha lähtee pois koska talouden tuloraja ylittyy. Tämä on summaltaan noin 180€. Tämän lisäksi olen tähän saakka saanut lapsistani yksinhuoltaja korotuksen mutta muuton myötä en sitä enää saa. Sinänsä on aika hassua, että en saa yksinhuoltaja lisää muuton myötä koska ei vanhemmuuteni muoto muutu kuitenkaan. Yhtälailla olen muuton myötä yksinhuoltaja. No mutta kuitenkin. Yksinhuoltaja lisä lähtee pois ja se on summaltaan 189,90€.

Muutto ei vaikuta elatustukeen eikä ansiosidonnaiseen. Sen sijaan asumistukeen vaikuttaa mutta sitä en tässä kohdin vielä osaa eurollisesti sanoa, että mikä on asumistukeni jatkossa. Aluksi minua hirvitti se, että menetän etuuksia muuton myötä mutta puolison positiivinen asenne on ollut tässä tarpeen.

kahden aikuisen talous.

Olemme keskustelleen taloudesta ja siitä, että mitä taloudelle käy kun lusikat ovat samassa laatikossa. Heti ensi alkuun haluan sanoa, että minusta on hassua, että vieressä on mies, joka maksaa HopLopissa ruuat. Se on todella sellainen juttu mihin en ole tottunut. Enkä myöskään siihen, että tänne tultaessa hän saattaa kysyä haluanko kaupasta jotain. On hämmästyttävää miten joku voi taloudellisesti olla samanvertainen kuin minä. Kaupassa ei tarvitse ahdistua rahasta eikä tarvitse miettiä koska toinen on käsiojossa vaan nyt jo luotan siihen, että kahden aikuisen talous on yhteinen talous. 

Siitä olemme toki paljon puhuneet, että kulut menee puoliksi eikä kaupassa mennä sentilleen puolittamaan ostoksia. Vaikka minähän olen sellainen, että siirrän joskus miehelle rahaa takaisin kun hän on maksanut kaupassa koska en pidä siitä, että toinen maksaa. Sekin on tottumiskysymys. Olen ennen tottunut olemaan maksajan roolissa ja yhtäkkiä siinä on välillä joku toinen, joka maksaa lasten jäätelöt.  

Kahden aikuisen positiivinen talous on ihan utopinen asia mutta sellainen, johon varmasti ajan kanssa totun ja pääsen luottamaan sen sujuvuteen.

Miten talous asettuu, tuleeko meille yhteinen tili ja meneekö ostokset tasan? Se selviää ajan kanssa.

Ida

 

Lue myös:

Yksinhuoltajan tuet.