Hae
Elämänmakuista matkaa

Kaiken takana on rapu.

Kaiken takana on rapu, joka on empaattinen ja lojaali mutta myös äkkipikainen ja tunteet edellä menevä. Näin 33-vuoden ylitettyäni pysähdyin miettimään, että kuka minä olen? Kuka muu olen kuin yksinhuoltaja, yhteishuoltaja, bloggaaja ja äiti? Kun seuraajani pyysi, että tekisin esittelypostauksen, mietin, että ei minulla ole mitään uutta kerrottavaa itsestäni. Tuli sellainen fiilis, että kaikki on jo kerrottu ja nähty mutta onko sittenkään? 

Joku on saattanut kuulla, että olen koulutukseltani Merkonomi. Kerron kuitenkin salaisuuden. Hain Merkonomin opintoihin koska sinne pääsi helpolla sisään. Oikeasti olisin halunnut lähihoitajaksi mutta en päässyt sinne ensimmäisellä yrittämällä vaan kävin kymppiluokan, jonka jälkeen hain Kauppiaitten kauppaoppilaitokseen. Olen kuitenkin helposti kyllästyvä niin opinnoissa, työpaikassa, parisuhteissa kuin sisustuksessa.  

On usein sellainen olo, että homma on hetkessä nähty. 

Kaiken takana on rapu.

Niin kävi myös Merkonomin opintoja suorittaessa ja siitä syystä pääsin suhteilla myymään lastenvaunuja ja kuinka ollakaan opiskelin, ja tein töitä – täysipäiväistä viikkoa. Se tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta ja toi lisäbuustia koulumotivaation kariutumiseen. Josta tullaan siihen, että kyllästyn parisuhteissa tosi helposti ja varhaisessa vaiheessa totean ettei enää innosta. 

Näin kävi kun olin juuri tekemässä eroa ja eteeni tuli tyyppi, joka olisi ottanut vastaan koko paketin. Samaa aikaa kun kädessä oli positiivinen raskaustesti ja mies pakkasi tavaroita, kävin salaa kiven heiton päässä. Istuin siellä kuistilla ja jo muutaman tapaamisen jälkeen totesin, ettei se ollutkaan sitä mitä halusin. Sanotaan, että rapu menee tunne edellä ja se todellakin pitää paikkansa.

RAPU, HYVINVOINTIA PAREMMAKSI.

Kaiken tunteilun ja kyllästymisen takana on ystävilleen sitoutunut, ja äitinä järkkymätön leijonaemo, joka pitää läheisistään huolta viimeiseen hengenvetoon asti. Pienen ikäni myötä olen oivaltanut sen, että minulla on oikeus valita ketkä ovat lähelläni ja ketkä hieman etäällä. Tämän oivalluksen myötä olen saanut henkistä hyvinvointia paremmaksi.  

Sen huomaa myös siitä, että en ole noin kuukauteen käynyt terapiassa ja siitä huolimatta olen selvinnyt kesästä opeilla, joita olen terapiasta saanut. Ilman terapialla käymistä ja itsetutkistelua en tuskin olisi pystynyt ottamaan vastaa sitä mitä elämä polulleni toi. 

Ihastusta. 

Ihastuminen on aika vahvasti näkynyt kanavissani ja olen sitä tuonut esille joka puolella mutta en kuitenkaan kasvoilla koska vielä ei ole sen aika. Vaikka blogi ei vielä ole päätyöni, niin siitä huolimatta haluan rajata sen, että ketkä näkyvät kanavissani. Mutta sen verran voin paljastaa, että olemme lähes samanmittaisia. Olen mielestäni 169cm ja mies on mielestään 174cm mutta kävellessä olen sitä mieltä, että olen pari senttiä pidempi. Tarkoittaako tämä sitä, että olen kasvanut pituutta vai treffikamu kutistunut, sitä en tiedä mutta on se kummin tahansa, niin hänen vieressään on ihana kävellä.

fiiliksellä eteenpäin.

Viime aikoina olen huomannut rapumaisen piirteen nousevaan esiin. Elän hetkessä ja menen tunteella. Sen pohjalta tulen tekemään isoja askeleita koska täällä eletään vain kerran ja jos joku tuntuu hyvältä, niin miksi ei antaisi palaa? 

Niinpä ajattelin käydä hakemassa tässä kuussa kahdeksannen tatuoinnin, jotta saisin tämän kädessä olevan tuhkimon loppu silauksen valmiiksi. Sen jälkeen voinkin alkaa kiristämään nyörejä kohti joulua ja ensi kesän matkaa varten. 

Vai pitäisikö ensiksi käydä ottaa muutama pistos kasvoihin? 

Ida

 

 

 

Lue myös:

Esittelyteksti minusta – pitkästä aikaan!

Seuraa meitä:

Aitoplay