Treffikamusta poikaystävä?
Istun yläkerran aulassa tietokonepöytäni äärellä. Hyvin epäergonomisen sellaisen. Läppärini on kahden pahvilaatikon päällä ja keväällä olleesta muutosta saakka olen toivonut saavani itselleni tietokonepöydän vaan en ole vielä sellaista saanut. Kovalla lattialla istuessa, unimusiikin soidessa taustalla mietin, että miten elämässä asiat järjestyvät itsestään. Sille, että en ole vielä saanut hankittua itselleni tietokonepöytää, on looginen syy. Emme ole vielä asettuneet taloksi vaikka muutosta on jo neljä kuukautta mutta tuntuu, että vieläkin laitan kotia meidän näköisesti. Rauhassa. Myös tämän hetkinen kuvioni treffikamun kanssa on osoitus siitä, että asiat tapahtuvat kun sitä vähiten odottaa. En vielä kesäkuun lopulla, ladattuani Tinderin, osannut odottaa, että hetken päästä siitä puhelimeen kilahtaa viesti treffikamulta.
Tosin täytyy sanoa, että oli vain tunneista kiinni etten olisi poistanut Tinderiä, jälleen. Olimme ystäväni kanssa HopLopissa ja muistan harmitelleeni hänelle sitä, että treffikamusta ja meidän keskustelusta ei tule yhtään mitään. Se harmitti tosi paljon koska meille oli tullut mätsi jo kerran aikaisemmin mutta huonoon saumaan. Hetkeen, jossa olin pienen vauvan äiti ja latasin Tinderin vain huomatakseni, että sen hetkiseen elämäntilanteeseen se ei sopinut. Mitään sanomatta luikin karkuun kesken viestiketjun ja nyt, mätsin tullessa toiste, toivoin, että keskustelu etenisi pidemmälle.
Nyt olin valmis.
Hetki kun näimme ensimmäisen kerran.
Muistan sen kun näin treffikamun ensimmäistä kertaa ja se ei suinkaan ollut kuukausi sitten vaan jo muutama vuosi taaksepäin. Hetkessä, jossa hän käveli päiväkotiin aarteidensa kanssa. Siinä hetkessä muistan ajatelleeni
Taas yksi hyvännäköinen mies on varattuna.
Siihen aikaa olin itsekin varattuna mutta siitä huolimatta ilahduin siitä kun hän tuli hakemaan aarteensa, minun hoitolapseni, päiväkodista. Se hetki kun sain ojentaa hänelle kuraisen aarteen, oli päiväni piristys vaikka hetkeen sisältyi ainoastaan lapsen kuulumisten vaihto. Siitä huolimatta ilahduin hänen näkemisestä. Muistan kuinka vaivaannuin siitä intensiivisestä katseesta millä hän minua katsoi. Katseesta, jossa oli pilkettä silmäkulmassa. Nyt vuosia myöhemmin saan katseen yhä mutta toisenlaisissa olosuhteissa. Olosuhteissa, jotka ovat kummallekin otolliset
Näin meidän kesken on sanottava, että olen hämmentynyt siitä, että se mitä olen itse ajatellut, on ollut toisen ajatuksissa voimakkaampi. Se ja tämä kaikki on erilaista mihin olen tottunut ja se on jopa vieraantuntuista sillä kukaan mies ei ole katsonut minua sellaisella katseella, jolla hän katsoo ja se tuntuu hiton hyvältä.
Vuosia sitten nautin katseesta salaa mutta nyt saan nauttia siitä avoimesti mutta siitä huolimatta olen viime aikoina pohtinut, että onko treffikamusta poikaystäväksi?
treffikamusta poikaystävä?
Siinä missä olen tuntenut oloni viimeisen kuukauden ajan turvalliseksi, onnelliseksi, halutuksi, tykätyksi ja arvostetuksi, niin olen vastapainoksi muutaman kerran ahdistunut tästä kaikesta. Siitä, että yhtäkkiä sinkkuus, joka on ollut osa sisältöäni ja identiteettiäni, olisi katoamassa. Samaan aikaa kun olen suudellut ensimmäisen kerran, olen pelännyt sitä, että otanko jälleen ihastumisen saralla osumaa? Voisiko kolmas kerta olla se viimeinen kerta?
Ajatus siitä, että luopuisin sinkkuudesta on tuntunut heti ensi tapaamisesta saakka jopa varteenotettavalta ajatukselta. Kaikesta pessimistisyydestä huolimatta. Kun kuukausi sitten näin treffikamun, tunsin olevani kotona ja melko pian tunsin miten haluan vain häntä ja olla vain hänen kanssaan. Pitkästä aikaa tiesin olevani henkisesti valmis antamaan tunteille vallan ja ottamaan vastaan sen mitä toisella on annettavaa.
Niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kysymys mitä moni on kysynyt saa nyt vastauksen. Kyllä. Treffikamusta on tullut poikaystävä ja toivottavasti loppuelämän sellainen.
Tykkään hänestä aivan valtavasti. Tykkään siitä yhteydestä mikä meillä on niin henkisesti kuin fyysisesti eikä välissä olevat muutamat kilometrit ole olleet esteenä lähes päivittäiselle näkemiselle.
Hän on upea. Hänen jengi on niin ihana ja täydellinen meidän jengin kanssa.
Ida
Lue myös:
Sinkkuäiti – vuosi ilman treffejä.
Katso myös: