Hae
Elämänmakuista matkaa

Aamu neljän lapsen kanssa.

Tänä aamuna mietin sitä, että voisiko äitiydestä ottaa virkavapaata? Onnistuisiko se jos vaan ilmoittaisin, että nyt lähden puolenvuoden mittaiselle lomareissulle Espanjan hiekkarannoille? Näissä saappaissa seisoessa voisi käydä niin, että rannalle päästyäni siellä olisi entinen mies ja nykyinen mies iloisina vastassa, viiden lapsen kanssa. Eikä siinä mitään mutta juuri tänä aamuna on sellainen olo, että äitiys on joskus tauotonta tekemistä vailla hetken rauhaa. Samaistutko? 

neljän lapsen kanssa.

Aamu alkoi sillä, että nuorimmainen heräsi jo klo 5:30 uuteen päivään. Iloisena naureskellen, samalla kun minusta tuntui, että silmäluomet eivät meinaa aueta. Siitäkään huolimatta, että kävin nukkumaan suhteellisen ajoissa. Ajoissa nukkumaan menolla tosin ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun taapero herää satamiljoonaa kertaa yössä ja aina maidolle. Suinkaan kadonnut tutti tai silittävä käsi ei tuo lohtua vaan maito. Sitä pitää saada. Läheisyyttä ja turvaa.  

Klo 5:30 mietin, että kuinka siistiä olisi herätä pitkästä aikaa aamulla niin, että lapset nukkuisivat. Kaikki. Mieskin saisi nukkua ihan rauhassa ja pääasia olisi se, että saisin olla aamuisin edes puolituntia yksin. Kuinka hienoa! Kokemuksesta tiedän, että päivä lähtee paremmin käyntiin kun aamuisin saa olla hetken yksinään.  

Ripotellen isommat heräsi ja jo klo 6:20 mennessä täällä oli koko nelipäinen lauma hereillä ja näin jokaisen kulmakarvan asennosta, että aamu tulee olemaan raskas. Vaan en olisi sellaista yhtään jaksanut. Suoraan sanottuna ärsytti se, että kaikki oli jokaisella huonosti ja kaikesta jokaisen piti nurista.

Aamu neljän lapsen kanssa.

Miksi ton piti tulla tohon huutamaan?  

Toisin sanoen taapero istui lattialla hienosti, sanomatta sanaakaan. Näkkäri kädessä möllötti ja hymyili. 

Mä en jaksa mennä kouluun, en mäkään. 

Kumpikin makasivat niin lattialla kuin sängyssä motkottaen siitä kuinka koulussa käyminen on rankkaa. 

Mulla ei oo mitään vaatteita. 

Avattuani lastenvaatekaapin, kysyin, että mitä nämä ovat? Ei kuulemma vaatteita mitä juuri tänä aamuna olisi kiva pukea päälle. 

Mulla ei ole housuja, mulla ei ole sukkia, mulla ei ole mitään paitaa. 

Edelleen katsoin vaatekaappiin ja mietin, että näenkö harhoja?

Sä vaan kidutat mua tällä leivällä.

Tein aamupalaksi ruisleivät, jossa oli leikkelettä, juustoa ja paprikaa päällä. Kidutin siis lastani. 

Riippuu millä hädällä käyt? 

Pyysin lasta olemaan pienen hetken taaperon kanssa, jotta voisin käydä vessassa mutta tässä perheessä äidin vessassa käymistä kellotetaan ja analysoidaan. 

Iskä lupasi ostaa mulle sandaalit. Iskä sano, että ne ostetaan. 

Sanoi lapsi, jolla on sandaalit jalassa mutta ei juuri sellaiset mitkä haluaisi. 

Tässä vain muutama tämän aamun lauseista, joiden aikana laskin minuutteja siihen, että lapset menevät kouluun. Kaikki kolme isoa. Sen jälkeen sain taaperon nukkumaan ja pääsin vihdoin suihkuun minne en saanut mennä kun isommat olivat kotona koska vuoroin väittelivät siitä kuka on ollut eniten taaperon kanssa. 

Meidän kesken sanottuna, tänä aamuna ei kukaan. 

Ida 

 

Lue myös:

Talous avoliiton myötä.