Uusperheessä harjoitus tekee mestarin.
Tai no en nyt sano, että tässä mestareiksi ollaan ryhtymässä mutta uusperheessä sitä pitää kokeilla monia tapoja ja yhteensovittaa kasvatusmetodeja, jotta kokonaisuus toimii. Meidän perheessämme on viisi lasta ikähaitariltaan yhdestä vuodesta yhteentoista vuoteen ja tämä tarkoittaa sitä, että yhteentörmäyksiltä ollaan vältytty mutta vanhempien testaamiselta ei. Lapsemme tulevat hyvin toimeen ja heidän keskinäinen dynamiikka on mukava. Luonnollisesti he uusperheessä testaavat sitä, että pidämmekö aikuisina yhtä. Mehän pidämme. Siitä olen kiitollinen, että mieheni kanssa pidämme yhtä tavoistamme emmekä koskaan kumoa toistemme sanaa. Se antaa lapsille turvaa ja sitä kautta saamme varmasti luotua hyvän paketin.
Uusperheessä voi oppia toiselta.
Meidän perheessämme on kahdenlaista vanhemmuutta mutta on ollut kuitenkin ihana huomata, että päämäärä on sama ja ajatusmaailman myös. Mies luottaa minuun todella paljon rajojen asettamisessa ja siinä, että tietyissä asioissa jämptiys on kannattavaa. Pitkällä tähtäimellä palkitsevaa. Minä puolestani luotan mieheen tilanteissa, joissa hän pystyy kehottamaan minua olemaan rennompi ja antamaan siimaa. Tämä tarkoittaa sitä, että minä vanhempana olen oppinut, että siiman antaminen tietyissä asioissa pikemminkin lähentää minua ja esikoistani.
Miehen tapa suhtautua esiteini-ikäiseen poikaani on tapa, jota ihailen. On hienoa miten perheeseen astunut, toinen aikuinen, osaa luoda hyvän yhteyden esiteini-iässä olevaan lapseeni. Hän kuitenkin osaa joskus näyttää tunteensa. Olen kuitenkin huomannut, että miehen läsnäolo on toiminut yhtenä rauhoittavana tekijänä ja avannut minun silmiäni muun muassa pelimaailmalle. Sitä kautta kodissamme on vähemmän ristiriitatilanteita koska nyt minäkin ymmärrän sen tärkeyden ja peleistäkin ehkä hieman.
uusperheessä harjoitus tekee mestarin.
Kun kaksi perhettä asettuu yhdeksi isoksi perheeksi, niin vaaditaan meidän suuruisessa kokoonpanossa sitä, että on vielä selkeämmät säännöt rajoineen. Muuten tästä ei tule yhtään mitään. Siinä missä yhden vanhemman perheessä ruokapöydässä on voinut toimia vuorotellen keskustellen, niin seitsemän henkisessä uusperheessä niin ei ole voinut tehdä koska äänen taso on voimakas ja lapset jäävät kuulematta. Kukaan ei tule kuulluksi ja mieleni kuormittuu siitä noususuhdanteisesta volyymista.
Niinpä toimin lasten kanssa kuten päiväkodissa – käsi kertoo kun on asiaa. Näin saamme ylläpidettyä ruokarauhan ja jokaisen lapsen asia tulee kuulluksi. Koen, että tietyissä asioissa pitää vetää siimaa tiukemmalle, jotta pakka ei leviä käsiin. Tarkoitus on kuitenkin pysyä tässä suhteessa nyt ja aina, joten kokonaisuuden toimivuuteen on halua panostaa.
Näitäkin hetkiä harjoitellaan ja sitä kautta pääsee oivaltamaan, että mikä voisi toimia koko jengille ja miten huomioida lapset ikätasoisesti. Siinä missä yksivuotias kiljuu kun ruoka ei saavu pöytään tarpeeksi nopeasti, niin koululaiset eivät ole kiljumiseen oikeutettuja.
uusperheessä kaikki samalla viivalla.
Meidän perheessämme koen, että kaikki lapset ovat samalla viivalla emmekä puhuttele “mun ja sun”. Tässä kokonaisuudessa kaikki ovat meidän ja kumpikin aikuinen ojentaa sekä halaa lapsia, on he sitten niin sanotusti “mun tai sun” lapsia. Naisten on varmasti helpompi ottaa sellaista äidillistä roolia, joten olen kieltämättä ollut positiivisesti yllättynyt miten johdonmukainen ja hitaasti miehestä lämpenevään taaperoon mieheni on luonut sellaista pientä sidettä. Sattui yhtenä päivänä tilanne, että taapero suuttui minulle, niin hän meni mieheni eteen, kädet ylhäällä pyysi syliin.
Toki on hän luonut sitä myös koululaisiin mutta taaperon sitä on luotu taapero lähtöisesti. Hän on tarvinnut tässä kokonaisuudessa eniten tilaa, kaikista lapsista. Muut puolestaan ovat suhtautuneet toisiinsa ja meihin aikuisiin positiivisesti eikä ole tullut sellaisia tilanteita, joissa koettaisiin ettei lapset pidä meidän uusperhe kuviosta.
Päinvastoin. He pitävät tästä kokonaisuudesta yhtä paljon kuin aikuisetkin. On ollut ihana huomata miten näin ison perheen saa samalle viivalle eikä kenenkään tarvitse kokea jäävänsä huomiotta taikka tulleensa syrjityksi omasta vanhemmastaan.
Meidän seitsemän henkinen perhe on aika hyvä ja harjoittelun jälkeen tästä tulee paras setti koskaan.
Ida
Lue myös: