Hae
Elämänmakuista matkaa

Onko lapsilukuni tässä?

Katsoessani lapsiani, mietin, että onko lapsilukuni tässä? Pian 11-vuotta ja 9-vuotta täyttäneet lapseni ovat yhdessä yksivuotiaan taaperon kanssa tehneet minusta kolmannen kerran äidin. Ensimmäisellä ja kolmannella kerralla äidiksi tuleminen ei ollut helppo juttu. Esikoista piti yrittää vuosi ja nuorimmaista ei pitänyt edes saada helpolla vaan povattiin mahdollisuutta lääketieteelliseen tukeen ovulaation suhteen. Kuitenkin toisin kävi ja munasarjan tähystyksestä sekä paksusuolen leikkauksesta huolimatta tulin kolmannen kerran raskaaksi, täysin luomuna. Joten kokemuksista tiedän, että lapsia ei tehdä vaan he saadaan jos saadaan.

lapsilukuni

onko lapsilukuni tässä?

Lapsilukuni on tällä hetkellä omien kolmen lapsen lisäksi kasvanut kahdella bonuslapsella miehen myötä. Viisi lapsisessa perheessämme riittää vilinää ja ääntä, naurua ja paikkojen hakemista mutta siitä huolimatta syli löytyy aina. Jokaiselle lapselle. Nuorin perheemme lapsista on taaperoni kenelle olen yksinhuoltaja, odotettuani ja kasvatettuani hänet yksin. Väistämättä mietin uuden kumppanin myötä ja hänet lasten kanssa nähdessäni, että miten ihana olisi kokea raskaus, jossa mies olisi läsnä ja synnytys, jossa mies olisi tukena. Aikaisemman raskauden räpiköin yksin ja synnytyksen yhdessä äitini kanssa. Kumpikaan ei ollut huono kokemus enkä kumpaakaan kokemusta muuttaisi. 

Siltin mietin, että millaista olisi odottaa vauvaa yhdessä toisen kanssa. Mietin myös, että millaista voisi olla kasvattaa vauvaa tasapainoisessa ja turvallisessa parisuhteessa, jossa tiedän voivani luottaa toisen läsnä olemiseen koko sydämestäni. Asioita on hyvä pohtia ja mielessä ajatella sekä ääneen sanoa. Heti tavattuani nykyisen kumppanini keskustelimme lapsiluvusta ja siitä, että haluaako toinen lapsen. Entä mitä tekisimme jos tulisinkin raskaaksi entä millaista olisi ilman kuudetta lasta tai kuudennella lapsella?

viisi lasta

Viiden lapsen perheen aikuisena tunnen sydämessäni sen, että biologisten lasten osalta lukuun ei tule muutosta. Olen saanut kolme lasta ja nautin äitiydestä täydestä sydämestä. Koettuani riskiraskauden ja menetyksen vaaran, en ole valmis neljänteen raskauteen. Viimeisimmässä raskaudessa oli tarpeeksi yhdelle kannettavaksi ja monen pelon jälkeen taapero syntyi ennenaikaisesti, täydentäen lapsilukuni lopullisesti. 

Sanotaan, ettei koskaan pidä sanoa 

En koskaan 

Mutta lapsiluvun kohdalla näin voi sanoa. Lapsilukuni on tässä ja perhekokomme juuri sopiva. Pian edessä on lääkärissä käynti ja sterilisaatio jonoon meneminen. Nuoresta iästä huolimatta haluan pitää lukuni kolmena ja kaksi bonus lasta tuo täydennyksen suurperhe haaveeseen. Kolme biologista lasta on parasta mitä olen koskaan saanut. 

Sterilisaatioon meneminen on päätös mistä olen iloinen. Lapsiluku. Se ei enää kasva. 

Ida

 

Lue myös:

Kaksi istukkaa

2 kommenttia

  1. Maria kirjoitti:

    Lapsiluku (tai se ettei halua lapsia) on jokaisen oma asia. Hyvin pohdittu asiaa monelta kannalta. Itse kuitenkin mietin, että voiko sitä kuitenkaan ihan oikeasti tietää 5 vuoden tai 10 vuoden päähän? Voiko sterilisaatio alkaa kaduttamaan jossain vaiheessa?

    • Ida kirjoitti:

      Niin se on ja uskon, että jokainen itse tietää onko strerilisaatio hänelle oikein vai ei.❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.