Hae
Elämänmakuista matkaa

Aika ennen lapsia

Instagramissa esitin taannoin kysymyksiä siitä, millaisia postauksia toivotte ja yksi toivoi postausta, jossa kertoisin ajasta ennen lapsia. Nyt kun tämän toiveen äärelle pysähtyy, niin pitää ihan miettiä, että minkä ikäinen olin ennen esikoistani. Ajassa pitää mennä noin 11-vuotta taaksepäin ja tähän plussattuna vielä raskausaika eli yhteensä noin 12-vuotta. Millainen aika oli silloin, ennen lapsia?

ennen lapsia

vuonna 2007

aika ennen lapsia – 18v iässä

Hypätään hetkeksi varhaisaikuisuuden ikään ja siihen hetkeen kun täysin kahdeksantoista vuotta. Asuin silloin vielä porukoilla, omassa huoneessani. Kotona sai asua kun opiskelee ja silloin opiskelin Kauppiaitten kauppaoppilaitoksessa Merkonomiksi. Pidin koulunkäynnistä ja ystävistäni silloin. Muistan yhden pojan, jonka mielsin tyypiksi kenelle pystyi kertomaan mitä vaan. Olin hänen kanssaan kymppiluokalla samaan aikaan ja nähdessäni hänet auditoriossa, ensimmäisenä koulupäivänä ilahduin ikihyviksi. Meistä tuli hyvät ystävät mutta sittemmin kouluvuosien päätyttyä tiemme erosivat, ystävyyden polulla. Hän lähti toiseen maahan ja minä jäin tänne. En koskaan tiennyt mitä mieltä hän on minusta mutta vaikka olin silloin parisuhteessa koululaisten isän kanssa, niin pidin tästä tyypistä todella paljon. En kuitenkaan koskaan muuta kuin ajatellut, entä jos, en sen suurempaa koska hän oli kuitenkin hyvä ystäväni. 

Samalla kun opiskelin, niin työskentelin Myyrmäessä Videofirma Makuunissa, joka oli ensimmäinen työpaikkani. Siihen aikaan pystyi vain kävelemään sisään saadakseen töitä, joka ei taida tänä päivänä olla mahdollista. Olin päivisin koulussa ja iltasin sekä viikonloppuisin töissä. Tämä tuntui silloin hyvältä idealta. Samaan aikaan juoksin silloisen duunikaverin kanssa baareissa ja läheinen – silloin nuorten keskuudessa tunnettu – dondo tuli tutuksi. Eikä vieressä ollut K5 jäänyt huomioimatta. En tiedä millä nuoruuden voimin sitä jaksoi rellestää, käydä töissä ja opiskella kaksoistutkintoa?

barcelona vuonna 2007

aika ennen lapsia – 19v iässä

Tuli kuitenkin hetki, jolloin aloimme koululaisten isän kanssa kolmen vuoden seurustelun jälkeen katsomaan yhteistä kotia ja niin muutimme porukoideni lähelle, Varistossa sijaitsevaan kaksioon. Isohkon alle 600€ vuokra-asunnon ylläpitäminen vaati sen, että piti lopettaa työt Videovuokraamossa ja siirtyä K-citymarketin kassalle, suurempien tuntien toivossa. Samaan aikaan opiskelin merkonomin tutkintoa ja kahden viikon kassatyön jälkeen aloin miettimään muita hommia koska en vaan jaksanut sitä työtä. Vuoden verran purin hammasta ennen kuin sain entisen pomoni kautta töitä Lastentarvike liikkeestä. Unelma duuni, jossa pystyin tekemään opinnäytetyöni samalla. 

Samaa aikaa oli mieletöntä asua pois kotoa, koululaisten isän kanssa. Ensimmäisessä yhteisessä vuokrakodissa. Se oli aika siistiä siihen aikaa kun sai asua omillaan. Koin, että parisuhteemme voi tuolloin ihan hyvin eikä meillä ollut suurempia riitoja suhteemme ensimmäisinä vuosina. Ehkä se mitä mietin, on se, että varhaisen parisuhteen aloituksen myötä en elänyt sellaisia teinivuosia ja varhaisaikuisuuden vuosia mitä olen sittemmin kaivannut. 

Tästä syystä otin kaiken takaisin vuonna 2015 kun erosin koululaisten isästä ja jäin sinkuksi. Ei yhtään hullumpi kokemus tuolloinkaan. 

vuonna 2011

kiire aikuistua

Myyntityö oli työ, joka vei mennessään. En jaksanut panostaa kouluun samanlailla ja lopetin aloittamani kaksoistutkinnon toisen osan eli lukion. Työnteko kiinnosti enemmän enkä panostanut kirjoituksiin. Koin, että sain töistä enemmän ja silloin se tuntui hyvältä idealta. Sain tehdä työtä mistä pidin ja samalla suoritin merkonomin paperit kiitettävästi läpi. Melko hyvä suoritus olla silloin liikkeen parhaimpia myyjiä, samalla kun kädessä komeili ysin paperit. Valmistuin vuonna 2010 ja siitä seuraavana vuonna olin jo raskaana. 

Alkuvuonna 2011 haaveemme kävi toteen ja pitkän yrittämisen jälkeen sain koululaisten isän kanssa esikoisemme – pojan, jolla on merkityksellinen paikka sydämessäni. Hänen ansiostaan tulin ensimmäisen kerran äidiksi. Siitä alkoi vanhemmuuden polku, jossa olen saanut kolmesti olla. 

Ennen lapsia olin kotiin sitoutunut, parisuhdetta etusijalla pitävä ja paljon töitä painava. Jälkikäteen mietittynä hyppäsin aikuisuuden isoihin saappaisin melko nopeasti ja rytinällä. Toiset reppu reissaa 18-vuoden iässä, minä haaveilin jo vauvasta. Kumpikaan tapa ei ole oikea tapa mutta jos jotain aion lapsilleni opettaa, niin sen, että aikuisuuteen ei ole mikään kiire. 

18-vuotiaalla Idalla oli kiire, 33-vuotias Ida osaa pysähtyä. 

Ida

lue myös:

33-vuotta.