Hae
Elämänmakuista matkaa

My day – 12092022

My day – viikon ensimmäinen päiväni alkoi sillä, että soi kello 7.00 mutta sujuvasti laitoin sen kiinni. Väsytti todella paljon mutta en ajatellut nukahtavani yli herätyksen. Piti pötkötellä hetken vain Herättyäni kello 7.45 mietin, että olisi pitänyt jäädä puoli kuusi hereille kun imetin taaperon ja olin pirteänä hereillä. Puoli kuuden aikaa mietin miten ihanan hiljainen kotimme on miehen ja viiden lapsen nukkuessa. Olin jopa aikeissani keittää kahvit ja avaamaan kannettavan tietokoneeni mutta toisin kävi. Nukahdin takaisin. 

Tajuttuani, että nukuimme yli herätyksen Näin jo sieluni silmin kuinka kaikki lapset räjähtää kiireessä nollasta sataan mutta mitä vaan? Kaikki meni hyvin. Lapset pukivat päälle iloisina ja sisarukset rupattelivat keskenään. Alakertaan sipsutteli kaksi omaani ja yksi bonukseni, annoin ohjeeksi  

Syökää äkkiä aamupala ja ottakaa mitä jääkaapista löytyy.  

Niin koululaiseni ottivat Paula-vanukkaat ja olivat tästä todella iloisia. Samalla bonus lapseni sai myös vanukkaan ja söi sitä taaperon vieressä, sanoen ”Voidaanko Iita joskus olla sinä, minä ja Max yhdessä?”. Toki. Sillä hetkellä tuli tunne, että eilisen kaaos on tämän päivän onnistuminen.

My day – onnistunut aamu

Ripotellen kello 8.00 lapset lähtivät kouluun, jokainen hymyillen ja halit antaen. Kaiken keskellä myös mies lähti viemään uusista ulkohousuista ylpeänä olevaa lasta päiväkotiin. Samalla reissulla mies lähti hakemaan minulle avainta illalla olevaa vertaistuki ryhmää varten. Tässä kohdin mietin jälleen miten ihana mies minulla on kun tarjoutuu hakemaan minulle avaimen, jotta minun ei tarvitse lähteä kiireessä, puolen tunnin sisällä kotoa taaperon kanssa. 

Sen sijaan sain jäädä kotiin juomaan aamukahvia bonus tytön ja taaperon kanssa, samalla kun valmistauduin kauppaan lähtöön. Sovimme miehen kanssa, että käymme yhdessä kaupoilla kun lapset ovat lähteneet kouluun ja yksi viety päiväkotiin.

Kello 8.58 kävelin taaperon kanssa pysäkille, jotta pääsisimme kauppaan josta piti hakea ainakin kahvimaitoa ja piilolinssejä sekä toiseksi nuorimmalle uudet kengät.  

Minulle tulee joka kerta hyvän olon tunne kun näen miehen ja niin tuli tänäänkin kun näimme kauppakeskuksen vieressä. Oli ihana nähdä oma mies vaikka näimme yli puoli tuntia sitten. Mutta katsoessani häntä tänään, sähköpotkulautailemassa meitä vastaan, tunsin ylpeyttä siitä, että hän on mieheni. 

Noin sataeuroa köyhempänä lähdimme kaupoilta kotiin, mukana 

Kaksi tyynyä miehelle 

Kengät lapselle 

Housut lapselle 

Piilolinssit minulle 

Patongit aikuisille 

Huppari esikoiselleni 

Energiajuotavaa aikuisille ja viltit koko perheen käyttöön, sohvalle.  

Päästyämme kotiin kello 12.00, odotti siellä 117€ lasku maksajaa. Tuumasin, että paskaahan tässä mutta se on maksettava. Laskin sitten rahojani seuraavalle kahdelle viikolle ja vähensin tyttären synttärilahjan. Hetken ahdisti koska olen tottunut, että raha ei mene kädestä suuhun. No ei se mene nytkään kun ei anna mennä ja on talouden suhteen järkevä. Kintuille ei pissata mutta stressihirmu minä kiukustuu heti jos tilillä ei ole koko ajan X summallista rahaa vaan kun tili menee sen alle, tulee ahdistus.

päiväunilta vertaistuki ryhmää vetämään

Kello 12:30 taapero oli jo nukahtanut päiväunille, syötyään hieman muussia lihapullilla. Hänen nukahdettua ilostuin siitä kun perhetyöntekijä tulee vasta huomenna. Muistin, että se olisi ollut tänään. No tämä on samalla lapsille hyvää pettymyksen sietokyvyn harjoitusta. Kun joku asia ei menekään kuten ollaan puhuttu vaan asiat yms. Voi siirtyä. 

Taaperon nukahdettua söimme miehen kanssa lounaaksi subway patongit ja jälkiruuaksi pullat. Nam! Oli jälleen ihana syödä lounas kahdestaan ja pidän tärkeänä sitä, että istumme miehen kanssa kerran päivässä kahdestaan alas syömään. Olkoon se sitten lounas, päivällinen tai myöhäinen iltapala. Kaikista parhainten onnistuu lounas tai myöhäinen iltapala. Ne on mukavia hetkiä kun voidaan höpötellä yhdessä ja syödä samalla. 

Kello 13.15 kolmas koululaisista tuli kotiin. Kaksi oli jo kavereiden kanssa ulkoilemassa. Ihana kun viettävät aikaa kavereiden kanssa ja samalla kotona oleva koululainen saa aikuisten huomiota enemmän. Aika voitokas tilanne! Josta mies taisi saada ehkä parhaimman ajatuksen ikinä. Hän lähti tyttärensä kanssa kaksin ulkoilemaan, jotta saan olla hetken yksin kotona. Luksusta. 

Ajattelin käyttää tämän ajan hyödyksi luonnostelemalla tämän päivän my day – postausta, juomalla yhden energiajuoman ja meikkaamalla itseni valmiiksi iltapäivästä alkavaa erovanhempien vertaistukiryhmää varten. Menen illaksi sellaiseen ja mies jää kolmen lapsen kanssa kotiin, toiseksi vanhimman ollessa ratsastuksessa.

my day piti sisällään ketutuksen

Nyt kello on 14:30 ja lopettelen my day – postauksen luonnostelua tässä, menen alakerran olohuoneen sohvalle ja laitan Greyn Anatomian päälle. Sellaista tähän kohti päivää. Vielä olisi päivää jäljellä kuusi tuntia, niin sitten kaikki lapset ovat nukkumassa ja pääsen nostamaan jalat ylös. Maanantai, olet tähän asti ollut melko mukava. 

Kello 15.00 havahduin siihen, että tytön pitäisi lähteä ratsastukseen eikä hän ollut kotona. Niinpä soitin hänelle, että lähtee juosten kotiin, kyyti tulee aivan kohta. Hän lähti kiireesti kotiin ja hetken päästä oven taakse tuli esikoiseni, koirat alkoivat haukkumaan ja paimensin niitä. Menin takaisin istumaan, sitten tyttö tuli kotiin ja taas paimensin koiria eikä aikaakaan kun mies tuli poikansa kanssa kotiin, ja taas nousin istumasta ylös. Sillä hetkellä taisin olla miehen mielestä kaikkea muuta kuin rentoutuneen näköinen.  

No onneksi takakireys ei kauaa kestänyt vaan sain hyödynnettyä ovelle pomppimisesta tulevan ketutus energian sillä, että aloin pesemään alakerran pientä vessaa. Sitten olikin jo aika valmistautua lähtöön ja otin poikani mukaan kohti Pähkinärinnettä. Siellä olimme noin kello 17.00 ja niin hujahti kaksi tuntia vertaistuen äärellä, vertaistuki ohjaajana. Hitto miten siistiä!  

Rakastan sitä, että olen saanut itselleni oman jutun, joka on kerran kuussa. Tekee hyvää poistua kotoa oman jutun pariin ja viettää aikaa ihan aikuisten kesken, tutustua uusiin ihmisiin. Niin mahtavaa! Kivaa tässä on myös se, että mieheni yllätti tänään minut maailman parhaimmalla risotolla ja siistillä kodilla. Ihana juttu. Eikä tässä vielä kaikki.

valmiiseen pöytään

Vertaistuki ryhmä loppui kello 19.30 ja exäni, koululaisten isä tuli hakemaan minut ja kolme lastani sieltä, ja heitti meidät kotiin. Tästä on iltoihin iso apu kun hän heittää meidät kotiin. Muuten meillä menisi yli tunti, joten on iso apu siitä, että saadaan maanantaisin kyyti kotiin. 

Kotona odotti siivottu koti, puhtaat keittiön pinnat ja maailman herkullisin risotto. Ihan tosissaan en ole koskaan syönyt niin hyvää risottoa kuin tänään söin. Siinä risottoa syödessä, miehen syöttäessä taaperoa mietin miten onnekas olen saadessani jakaa kodin juuri minun mieheni kanssa. Onnekas olen myös sillä hetkellä kun kupolini keitti yli kun lapsista 4/5 oli vielä hereillä kello 22.00. Yksi valitti niskakipua, toisella oli asiaa iskälle ja kaksi tuli saunasta “Mulla on nälkä.”.  

Siinä vaiheessa huomasin ärtymykseni. En voi sietää sitä, että lapset ovat yhdeksän jälkeen hereillä ja tämä perustuu siihen, että  

Vielä kymmenen aikaa hereillä olevat lapset ovat yleensä aamuisin kiukkuisia ja se vaikuttaa koko päivään.

Ennen kymmentä ei ole mitään tekemistä mitä ei voisi tehdä aikaisemmin.

Mitä myöhempää lapset valvovat, sitä myöhäisempää alkaa minun oma aikani tai uneni lyhenevät lasten valvotessa.

Tästä syystä en nauranut onnesta kun kaksi lasta pyysivät iltapalaa puoli kymmenen illalla. Nyt kuitenkin heitän tekstitiedoston blogin alustalle, muokkailen hieman ja lisään muutaman onnettoman kuvan tältä päivältä. Hieman jäi vajaaksi kuvailu tänään mutta ainakin saitte kattavan my dayn. Sen jälkeen kun olen tekstin julkaissut, niin avaan miehelle sitä miksi olin niin kiukkuinen kahden lapsen myöhäisestä saunasta.  

Sitä ennen pehmitän häntä kertomalla miten arvostan sitä kuinka sain tulla tänään siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään. 

Ida

 

 

 

Lue myös:

Kuormittunut, henkisesti.