Hae
Elämänmakuista matkaa

Itkuisia öitä ja voimakas parisuhde

Terveisiä täältä itkuisten öiden keskeltä. Muistaako joku kuinka kerroin koko ensimmäisen vauva vuoden siitä kuinka yömme olivat ihania eikä nykyinen taapero herättänyt juuri ollenkaan. Jos ette muista niin niistä voi lukea täältä enemmän. Viime viikkoina hyvät öiden unenlahjat ovat takanapäin ja tilalle on tullut yöt, joissa huuto on vahvasi läsnä. Se alkaa olemaan jo todella raskasta sillä stressaan jo illalla sitä miten yö menee. Osaan odottaa jo yötä, jossa päästyäni sänkyyn, alkaa tasaisin väliajoin oleva huuto, johon en enää edes herää. Aina. Tässä kohdin tulee kuvioihin parisuhde, joka on todella voimakas ja omaa tilaa tukeva. Se kun yöt ovat itkuisia, näkyy väistämättä jokaisessa, joten vahva vanhemmuus on silloin hyvänä tukipilarina.

Valehtelisin jos sanoisin, että en ole väsynyt. Totta hitossa olen! Päivisin niin iloinen ja energinen taapero on öisin paljon tissiä kaipaava pieni, jolla on selkeästi murheita mitkä näkyvät öissä.

itkuisia öitä

Itkuisten öiden takana olevat syyt voivat olla monenlaiset. Meidän perheessä epäilen öiden itkuisuuden johtuvan 

Pinnalle nousevista poskihampaista 

Hetki sitten muuttuneesta perhekuviosta ja tätä myötä uudesta huone jaosta, jossa taapero ei enää nuku kanssani samassa tilassa. 

Kaksi isoa syytä, joista ensimmäinen näkyy kun suuta tarkastelee ja toinen on villi veikkaus mutta veikkaus, joka voi hyvin pitää paikkansa. Nukuin vuoden ja neljä kuukautta taaperon kanssa samassa huoneessa, jossa sänkymme olivat vierekkäin, joten ilmankos tuo, että hän öisin huutaa kovasti. Joka yö hän herää useasti huutamaan mutta mikä tärkeintä, häneen saa kontaktin vaikka hän huutaa eli kauhukohtauksista ei ole kyse vaan hampaista ja kenties muuttuneesta elämäntilanteesta.  

Onhan se taaperollekin shokki kun pieni perhe tuplaantuu ja tätä myötä äänimäärä, ympärillä oleva hulina ja kaikki muuttuu. Samalla se on kuitenkin minulle raskasta kun hän ei päivisin osoita sitä, että tilanteen muutos toisi hankaluutta olla, toimia ja kokea. Mutta öisin näyttäytyy. Niinpä laitoin tänään viestiä ystävälleni, jonka pienellä oli samanlainen vaiheen tynkä hetki sitten. Vaikka tiedän, että sielläkin taaperolla oli ja on herkkiä kausia ja hän itki paljon öisin, niin onhan tämä todella raskasta aikaa. Siitäkin huolimatta, että tämmöiset vaiheet kuuluvat ikään ja kehitykseen. Onneksi on nykyään vahva parisuhde, niin tämä taakka tuntuu kevyemmältä.

itkuisia

voimakas parisuhde

Väsymykseni on nykyään niin kova, että en edes herää jokaiseen itkuun mitä taapero päästää mutta sillä hetkellä mies istuu ja kuuntelee, että nukahtaako taapero itsenäisesti vai ei. Aamulla sitten laskemme herätyksiä yhdessä ja iltapäivästä mies ehdottaa minulle päiväunia, joka monesti pelastaa fiiliksen. Se, että minun ei tarvitse pyytää päiväunia taikka sitä, että aamulla kahvi tippuu keittimessä, on todella arvokasta. On ihan mieletöntä olla parisuhteessa, joka on kaiken tämän väsymyksen keskellä todella voimakas ja toisia tukeva. 

Se, että puoliso tarjoaa päiväunia ja lähtee ulos sateeseen lasten kanssa, on osoitus siitä, että hyvinvointini merkitsee todella paljon. Asia on kuitenkin niin, että jos perheen äiti on väsynyt niin se näkyy ja kuuluu. Ei välttämättä kovasti mutta jokainen yliväsynyt vanhempi tietää sen ärtymys tilan siinä vaiheessa kun takana on useampi katkonainen yö. Siinä vaiheessa sitä ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Tässä kohdin tulee kuvioon päiväunet ja jo 15min nokkaunien jälkeen on energiaa enemmän mutta se jos nukun 45min vasta tuokin energiaa. 

Ensi yöksi on annettu monen suosittelun mukaisesti panadol+burana yhdistelmä. Katsotaan kuinka yö menee. Tänään haimme myös matkasängyn alakertaan, jotta voimme yöllä siirtää yläkerrassa nukkuvan taaperon matkasängyssä viereeni. Näin ollen minun ei tarvitsisi juosta puolen tunnin-tunnin välein ylös vaan surumielinen taapero olisi käden ulottuvissa. 

Josko tämäkin jeesaisi. Se kun saisi olla yöllä taas äidin vieressä. Niin tai näin, olen kiitollinen kaiken väsymyksen keskellä parisuhteestani. 

Ida

 

Lue myös:

Hyvin nukkuva vauva – miten olen onnistunut?

Seuraa meitä:

Instassa

 

 

6 kommenttia

  1. jenny kirjoitti:

    Miten voit kolmen lapsen äitinä kuvitella ettei uudet ihmiset vaikuttaisi taaperon sekä sinun omien lastesi elämään? En vaan voi käsittää tuollaista itsekkyyttä… Tässä ei todellakaan ajatella lasten etua. Et julkaise näitä kommentteja, mutta toivottavasti luet kommentit.

    • Ida kirjoitti:

      Voi Jenny, harmi kun sinulla on tunne, että en julkaise kommentteja. Piti ihan tarkistaa asiaa, niin sinun kahdeksan kommenttia on kaikki julkaistu. Ensimmäinen jo tammikuussa, kommentit näkyvät sen postauksen kommentti osiossa, johon kommentoit. Toivottavasti löydät ne! Huomasin myös, että kommenttiesi sävy on muuttunut sen myötä kun astuin parisuhteeseen. Todella harmi jos tämä triggeröi sinua ja sitä myötä toivon, että löydät iloa syksyysi ja keskität energiasi asioihin, jotka tuottavat hyvää oloa!❤️

  2. jenny kirjoitti:

    Hei Ida. Tässä ei ollut kysymys sinusta, vaan lapsistasi ja kumppaninisi lapsista. Minä en tunne mitään kateutta sinua kohtaan, lähinnä surullisuutta. Sääli ei ole oikea sana, koska blogiasi seuranneena uskon, että jossain sisimmämäsi tiedät, että pelkäät olla yksin ja kuset omaan nilkkaasi. Olen itse kokenut saman. Summasummarum: vähämpä silloin kolme vuotta sitten tiesin ja niiden lasinsirujen päällä kävelen vieläkin. Yritän tehdä minusta ja lapsista ehjiä.

    • Ida kirjoitti:

      Toivottavasti jonain päivänä kävelet eheällä tiellä. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

  3. Jasmin kirjoitti:

    Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin ”Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori” ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

  4. Annika kirjoitti:

    ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.