Hae
Elämänmakuista matkaa

Onneni triggeröi ihmisiä

Tänään minun piti kirjoittaa teille, Instagramin seuraajien toiveesta oleva pariskunta Q&A postaus mutta fiilikseni ei tänään ole siinä vaan nyt kirjoitan ihan expempore postauksen, suoraan sydämestä. Kysyn suoraan, että mikä vittu siinä on, että onneni triggeröi ihmisiä? Ei kaikkia mutta yhden kourallisen verran olevia ihmisiä. Mikä siinä on, että ennen parisuhteeseen ja avoliittoon astumista DM boksini täyttyi toinen toistaan vertaistuellisista viesteistä, tsempeistä ja myötäelämisestä mutta kerrottuani astuvani avoliittoon, kelkka kääntyi.

Onko onneni niin paha juttu, että kourallinen ihmisiä on ottanut tavakseen kyseenalaistaa kaiken, vääntää asiat nurin kurin ja odottamassa selityksiä sille, miksi nukun mieheni vieressä? Siksi koska haluan vitun hyvää seksiä ja viettää parisuhteellista aikaa. Tämä ei tee minusta itsekästä ihmistä eikä huonoa äitiä jos nukun eri huoneessa taaperon kanssa ja olen kuukauden seurustelun jälkeen löytänyt miehen kenen kanssa haluan joskus naimisiin.  

Ihan oikeasti jengi.

onneni

onneni triggeröi ihmisiä

Jos jokin asia elämässä triggeröi, niin kannattaisiko kääntää katse muualle? Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että mitä ihmeellistä siinä on, että olen alle kahden kuukauden seurustelun jälkeen laittanut lusikat samaan laatikkoon ja valmis elämään seitsemän henkistä uusperhe arkea. Kommentit, joissa selittelen päätöksiäni eivät osu ihon alle vaan pikemminkin saa miettimään, että miten paha olla ihmisillä on omassa elämässään ja kuinka onnettomia ihmiset voivat olla. Karkeasti sanottuna. 

Omaan ajatukseeni ei mahdu se, että niin kauan kun julkaisin postauksia joissa valitin yksinhuoltaja elämän rankkuudesta kaikkine vitutuksineen ja iloineen, sain sylintäydeltä ihania viestejä.

Mutta sitten kun valitan uusperheen rankkuudestaan, kyseenalaistetaan päätöstäni elää uusperheessä tai mikä parasta, pidetään minua itsekkäänä ihmisenä halutessani olla avoliitossa ns. Nopealla tahdilla. Tässäkin vaiheessa tosin mietin sitä, että kuka määrittää kenenkin tahdin?  Mikä kukaan on sanomaan toiselle, että joku etenee liian nopeasti tai liian hitaasti? Lukeeko se jossain laissa, että millä tahdilla sinkku äiti saisi löytää itselleen uuden kumppanin ja vieläpä muuttaa hänen kanssaan yhteen?

onneni

onneni ei ole keneltäkään pois

Se, että olen onnellinen, ei ole keneltäkään pois. Kenties se herättää kateutta ja tyytymättömyyttä omaan elämään mutta ei se hitto vie ole minun vikani. Eikä se, että olin lähes kaksi vuotta sinkku äitinä ei meinaa, että minun tulisi aina elää niin. Ei ole olemassa mitään aika määrettä millekään asialle. Eikä se, että olen onnellinen, ole huijausta tai katumusta avoliitosta. Eikä sekään, että kerron väsymyksestäni, ole mieheni asettamista etusijalle. 

Jos onneani ei kestä tai onneni tunnetta ei usko, niin voi siirtyä ihan toisille sivustoille. Tulen nyt ja jatkossa kertomaan siitä kuinka seitsemän henkisessä uusperheessä voi ottaa aivoon lapset. Tulen jatkossa kertomaan sekin, että nukun mieheni vieressä, taaperon nukkuessa eri huoneessa. Perhemuotoni ei ole itsekkyyttä eikä väkisin temmattu tapa vaan se on sitä aitoa onnea, rakkautta ja itkua, vitutusta ja naurua. Kaikkia elämänmakuisia tunteita.

Jos sitä ei kestä, niin voi voi.  

Ida

 

Lue myös:

Astun avoliittoon

ensimmäinen kerta eron jälkeen

33 kommenttia

  1. Mama Flawsome kirjoitti:

    Hyvä että nostit tämän esille, tästä voi jokainen ottaa kopin ja oppia jotain omasta itsestään kun tarkastelee omia reaktioitaan. Miksi reagoin näin, mistä se tämä kumpuaa ?

    Monelle varmasti vaikea paikka siksikin että olet antanut vertaistukea muille sinkkuäideille ja se että sinä yhtäkkiä saat onnen, ja poistut siitä vertaistuellisesta laatikosta, saa tunteet pintaan (esim katumus, vaikka sitä ei ehkä itse tiedosta) Suurin osa sinun seuraajista on varmastikin ollut juuri heitä, jotka haluaisivat sitä sama mitä sinulle on nyt annettu ja se tuntuu pahalta.

    Mutta onhan blogisi elämänmakuista matkaa ja olen ylpeä siitä että et peittele mitään vaan näytät edelleenkin elämän sellaisena kuin se on, vitutuksineen kaikkineen. Elämänmakuisena.

    Näin on just hyvä, älä muuta mitään. Negatiiviset kommentit ei kerro sinusta vaan heijastaa vaan kommentoijien tunnetiloja. Onneksi muiden ihmisten tunnetilojen mukaan ei tarvitse elää ❤️

    • Ida kirjoitti:

      Ihana, kiitos!❤️ Juuri osuvasti sanottu ja pohdintaa herättävästi kommentoitu. Sitä ei tosissaan aina tiedosta mistä reaktio kumpuaa ja vaatii joskus isoa tutkiskelua, jotta osaa tunnistaa juuri syyt. Mukavaa päivää!❤️

  2. Sari kirjoitti:

    Ehkä kyse ei kuitenkaan ole siitä että sinun onnesi triggeröi, vaan että herättäähän tuo nopea yhteenmuutto ihmetystä. Siis kun matkassa liuta lapsia jotka selkeästi (ja ymmärrettävästi) asiaan reagoivat. Ja sinä niistä reaktioista julkisesti kerrot.
    Ihmettelen itsekin miksi ei voitu antaa lapsille rauhassa aikaa sopeutua uuteen ihmiseen/tilanteeseen ja tästä välittynyt tunne että on kyllä edetty ihan aikuisten halut edellä. Samalla toki tiedostan että a) asia ei kuulu mulle ei sitten yhtään b) hitostako mä tiedän mitä siellä kulissien takana tapahtuu (ts.mielipiteeni muodostunut ihan puhtaasti vain tämän blogin tekstien perusteella).

    Sinun onnesi ei siis ainakaan meikäläistä triggeröi, mutta toi ns.kateus-kortin heiluttelu kyllä kun kerta piti kommentoidakin) 😉 Ja oli syynä triggeröintiin mikä tahansa, niin harmi kun ihmiset eivät osaa kommentoida asiallisesti (esim. Jennykin olisi voinut ilmaista asiansa fiksummin). Ruudun takaa on vain niin helppo huudella mitä mieleen juolahtaa, harva varmaan samalla tavalla ihan tuntemattomalle päin naamaa kommentoi.

    • Ida kirjoitti:

      Olen sitä mieltä, että on kuviossa lapsia tai ei, niin tahdilla ei ole mitään väliä. Se on yksilöllistä ja lapsikohtaista, että miten reagoidaan. On sitten kimpassa kuukauden tai kaksikymmentä vuotta. Jokainen kuitenkin taplaa tyylillään eikä toisen tyyli ole toiselta pois. Kuten sanoit, hittoako kukaan tietää mitä kulisseissa tapahtuu! Hauskasti sanottu!😂 Fiksu kommentointi on taito, jonka jokaisen olisi hyvä osata mutta se on kuitenkin taito mikä ei tule harjoittelematta. Ihanaa päivää sinulle!❤️

  3. jenny kirjoitti:

    Ensinnäkin Ida ajattelet vain itseäsi tässä asiassa. Mukavaa, että kerrot blogissasi harrastavasi ”vitun hyvää seksiä” ja triggeröi ei muuten ole suomen kielinen sana. Olet avoimesti kertonut olevasi velkajärjestelyssä mikä oli hyvin rohkeaa, mutta tämä parin kuukauden seurustelun jälkeen ei… Edes teinit eivät tee tuollaista. Myös raskaana ollessasi toivoisit että joku mies kiinnittäisi sinuun huomiota. LAPSET!!!! Kysyitkö heidän mielipidettä kun ”lusikat laitettiin samaan laatikkoon” tai maihdoitko miettiä mitä lapset ajattelevat kun ”makaat yläkerran lattialla uuvuksissa uusperhearjesta lonkerotölkki kädessä.” Miksi tämä asia ”triggeröi” minua niin paljon: Se ei ole sinun onnesi, vaan lastesi epäonni. Teen työtä tällaisten lasten kanssa päivittäin. Ota mallia BMH-jennistä, Iida Åfeldtistä, Kalastajan vaimosta tai moumou- Iinasta.

    • Ida kirjoitti:

      Voi Jenny. Pitkään mietin, että kommentoinko sinulle suoraan tähän mutta sitten ajattelin, että hoida sinä oma tonttisi kuten haluat, niin minä hoidan oman. Kaikkea hyvää sinulle!

  4. jenny kirjoitti:

    Sari, varmasti olisin voinut, mutta ärsytykseltäni en pystynyt. Ida on hyvin rajannut tiettyjä aiheita pois (vanhempien lasten kasvot ja heidän isänsä esimerkiksi). Pidin Idaa ennen ihan fiksuna ja rohkeana naisena, mutta tämä aihe saa minut kiehumaan. Todellakin Ida hoida oma tonttisi, mutta kuuntele neuvoja joita läheisesi toivottavasti antavat sinulle… Olit niin vilpittömän innoissasi uudesta asunnosta jonka sinä ja lapset saivat. se oli aitoa, tämä nykyinen ei. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

    • Ida kirjoitti:

      Todellakin kuuntelen läheisiäni, jotka elävät onnen huumaa kanssani.❤️ He näkevät ja tuntevat sen miten onnelliseksi parisuhde minut tekee.😊 Harmi kun onni vilpitön onni ei tarpeeksi näy ruudun toiselle puolen, millaisessa onnen ja rakkauden huumassa elän!

  5. Maria kirjoitti:

    Kaikki on helppo laittaa kateuden piikkiin. Voisiko asian nähdä kuitenkin hyvänä keskustelun avaajana? Musta sun kirjoituksissa on huokunut alkuhuuma ja vastarakastunut ote. Tämä voi monia ärsyttää. (Myönnän että itsekin välillä pyöritellyt silmiä, MUTTA sitten muistanut minkälainen itse on ollu ööh 13 vuotta sitten, niin varmaan samanlaisessa hattarapilvessä elänyt 😀 Ja ei koskaan tulis mieleenkään mitään ilkeää laittaa tai jotenkin koittaa pudottaa tuntematonta ihmistä ”maan päälle”.)

    Musta on kuitenkin hyvä että pohditaan ja keskustellaan lapsen näkökulmasta tähän kaikkeen. Ja vielä laajemmin siihen, että milloin aikuisten täytyisi laittaa omat haaveet tauolle/mikä on lapsen parasta loppujen lopuksi. Onko se onnellinen äiti ja isompi perhe. Ei lapsi varmaan onnellinen ole, jos äiti on onneton ja yksinäinen. Kuitenkin hyviä pointteja, olisiko voinut odottaa vielä 2kk ja antaa lisää aikaa lapsille tottua? Oisko sekään riittänyt? Onneksi te tunnette omat lapsenne parhaiten ja osaatte parhaimmat päätökset tehdä <3

    Ja loppuun vielä et musta naurettavaa nostaa taaperon siirto omaan huoneeseen. Samanlaillahan oisit voinut tämän aloittaa sinkkuna ilman miestä. Jossain vaiheessa taapero/lapsi siirtyy kuitenkin omaan huoneeseen nukkumaan yksin. Osa vanhemmista jo vauvat opettaa nukkumaan omassa huoneessa. Musta kuitenkin aika lapsentahtisesti mennään kun vieressä on matkasänky, johon saa vielä tulla nukkumaan. Eiköhän alun vastustelun jälkeen piakkoin nuku ihan tyytyväisenä omassa sängyssä eri huoneessa. 🙂

    • Ida kirjoitti:

      Haha varmasti alkuhuuman onnen toitotus ärsyttää mutta niin sitä voi tapoja ärsyyntyä muiden asioista on monia. Onni kuuluu tämän hetkiseen tunne tilaan siinä missä alkuhuuman rakkaus, joten se näkyy ja tulee näkymään blogissa paljon.❤️ Kukaan muu kuin minä ja mieheni ei tiedä mikä on lapsillemme parasta, joten siitä kulmasta katsottuna vain me osaamme tehdä meidän perheelle parhaimmat päätökset.❤️ Se on sellainen juttu, että onnellinen äiti on yhtä kuin onnelliset lapset.

  6. jenny kirjoitti:

    Minua häiritsee tässä suunnattomasti se miten Idasta tehdään jotain sankarimaista lasikattojen rikkojaa. Reilu kuukausi on liian vähän tutustumiseen, kysyy keneltä ammattilaiselta tahansa. Kyllä minäkin miesystävääni ihastuin samantie, ei se ole väärin, mutta olisiko mennyt lähes vuosi ennenkuin edes esittelimme lapsemme toisilleen. Yhdessä emme asu lasten ikäeron vuoksi. Tai jos asumme koskaan. Kateus-kortista vielä… En ole sinulle Ida mistään kateellinen, toivon vaan ettei tuo homma mene pipariksi tai jos menee ymmärrät hakea sosiaalihuollosta apua. Tai edes lähipiirissäsi on joku joka puhuu sinulle järkeä.

    • Ida kirjoitti:

      Älä huoli Jenny, minulla on jo äärettömän hyvä sosiaalihuollon tuki, joten perheemme pärjää kyllä niin nyt kuin tulevaisuudessa. En tiedä menikö sinulta epähuomiossa kommenttini ohi silmien mutta toistan itseäni, lähipiirini on todella onnellinen avoliitostani ja lähimmät ystäväni ovat jo tavanneet puolisoni. Ihana kun onnea saa jakaa lähimmäisten kanssa!

  7. Karina kirjoitti:

    Moi Ida. Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, koska minusta tuntuu, ettet näe mistä ihmiset ovat olleet ymmällään. Sinun onnesi on ihana asia, sitä ei voi kieltää ja uskon että jokainen seuraajasi on onnellinen siitä että olet löytänyt kumppanin itsellesi.
    Se mikä herättää kummastusta, on nimenomaan yhteenmuutto niin nopeasti ja se että olette oikeasti tuntenut heinäkuusta(?) asti. Se on oikeasti _todella_ lyhyt aika oppia tutustumaan kehenkään sitä ei voi kieltää. Faktahan on että toiseen tutustuminen vie kuitenkin pidemmän aikaa. Lapsilla usein menee vielä pidempään tottua sopeutumaan muutoksiin. Ehkä eriasia, jos lapsia ei olisi, niin riskihän otettaisiin vain itsekseen. Tämä yhteenmuutto on kuitenkin asia, johon koululaiset tai taapero eivät ole voineet vaikuttaa, ja jos esimerkiksi ero tulisi, se voisi olla todella kova paikka lapsille. Lapsesi myös joutuvat yhtäkkiä jakamaan huoneet tuntemattomien lasten kanssa, ja talossa elelee mies jota he eivät tunne. Myös kissa sai lähteä tämän kaiken lisäksi. Olen onnellinen puolestasi ja olen seurannut suurimman osan ajasta matkaasi onnellisena, mutta tämä päätös oli mielestäni erikoinen, sillä olen pitänyt sinua ihmisenä jolla ei ole kiire suhteeseen – kuten olet tainnut itsekin sen todeta. Lopuksi totean vain, että tämä viesti on tarkoitettu asiallisena viestinä, enkä ole triggeröitynyt vaan enemmänkin ihmeissäni niinkuin osa seuraajistasi. Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin, eikä lapset tai sinä joudu ikävään paikkaan.

    • Ida kirjoitti:

      Kuka on sanomaan mikä on sopiva aika muuttaa yhteen? Muistetaan se, että se mikä on toiselle hyvä aika, voi olla toiselle huono aika. Sitä paitsi kuka tietää minkä verran koululaiset ovat vaikuttaneet muuttoon tai edes sitä olisiko kissan joka tapauksessa muuttanut? Aivan, ei kukaan. Joten ei tehdä olettamuksia asioista vaan muistetaan se, että vaikka olen avoin somessa, en minäkään tänne kaikkea suolla. Minulle ja meille päätös oli juuri oikea eikä meillä ole mitään hätää.❤️

  8. villananna kirjoitti:

    Miksi nopea yhteen muutto häiritsee ihmisiä? Uusperhekuviot aina vaikuttaa lapsiinkin, muutettiin yhteen sitten huomenna tai 10 vuoden päästä. Minusta on hiukan hupsua tällaiset kommentit, että puututaan toisen elämään näin. Me emme kukaan voi tietää miten heidän elämä menee, kestääkö parisuhde vain huomiseen vai kestääkö koko ihmiselon. Emme voi tietää. Meidän pitää keskittyä vain siihen omaan elämään ja siihen uskoon, että se oma valinta meni oikein. Eikö vain?

  9. Selina kirjoitti:

    Jos se oikea sattuu kohdalle sen vaan tuntee. Itse ihastuin neljä vuorta eron jälkeen ensimmäisten treffien aikana. Esittelin toisien treffien jälkeen hänet aikuisuuden kynnyksellä olevalle lapselleni. Parin viikon jälkeen mietin ensimmäisen kerran eroni jälkeen yhteenmuuttamista. Mies oli aivan ihana ja hurmaava ja minä onneton sinisilmäinen. Hän ei koskaan esitellyt minua lapsilleen ja yhtäkkiä reilun kuukauden jälkeen vaan poistui mitään sanomatta elämästäni. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja nauti tuosta ihanasta tunteesta ❤️

  10. Kristiina kirjoitti:

    Onnea, että olet löytänyt rakkauden ja aikuisen elämään yhdessä arkea! Olen itse sinkkuäiti, ja uusperheellisenäkin elänyt. Ja kyllä nyt uusperhe vetää vaan ilman muuta pidemmän korren. Aivan älyttömiä kommentteja olet saanut!! Että lasten pitäisi päättää asumisesta ja yhteenmuutosta. Ei, nämä ovat aikuisten päätöksiä, joihin tietysti lapsia valmistellaan. Monen lapsen äitinä tiedän, että käytännön syistäkin nopea yhteenmuutto on oikeastaan ainut hyvältä tuntuva ratkaisu. On hienoa, että lapset saavat onnellisen parisuhteen mallin! Tietysti turvallinen ja onnellinen koti on kaikista tärkein, jossa eri tunteet ovat sallittuja, eli puhun nyt terveistä, normaaleista parisuhteista – tässä tietysti sinkkuvanhempien tarvitsee olla vielä lapsettomiakin tarkempia, kenet päästää seulasta läpi. Ja vaikka parisuhde olisi kuinka terve ja vuosia kuinka monta takana, ei koskaan voi tietää, miten juttu kestää – samoin kuin missä tahansa rakkaussuhteissa, ei vain uusperheissä. Ja muutoksien ja pettymyksien sietokyvynkin opettaminen on luonnollisesti vanhempien tehtävä. Yksinhuoltajuus ei ole syy pyrkiä rajoittaa naisten oikeuksia parisuhteeseen, seksiin, yhdessäasumiseen ja rakkauteen. On järjetöntä miten monella tavalla sankarillisia tekoja tekevät yksinhuoltajat ovat se ihmisryhmä, joiden oikeuksia pyritään rajaamaan. Tulee mielleyhtymiä aikaan noin 100 vuotta sitten.. En nyt tarkoita vain saamiasi kommentteja, nämä asenteet rehottavat joka puolella.

    • Ida kirjoitti:

      Kiitos sanoistasi.❤️ Juuri näin, lapsia valmistellaan ja meillä on sen ikäiset koululaiset, että toki heitä kuulimme asiassa. Loppupeleissä päätös oli ja on aina aikuisten. Olen sanasta sanaan kanssasi samaa mieltä ja arvostan näkemystäsi sen suhteen, että lasten tulee oppia pettymyksen sietokykyä. Se on just näin, että monesti sinkku vanhemmilla on tarkempi seula ja niin on tässäkin tarinassa ollut hyvin tarkka seula, meillä kummallakin. Toivottavasti asenteet muuttuisivat ja eiköhän ne muutu kun tarpeeksi tekee töitä sen eteen. Ihanaa iltaa!❤️

  11. jenny kirjoitti:

    Kiitos Karina, puit hyvin (ja kauniimmin)sanoiksi sen mitä yritin esittää. Ei se minulta mitään ole pois, mutta lapsia käy sääliksi. Itse häivyin heti lukion alkaessa pois, koska en kestänyt sitä helvettiä mitä eri ikäiset lapset toivat uusperheessä tullessaan. Tremppiä nyt kuitenkin uuteen perheeseenne.

  12. Hanne kirjoitti:

    Hei! Pakko kommentoida tähän keskusteluun näkökulmaani. Olen samaa mieltä,ettei kukaan muu voi määrittää ja tietää,mikä tahti kellekkin on sopiva. Jokaisella on omat elämäntilanteet, taustat ja kokemukset ja uskon, että osaat kyllä itse arvioida oman elämäsi. Ruudun läpi on kummasti porukan helppo jakaa ajatuksia ja niitä muka oikeita vastauksia.
    Ajatteleeko kukaan, että yhtälailla ne, jotka ovat tunteneet ja tapailleet useamman vuoden voivat epäonnistua siinä suhteessaan, kuin esimerkiksi sinä,joka etenee nopeampaa tahtia. No ei tietenkään😅. Mahdollisuus onnistumiseen ja epäonnistumiseen on meillä kaikilla, eikä kukaan voi toisen puolesta elämää elää, päätöksiä tehdä ja ennustaa,miten kenenkin tulisi täällä tallata.

    Toivon teidän perheelle kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle vastausviidakkoon❤️!

    • Ida kirjoitti:

      Aamen. Kokemuksesta tiedän, että kolmen vuoden tuntemisen jälkeen voi myös muuttaa yhteen ja epäonnistua parisuhteessa. Joten ei se todellakaan aina meinaa, että tietty aika olisi tae suhteen onnistumiselle. Kiitos tsempeista, tulee tarpeen tässä vastausviidakossa!❤️

  13. Ei kuulu mulle kirjoitti:

    En henkkoht ymmärrä miksi pitää heti muuttaa yhteen, se on epäreilua lapsia kohtaan. Toinen asia on se ettet anna itsestäsi kovinkaan järkevää kuvaa kun kerrot miten sekstaatte siellä lasten ollessa seinän takana. Mihin tää maailma on oikein menossa? Enkä ole yhtään katellinen teidän setistä. Jos on avoimesti jakamassa elämäänsä niin silloin on parempi kestää se että ihmiset on eri mieltä.

    • Ida kirjoitti:

      Jos haluaa selibaatissa elää koko lasten iän, niin se on oma valinta. Minun valintani on se, että harrastan täysin luonnollista asiaa kuin seksiä saman katon alla jossa lapseni on. En sitä kuitenkaan keskellä ruoka pöytää tee, jossa lapseni syövät.😉 Eri mieltä saa olla mutta jo koulussa, tänä päivänä ainakin, opetetaan se, miten asioista voi puhua kauniimmin ja toista kunnioittavammin.

  14. Anonyymi kirjoitti:

    Me muutettiin aikanaan yhteen parin kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen ja minulla oli silloin yksi lapsi. Edelleen ollaan yhessä yli 15 vuotta jo. Oli 1v 5 kk tapaamisesta kun olin jo raskaana ja mentiin naimisiin tästä muutama kk eteenpäin❤️

    • Ida kirjoitti:

      Tahdilla ei ole merkitystä jos tyyppi on juuri se oikea. Ihanan pitkä matka teillä takana!❤️ Kiitos kommentistasi.

  15. jenny kirjoitti:

    Susta Ida oikein kumpuaa ylimielinen asenne vain ja ainoastaan oma mielipidettäsi kohtaan. Haukut meitä jotka kritisoi sinua. Eri mieltä saa olla, se ei ole kiellettyä. Sinä kuitenkin annat asiallista palautetta vain niille joiden mielestä ratkaisusi on maailman parhain. Voi olla, että Iltalehti Plus tekee vielä tästäkin käänteestä jutun.

    • Ida kirjoitti:

      Olen pahoillani jos olen jossain kommentissa haukkunut toisen mielipidettä. Mutta sanotaan näin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja jos katsoo sävyä millä sinäkin Jenny asiasi ilmaiset, niin sävyni sinua kohdaan on asiallinen. Toivotan sinulle edelleen kaikkea hyvää ja muista se, että elämä on valintoja täynnä – voit joko seurata minua ja kestää sen miten elän tai sitten lakata seuraamasta ja siirtyä sivustolle, jossa on sinun mieltäsi positiivisesti tukevia asioita.

  16. jenny kirjoitti:

    Niin ja seksi ei ole pienten lasten maailmassa maailman luonnollisin asia.

    • Ida kirjoitti:

      Seksi aikuisten kesken on luonnollista, lapsen ikään katsomatta. Kukaan ei tässä ole seksiä harrastanut lapsen silmien edessä tai seksillä vahingoittanut lasta. Muistetaan pysyä asia linjalla ja jälleen pitää mielessä se, että se miten sinä elät, on sinun valinta ja se miten minä elän, on minun valinta. Minun elämääni kuuluu seksi ja olen sinut sen kanssa.

  17. jenny kirjoitti:

    Niin minunkin ja useamman aikuisen naisen ja miehen. Eikö sinua tosiaan hävetä yhtään? Onhan vuosien saatossa ollut paljon bloggareita, jotka ovat saaneet kuraa niskaansa ja saavat edelleen, joten siihen tulee tottua. Puhut itsesi pussiin monta kertaa tämän ketjun aikana ja toivon, että huomaat sen itsekin. Elämänmatkuista matkaa sinulle (ja turvallista sellaista lapsillesi). Minä en enää tälle alustalle tule, vaikka täällä on hyviäkin blogeja.

    • Ida kirjoitti:

      Minulla ei ole mitään hävettävää, kiitos kysymästä. Luemme varmaan eri viestiketjua tai sitten näemme asiat erilailla mutta ei se mitään, näkemyksiä mahtuu maailmaan. Mukavaa iltaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.