Onneni triggeröi ihmisiä
Tänään minun piti kirjoittaa teille, Instagramin seuraajien toiveesta oleva pariskunta Q&A postaus mutta fiilikseni ei tänään ole siinä vaan nyt kirjoitan ihan expempore postauksen, suoraan sydämestä. Kysyn suoraan, että mikä vittu siinä on, että onneni triggeröi ihmisiä? Ei kaikkia mutta yhden kourallisen verran olevia ihmisiä. Mikä siinä on, että ennen parisuhteeseen ja avoliittoon astumista DM boksini täyttyi toinen toistaan vertaistuellisista viesteistä, tsempeistä ja myötäelämisestä mutta kerrottuani astuvani avoliittoon, kelkka kääntyi.
Onko onneni niin paha juttu, että kourallinen ihmisiä on ottanut tavakseen kyseenalaistaa kaiken, vääntää asiat nurin kurin ja odottamassa selityksiä sille, miksi nukun mieheni vieressä? Siksi koska haluan vitun hyvää seksiä ja viettää parisuhteellista aikaa. Tämä ei tee minusta itsekästä ihmistä eikä huonoa äitiä jos nukun eri huoneessa taaperon kanssa ja olen kuukauden seurustelun jälkeen löytänyt miehen kenen kanssa haluan joskus naimisiin.
Ihan oikeasti jengi.
onneni triggeröi ihmisiä
Jos jokin asia elämässä triggeröi, niin kannattaisiko kääntää katse muualle? Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että mitä ihmeellistä siinä on, että olen alle kahden kuukauden seurustelun jälkeen laittanut lusikat samaan laatikkoon ja valmis elämään seitsemän henkistä uusperhe arkea. Kommentit, joissa selittelen päätöksiäni eivät osu ihon alle vaan pikemminkin saa miettimään, että miten paha olla ihmisillä on omassa elämässään ja kuinka onnettomia ihmiset voivat olla. Karkeasti sanottuna.
Omaan ajatukseeni ei mahdu se, että niin kauan kun julkaisin postauksia joissa valitin yksinhuoltaja elämän rankkuudesta kaikkine vitutuksineen ja iloineen, sain sylintäydeltä ihania viestejä.
Mutta sitten kun valitan uusperheen rankkuudestaan, kyseenalaistetaan päätöstäni elää uusperheessä tai mikä parasta, pidetään minua itsekkäänä ihmisenä halutessani olla avoliitossa ns. Nopealla tahdilla. Tässäkin vaiheessa tosin mietin sitä, että kuka määrittää kenenkin tahdin? Mikä kukaan on sanomaan toiselle, että joku etenee liian nopeasti tai liian hitaasti? Lukeeko se jossain laissa, että millä tahdilla sinkku äiti saisi löytää itselleen uuden kumppanin ja vieläpä muuttaa hänen kanssaan yhteen?
onneni ei ole keneltäkään pois
Se, että olen onnellinen, ei ole keneltäkään pois. Kenties se herättää kateutta ja tyytymättömyyttä omaan elämään mutta ei se hitto vie ole minun vikani. Eikä se, että olin lähes kaksi vuotta sinkku äitinä ei meinaa, että minun tulisi aina elää niin. Ei ole olemassa mitään aika määrettä millekään asialle. Eikä se, että olen onnellinen, ole huijausta tai katumusta avoliitosta. Eikä sekään, että kerron väsymyksestäni, ole mieheni asettamista etusijalle.
Jos onneani ei kestä tai onneni tunnetta ei usko, niin voi siirtyä ihan toisille sivustoille. Tulen nyt ja jatkossa kertomaan siitä kuinka seitsemän henkisessä uusperheessä voi ottaa aivoon lapset. Tulen jatkossa kertomaan sekin, että nukun mieheni vieressä, taaperon nukkuessa eri huoneessa. Perhemuotoni ei ole itsekkyyttä eikä väkisin temmattu tapa vaan se on sitä aitoa onnea, rakkautta ja itkua, vitutusta ja naurua. Kaikkia elämänmakuisia tunteita.
Jos sitä ei kestä, niin voi voi.
Ida
Lue myös: