Hae
Elämänmakuista matkaa

Onneni triggeröi ihmisiä

Tänään minun piti kirjoittaa teille, Instagramin seuraajien toiveesta oleva pariskunta Q&A postaus mutta fiilikseni ei tänään ole siinä vaan nyt kirjoitan ihan expempore postauksen, suoraan sydämestä. Kysyn suoraan, että mikä vittu siinä on, että onneni triggeröi ihmisiä? Ei kaikkia mutta yhden kourallisen verran olevia ihmisiä. Mikä siinä on, että ennen parisuhteeseen ja avoliittoon astumista DM boksini täyttyi toinen toistaan vertaistuellisista viesteistä, tsempeistä ja myötäelämisestä mutta kerrottuani astuvani avoliittoon, kelkka kääntyi.

Onko onneni niin paha juttu, että kourallinen ihmisiä on ottanut tavakseen kyseenalaistaa kaiken, vääntää asiat nurin kurin ja odottamassa selityksiä sille, miksi nukun mieheni vieressä? Siksi koska haluan vitun hyvää seksiä ja viettää parisuhteellista aikaa. Tämä ei tee minusta itsekästä ihmistä eikä huonoa äitiä jos nukun eri huoneessa taaperon kanssa ja olen kuukauden seurustelun jälkeen löytänyt miehen kenen kanssa haluan joskus naimisiin.  

Ihan oikeasti jengi.

onneni

onneni triggeröi ihmisiä

Jos jokin asia elämässä triggeröi, niin kannattaisiko kääntää katse muualle? Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että mitä ihmeellistä siinä on, että olen alle kahden kuukauden seurustelun jälkeen laittanut lusikat samaan laatikkoon ja valmis elämään seitsemän henkistä uusperhe arkea. Kommentit, joissa selittelen päätöksiäni eivät osu ihon alle vaan pikemminkin saa miettimään, että miten paha olla ihmisillä on omassa elämässään ja kuinka onnettomia ihmiset voivat olla. Karkeasti sanottuna. 

Omaan ajatukseeni ei mahdu se, että niin kauan kun julkaisin postauksia joissa valitin yksinhuoltaja elämän rankkuudesta kaikkine vitutuksineen ja iloineen, sain sylintäydeltä ihania viestejä.

Mutta sitten kun valitan uusperheen rankkuudestaan, kyseenalaistetaan päätöstäni elää uusperheessä tai mikä parasta, pidetään minua itsekkäänä ihmisenä halutessani olla avoliitossa ns. Nopealla tahdilla. Tässäkin vaiheessa tosin mietin sitä, että kuka määrittää kenenkin tahdin?  Mikä kukaan on sanomaan toiselle, että joku etenee liian nopeasti tai liian hitaasti? Lukeeko se jossain laissa, että millä tahdilla sinkku äiti saisi löytää itselleen uuden kumppanin ja vieläpä muuttaa hänen kanssaan yhteen?

onneni

onneni ei ole keneltäkään pois

Se, että olen onnellinen, ei ole keneltäkään pois. Kenties se herättää kateutta ja tyytymättömyyttä omaan elämään mutta ei se hitto vie ole minun vikani. Eikä se, että olin lähes kaksi vuotta sinkku äitinä ei meinaa, että minun tulisi aina elää niin. Ei ole olemassa mitään aika määrettä millekään asialle. Eikä se, että olen onnellinen, ole huijausta tai katumusta avoliitosta. Eikä sekään, että kerron väsymyksestäni, ole mieheni asettamista etusijalle. 

Jos onneani ei kestä tai onneni tunnetta ei usko, niin voi siirtyä ihan toisille sivustoille. Tulen nyt ja jatkossa kertomaan siitä kuinka seitsemän henkisessä uusperheessä voi ottaa aivoon lapset. Tulen jatkossa kertomaan sekin, että nukun mieheni vieressä, taaperon nukkuessa eri huoneessa. Perhemuotoni ei ole itsekkyyttä eikä väkisin temmattu tapa vaan se on sitä aitoa onnea, rakkautta ja itkua, vitutusta ja naurua. Kaikkia elämänmakuisia tunteita.

Jos sitä ei kestä, niin voi voi.  

Ida

 

Lue myös:

Astun avoliittoon

ensimmäinen kerta eron jälkeen

Itkuisia öitä ja voimakas parisuhde

Terveisiä täältä itkuisten öiden keskeltä. Muistaako joku kuinka kerroin koko ensimmäisen vauva vuoden siitä kuinka yömme olivat ihania eikä nykyinen taapero herättänyt juuri ollenkaan. Jos ette muista niin niistä voi lukea täältä enemmän. Viime viikkoina hyvät öiden unenlahjat ovat takanapäin ja tilalle on tullut yöt, joissa huuto on vahvasi läsnä. Se alkaa olemaan jo todella raskasta sillä stressaan jo illalla sitä miten yö menee. Osaan odottaa jo yötä, jossa päästyäni sänkyyn, alkaa tasaisin väliajoin oleva huuto, johon en enää edes herää. Aina. Tässä kohdin tulee kuvioihin parisuhde, joka on todella voimakas ja omaa tilaa tukeva. Se kun yöt ovat itkuisia, näkyy väistämättä jokaisessa, joten vahva vanhemmuus on silloin hyvänä tukipilarina.

Valehtelisin jos sanoisin, että en ole väsynyt. Totta hitossa olen! Päivisin niin iloinen ja energinen taapero on öisin paljon tissiä kaipaava pieni, jolla on selkeästi murheita mitkä näkyvät öissä.

itkuisia öitä

Itkuisten öiden takana olevat syyt voivat olla monenlaiset. Meidän perheessä epäilen öiden itkuisuuden johtuvan 

Pinnalle nousevista poskihampaista 

Hetki sitten muuttuneesta perhekuviosta ja tätä myötä uudesta huone jaosta, jossa taapero ei enää nuku kanssani samassa tilassa. 

Kaksi isoa syytä, joista ensimmäinen näkyy kun suuta tarkastelee ja toinen on villi veikkaus mutta veikkaus, joka voi hyvin pitää paikkansa. Nukuin vuoden ja neljä kuukautta taaperon kanssa samassa huoneessa, jossa sänkymme olivat vierekkäin, joten ilmankos tuo, että hän öisin huutaa kovasti. Joka yö hän herää useasti huutamaan mutta mikä tärkeintä, häneen saa kontaktin vaikka hän huutaa eli kauhukohtauksista ei ole kyse vaan hampaista ja kenties muuttuneesta elämäntilanteesta.  

Onhan se taaperollekin shokki kun pieni perhe tuplaantuu ja tätä myötä äänimäärä, ympärillä oleva hulina ja kaikki muuttuu. Samalla se on kuitenkin minulle raskasta kun hän ei päivisin osoita sitä, että tilanteen muutos toisi hankaluutta olla, toimia ja kokea. Mutta öisin näyttäytyy. Niinpä laitoin tänään viestiä ystävälleni, jonka pienellä oli samanlainen vaiheen tynkä hetki sitten. Vaikka tiedän, että sielläkin taaperolla oli ja on herkkiä kausia ja hän itki paljon öisin, niin onhan tämä todella raskasta aikaa. Siitäkin huolimatta, että tämmöiset vaiheet kuuluvat ikään ja kehitykseen. Onneksi on nykyään vahva parisuhde, niin tämä taakka tuntuu kevyemmältä.

itkuisia

voimakas parisuhde

Väsymykseni on nykyään niin kova, että en edes herää jokaiseen itkuun mitä taapero päästää mutta sillä hetkellä mies istuu ja kuuntelee, että nukahtaako taapero itsenäisesti vai ei. Aamulla sitten laskemme herätyksiä yhdessä ja iltapäivästä mies ehdottaa minulle päiväunia, joka monesti pelastaa fiiliksen. Se, että minun ei tarvitse pyytää päiväunia taikka sitä, että aamulla kahvi tippuu keittimessä, on todella arvokasta. On ihan mieletöntä olla parisuhteessa, joka on kaiken tämän väsymyksen keskellä todella voimakas ja toisia tukeva. 

Se, että puoliso tarjoaa päiväunia ja lähtee ulos sateeseen lasten kanssa, on osoitus siitä, että hyvinvointini merkitsee todella paljon. Asia on kuitenkin niin, että jos perheen äiti on väsynyt niin se näkyy ja kuuluu. Ei välttämättä kovasti mutta jokainen yliväsynyt vanhempi tietää sen ärtymys tilan siinä vaiheessa kun takana on useampi katkonainen yö. Siinä vaiheessa sitä ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Tässä kohdin tulee kuvioon päiväunet ja jo 15min nokkaunien jälkeen on energiaa enemmän mutta se jos nukun 45min vasta tuokin energiaa. 

Ensi yöksi on annettu monen suosittelun mukaisesti panadol+burana yhdistelmä. Katsotaan kuinka yö menee. Tänään haimme myös matkasängyn alakertaan, jotta voimme yöllä siirtää yläkerrassa nukkuvan taaperon matkasängyssä viereeni. Näin ollen minun ei tarvitsisi juosta puolen tunnin-tunnin välein ylös vaan surumielinen taapero olisi käden ulottuvissa. 

Josko tämäkin jeesaisi. Se kun saisi olla yöllä taas äidin vieressä. Niin tai näin, olen kiitollinen kaiken väsymyksen keskellä parisuhteestani. 

Ida

 

Lue myös:

Hyvin nukkuva vauva – miten olen onnistunut?

Seuraa meitä:

Instassa