Hae
Elämänmakuista matkaa

Kuukausi uusperheenä

Heinäkuun puolessa välissä, kahden viikon tapaamisen jälkeen päätimme mieheni kanssa, että laitamme lusikat samaan laatikkoon. Siitä alkoi muuttoon valmistautuminen ja jo elokuun viimeisenä viikonloppuna vietimme ensimmäisen yhteisen yön kaksin, kodissani. Yhteisessä kodissamme, jossa olemme asuneet seitsemän henkisenä uusperheenä jo muutaman päivän yli kuukauden. Kuukausi uusperheenä on ollut monenlaisia tunteita, hetkiä ja käänteitä täynnä mutta jos jokin on ollut koko tasaista, niin rakkaus ja suhteeni miestäni kohtaan. Hetkeäkään en ole jossitellut muuttoamme. Se on tuntunut joka päivä, joka minuutti ja joka hetki hyvältä päätökseltä. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö minun ja mieheni hermot olisi kertaakaan katkennut. Ovat ne mutta missä tilanteissa ja millaisissa asioissa?

uusperheessä

kuukausi uusperheenä

Uusperheenä moni asia menee uusiksi ja senhän taitaa jo nimi kertoa. Uusperhe. Siinä missä yhden vanhemman perheessä meillä oli lasten kanssa omat tapamme ja meidän näköinen arki, niin uusperheenä kaikki ei menekään minun tavallani. Tai yhden vanhemman perheenä olevan mieheni tavalla. Uusperheenä asiat menevät meidän tavallamme eli kuten lapsilleni puhun: 

Kahden yksikön pitää toimia, jotta kokonaisuus toimii. 

Minun ja lasteni yksikkö eli meidän neljän jengi on aina ollut tiivis. Tämä on jengi, jonka eteen on tehty paljon töitä ja, jossa olemme lasten kanssa saaneet elää meidän näköistä elämää jo parin vuoden ajan. Olemme toimineen hyvänä yksikkönä aina siihen saakka kunnes lusikat menivät samaan laatikkoon. Yhtäkkiä kaikessa alkutohinassa meidän yksikkömme rakoili. Mahduimme toki alusta saakka lasteni kanssa saman katon alle, kuten aina ennenkin mutta dynamiikka meidän neljän välillä muuttui kun asuntoon tuli kaksi muuta lasta ja yksi aikuinen. 

Se tuntui minusta pahalta. Siinä missä ennen olen pyytänyt jotain asiaa, koululainen on tehnyt sen mukisematta mutta uudessa perhemuodossa tämäkin muuttui. Koululainen ei toiminut enää kuten oli toiminut ennen vaan pesi kätensä kaikesta siitä miten oli ennen ollut. Enää emme istuneet sohvalla kylkikyljen vaan vietimme paljon aikaa eri huoneissa, uusien perheenjäsenten kanssa. 

Ihanaa, toisaalta mutta samalla sydäntä riipivää. Missä oli meidän yksikkö?

uusperheessä

uusperheenä luopuu mutta saa

Siinä missä olen, ja mieheni on, ennen saanut paljon omaa-aikaa niin päivisin kuin viikonloppuisin, niin yhtäkkiä se katosi. Ne hetket, joissa ennen join aamukahvia ilman melua ja vilskettä olivat viikossa kadonneet ja tilalle tuli räjäytetty olohuone. Pikku hiljaa huomasin ja huomasimme muitakin asioita, joissa koimme, että asiat olivat muuttuneet. Nimenomaan ne asiat mitkä koin menettäneeni eli hiljaisen kodin, oman rauhan ja yksikköni tiiviyden. Myös mieheni koki aluksi samankaltaisia ajatuksia. 

Samalla kun perheen aikuiset yrittivät muuton jälkeen sopeutua tilanteeseen, jossa kaikki eivät mene kuten ennen, näytti kaikki viisi lasta parhaat puolensa. Taapero heräili öisin, päiväkotilainen räjäytti yläkerran ja koululainen löysi uhmaamisen taidon. Noin tiivistetysti ja sen enempää kenenkään yksityiskohtaiseen käytösmallin muutokseen menemättä. 

Kaikki tämä tuntui ja tuntuu välillä yhä meissä aikuisissa siltä, että lapsemme käytökset ovat aivan kamalia. Tiedätkö tämän tunteen? Mutta samalla tiedostamme sen, että monen toiminnan, sanan, reaktion ja muutoksen takana on tarina eli syy. Aina.

uusperheessä

puhutaan ja pussataan

Parisuhteessa pääsee pitkälle jos puhuu ja pussaa, ja niin me teemme. Niinä hetkinä kun hetket ovat tuntuneet kamalilta, olemme puhuneet toisillemme. Avanneet fiiliksiä, sanoittaneet erilaisten tilanteiden kulun ja löytäneet yhdessä oivalluksia siitä mitä voisimme tehdä toisin. Hetkistä, joissa olemme aikuisten kesken puhuneet huonoista fiiliksestä, väsymysestä sekä kaikesta muusta, on ollut iso apu kohti seuraavaa päivää. Eikä sekään ole ollut huono juttu, että pussaamme ohimennen ja iltaisin pysähdymme toisiamme varten.  

Mutta. 

Ei meilläkään pelkkiä huonoja hetkiä ole ollut tai hermojen polttamia fiiliksiä hetkiämme kohtaan. Siinä missä kuukausi sitten, parin päivän yhdessä asumisen jälkeen kaikki viisi hyppivät seinille, niin nyt olemme siinä hetkessä, että yhteiset puisto hetket alkavat sekä päättyvät hyvällä fiiliksellä. Kehityksen kaari näin lyhyessä ajassa on ollut huikea. Olemme saaneet aamuihin sen rauhan mitä kaipasin aluksi ja olemme löytäneet jopa iltapäiviin sellaisia seesteisiä hetkiä, joissa kaikkien mieli lepää. Kuukausi sitten lapsemme nukahtivat lähemmäs kymmentä-yhtätoista mutta nyt kaikki ovat kahdeksalta sängyssä, hiljalleen unilla.  

Aika hienoa. Kuten sekin, että pienissä hetkissä yksikkö näkyy. Aamuisin halaus hetkessä ja päivissä, joissa otamme aikaa vain omillemme. Pyrimme antamaan lapsille pieniä hetkiä yksilöllistä aikaa mutta myös tukemalla erilaisissa kokoonpanoissa toimimista. Sanotaanko, että melko mukavasti olemme näissä onnistuneet. Toki olemme vasta alussa ja soimaan itseäni siitä miten pystyn olemaan tasapuolisesti äiti ja aikuinen kaikille. Se on välillä haastavaa.

uusperheessä

Rakkaus kantaa meidän arjessamme sekä yhteinen huumorintaju, että katse millä toisiamme katsomme. Uusperheenä oleminen on ihan jees.

Ida

 

Lue myös:

Ruuhkavuosien seksielämä