Hae
Elämänmakuista matkaa

Yhden vanhemman lapsi

Tänään on päivä, jolloin yhden vanhemman lapsen vanhempana koetut epäoikeudenmukaisuuden tunteet nousivat pintaan kesken aamupuuron tarjoilun. Joukosta yksi kysyi 

Miksi taaperolla ei ole isää? 

Kysymys tuli täysin puskista ja hetkenä, jossa järkiminä ei ollut mukana. Järkiminä olisin osannut antaa kattavamman vastauksen. Siinä vastauksessa kertoisin kuinka kaikista ei ole vanhemmaksi ja kuinka sillä kuinka monta vanhempaa lapsella on, ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Yhden vanhemman perheenä oltuani tiedän, että lapselle myös yksi vanhempi voi tarjota lapselle turvallisen ja rakastavan kodin.  

Mutta tänä aamuna järkiminä ei ollut esillä vaan kysymyksen kuuli tunneminä. Tunneminä otti kysymyksen syvälle sydämeen, pystymättä vastaamaan kysymykseen järkevästi. Tai no lapselle vastaus 

Koska kaikki ei tarvitse isää. 

Riitti mainiosti. Samalla pidätin itkuani eikä lapsen sanominen “Meidän iskä voi olla taaperon iskä.”, yhtään helpottanut tunnetilaani. Tiedän, että näin se ei ole.

yhden vanhemman lapsi

Rakastan sitä kun saan olla taaperoni ainut vanhempi enkä ole hänen pienen iän aikana kaivannut hänen biologiaa hänen elämäänsä taikka isää hänelle. Olen ollut onnellinen siitä, että juuri minä saan olla taaperon äiti ja olen saanut kokea ainoana vanhempana olemisen. Kuten tiedätte, rakastin vauva vuotta taaperon kanssa enemmän kuin mitään muuta vauva vuotta. 

Kolmas kerta toden sanoo, tekstini kertoo sen. 

Mutta asetuttuani uusperheeksi tuntui kuin sydämessäni olisi käännetty veistä. Päivittäin se mitä taaperolla ei ole, loistaa. Neljällä muulla on iskä ja se näkyy päivittäisissä puheissa ja kokonaisvaltaisesti arjessamme. Tässä välissä on hyvä sanoa, että kaikki ei tarvitse isää. Niin se on. Ei taapero tarvitse elämäänsä ihmistä, joka uhkasi nylkeä hänet mutta totta helvetissä se sattuu sydämeen kun häneltä tavallaan puuttuu jotain. Meillä on niin monimuotoinen perhe erilaisilla suhteillaan, jossa tuntuu, että itsekin haen sitä mikä kukin on toiselleen. Eikä tämmöisiä asioita tarvitse yhdessä yössä muodostaa eikä yhdessä kuukaudessa saada valmiiksi. Saan kuitenkin mutustella asiaa mielessäni ja miettiä sitä, että miten tulevaisuudessa kerron taaperolle hänen olevansa vain minun. 

Kuva: Enna Uussalmi

isätön lapsi

Huomaan, että yritän luoda taaperolle hyvää suhdetta niin koululaisten isään kuin avopuolisooni. Vain huomatakseni, että sydämeeni sattuu se. Isättömän lapsen kasvattaminen on 200% vanhemmuutta, jossa juhlitaan vain äitienpäivää ja sitäkin itse tehdyllä kakulla. Isättömän lapsen kasvatuksessa puuttuu jotain ja vasta nyt kun uusperheemme astui saman katon alle, olen alkanut prosessoimaan sitä pahanmielen tunnetta mitä totaali yksinhuoltajuus saa välillä aikaan.

Isättömän lapsen äitinä oleminen on tänä aamuna todella raskasta mutta päivittäin hiton rakasta.❤️

Ida

 

Lue myös:

Isätön lapsi