Q&A- osa 1
Instagramin storyssa sai esittää kysymyksiä mistä vaan ja sanoin tekeväni niistä postauksen tälle päivälle. Tämä postaus valinta oli oikein mainio sillä eilenkin oli todella raskas päivä ja nyt tajusin, että koko viikko on ollut raskas mutta ehkä se tästä. Olemme asuneet kuitenkin vasta puolitoista kuukautta yhdessä ja lasten kuherruskuukausi toisistaan on ohi, kaikki hakevat paikkaansa ja sitä rataa. Mutta se siitä, nyt teidän kysymyksien pariin. Lähdetään vaikka liikkeelle kysymyksellä koskien mielialaani. Jaan kysymys postauksen kahteen osaan koska muutoin tekstistä tulisi liian pitkä. Osa 1 sisältää mielen asioita, lempi juttuja ja vastauksen kritisointiin.
q&a osa 1 – mieli
“Ootko kokenut, että mieliala on pysynyt “normaalina”? Tunnistatko jos se alkaa laskee?”.
Kiitos, hyvä ja ajankohtainen kysymys tähän hetkeen, jossa pää meinaa levitä. Pään leviämisellä en kuitenkaan tarkoita sitä, että pää leviäisi kuten se on joskus minulla levinnyt. Siihen aikaan kun sain vaikea masennusdiagnoosin, mieleni ei kestänyt mitään. Ei yhtään vastoinkäymistä, ei yhtään ihmistä eikä mitään ylimääräistä. Jopa Wilma viesti saattoi kaataa mieleni vaikka sieltä ei tullut mitään pahaa.
Mielialani on pysynyt normaalin rajoissa, jos näin voi mieltä mitata. Tällä tarkoitan sitä, että mielialani pysyy hallinnassa. Tunnistan jos ja kun mieliala laskee mutta uskallan antaa sen laskea hetkellisesti. En kuitenkaan anna sille valtaa mutta annan pettymyksen tunteelle tilaa, itkun tulla tai ärsytyksen olla. Papatan yksinäni pitkin kotia tai olen hiljaa tietokoneella. Enää mielialan laskeminen ei ole sama kuin epätoivoinen fiilis.
Nykyään mielialan laskeminen on jopa ennustettavissa eli osaan tulkita asioita, tapahtumia ja käänteitä, joiden tiedän kuormittavani mieltäni. Uskallan ääneen sanoittaa itseäni niin terapeutille, sosiaalihuollolle kuin perheelleni, että ystävilleni. Tämä on iso voimavara.
“Vaikuttaako väsymys ja vastoinkäymiset arjessa teidän väleihin suoraan jotenkin?”.
Tällä kysymyksellä varmaan tarkoitetaan minun ja avopuolisoni välejä, olettaisin näin. Hyvä kysymys, johon vastaan, että ei vaikuta. Meidän kahden välisessä suhteessa huono päivä, ristiriitatilanteet tai ylipäätänsä arjen kuormittavuus ei vaikuta minun ja avopuolisoni väleihin. Emme ole koskaan riidelleet emmekä edes ääntä korottaneet. Kaiken väsymyksen ja vastoinkäymisen keskellä pidämme parisuhteestamme huolta ja pidämme yhtä. Kertaakaan ei ole ollut sellainen tunne, että arjen takkuisuus kuormittaisi parisuhdettamme tai kaataisi meitä vanhempina. Tästä olen todella kiitollinen. On arvokasta saada vierelleen kumppani kenen kanssa ruuhkavuosien keskellä oleva väsymys ei iske parisuhteeseen, kumppanuuteen.
Q&A – lempi juttuja
“Suosikki alkoholijuoma?”.
Heti alkuun pitää sanoa, että en ole alkoholia juomalla juonut sitten viime syksyn vaikuttajamedian juhlien ja silloinkin hyvin maltillisesti. En oikein osaa nimetä sellaista bileillan suosikkijuomaa mutta nimeän sellainen juoman, jonka voisin kotona saunassa juoda. Ylivoimaisesti paras on jääkylmä breezer! Toimii, aina ja kaikissa mauissa.
“Lempi karkki?”.
Olen sellainen herkkupeppu, että syön tyyliin kaikkea missä on sokeria! En voi kuitenkaan tähän täräyttää koko kaupan valikoimaa, niin pilkon näitä hieman. Tykkään mielettömästi irtokarkeista ja sieltä yhtä ylivoimaista karkkia on vaikea nimetä mutta suklaasta on helppo! Ehdottomasti parhain on Kinder bueno! Ostin kerran laivalta sellaisen säkin ja söin sen parissa päivässä. Ihan best!
“Lemppari pulla?”.
Sanoin miehelle eilen, että voi kun saisin päivittäin yhden pullan. Se olisi kiva sillä pullat ovat niin maukkaita!! Jos ostan pullan s-marketista, ostan voisilmäpullan mutta jos ostan pullan K-citymarketista, ostan mieliteon mukaan jotain herkullista pullaa. Kenties sellaisia suussa sulavia donitseja tai jonkun ison korvapuustin. Mutta ihan ylivoimaisen paras pulla mesta on ARNOLDS. Sieltä sellainen donitsi tai suklainen muffini. Ai ettien että!
Kysymyksiä osa 1, työ ja some
“Onko parisuhteen myötä tuntunut siltä, että haluaisit olla vähemmän somessa vai onko ollut vaikutusta?”.
Tätä olen itsekin miettinyt koko meidän parisuhteen ajan. Olen ennen antanut Instagramille itsestäni kaiken heräämisestä asti, nukkumaanmenoon. Käytännössä tehnyt my day tyyppisesti postauksia lähes kahden vuoden ajan. Tavattuani avopuolisoni sain elämääni muutakin kuin lapset ja some, karkeasti sanottu. Nyt elämässä on mies ja perheessä seitsemän henkeä, ja kaksi mäyräkoira vanhusta.
Sanomattakin on selvää, että en enää päivittäin tee samanlaisella postaustahdilla mitä olen ennen kesää tehnyt. Blogia toki päivitän samalla tahdilla kuin ennen mutta Instagramissa on vähän hiljaisempaa. Haluaisin olla aktiivisesti ja kaipaan sitä mutta olen myös huomannut, että juuri nyt kaikkeen ei ole aikaa. Sitten kun aikaa on ja voisin ehkä jotain päivittää, on joku viidestä jotain vaille. He ovat myös siinä iässä, että en heitä kovin aktiivisesti halua tileilleni tuoda vaikka voisin heidän tämän hetkisestä toimintamallista jaaritella pidemmän aikaa.
Haluan ja tulen pitämään blogiani aktiivisesti yllä koska sisällöntuottaminen on minulle tärkeää.
“Mitä teette miehesi kanssa työksenne?”.
Minä olen kotiäiti ja sivutoimena teen sosiaalisen median kanaviani. En niillä elä vielä mutta some on kiva lisätienesti tähän elämäntilanteeseen, jossa en kuitenkaan ole laskenut talouttani yhteistöiden varaan. Juuri hetki sitten lopettelin isomman projektin ja nyt odottelen miten sen kanssa käy. Valitettavasti tämä on projekti, joka ei vielä näy ulospäin enkä tiedä tuleeko näkymään. Mutta tämä oli ja on projekti, joka näkyy meillä kotona.
Mieheni puolestaan tekee artikkeleita ja sen enempää sen hänen yksityisasioista puhu. Kumpikin olemme kuitenkin päivisin kotona mikä toimii tähän elämäntilanteeseen paremmin kuin hyvin. Ihan mahtavaa, että saamme olla kotona ja olla koululaisia vastassa sekä muodostaa päiviä lapset edellä. He ovat niin vähän aikaa pieniä ja tällä hetkellä todella tarvitsevia.
“Kauan ajattelit olla kotiäitinä?”.
Lyhyt vastaus, niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
OSA 1 – kritisointi
“Kritisoiko läheisesi koskaan elämäsi valintoja, esim. , että päätit pitää lapsen yksin tai muutit miehesi kanssa niin pian tapaamisen jälkeen yhteen?”.
Hiton hyvä kysymys, johon voisin vastata yhden postauksen mittaisesti mutta pyrin pitämään tämän lyhyenä. Kritisoi. Muistan kun kerroin raskaudesta ensimmäisen kerran muutamalle läheiselleni ihmiselle, niin sain onnitteluiden sijaan kuulla:
Niin meinaat pitää sen?
Mitä nyt meinaat tehdä?
Ootko ihan varma?
Jos tekisit abortin, voisit vielä löytää miehen, joka haluaa kanssasi lapsen.
En haluaisi olla sun saappaissa.
Onnitteluiden sijaan sain muutamalta edellä mainittuja kommentteja, joita kuunnellessa tuntui pahalta. Sitä, että halusin pitää lapsen miehen sijaan, hämmästeltiin koska olihan minulla jo kaksi lasta ja ihmeteltiin, että eikö se riitä? Kuka on sanomaan kenellekään mikä lapsiluku riittää. Se, että halusin pitää vauvan, oli minun sydämellä tehty päätös. Päätös, jota harva onnitteli. Ne ihmiset ovat laskettavissa yhden käden sormin. Tuntui pahalta kuulla, itsepä olet tilanteesi valinnut, kun itkin väsymystäni.
Kyllä, elämäni valintoja on kritisoitu ja tämä on johtanut terapian myötä siihen, että minulla on oikeus vetää rajat. Kaikkea ei tarvitse kuunnella. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Mitä tulee siihen, että muutin mieheni kanssa nopeasti yhteen. Tai no mikä on nopeasti? Ei yhteen muutolle ole olemassa oikeaa aikamäärettä vaan jokainen muuttaa sillä tahdilla mikä hyvältä tuntuu. Kuitenkin. Ajateltuani mieheni kanssa yhteen muuttamista kahden viikon seurustelun jälkeen, juttelin asiasta kolmen hyvän ja läheisen ystäväni kanssa, saamatta tikkua silmään.
Miten ihana tunne se olikaan, että pitkästä aikaa vierelläni kukaan ei kritisoinut, tuominnut, arvostellut tai vähätellyt. Sain tuntea onnen tunnetta ja fiilistellä sitä ystävieni kanssa. Ripotellen kerroin muutamalle muulle ystävälle. Yhteen muuton kritisointi on tapahtunut sosiaalisen median kautta. Ei sosiaalihuollon, ei lasteni eikä ystävieni. Ei kenenkään ketä asia oikeasti koskettaa vaan täysin tuntemattomien ihmisten suusta, joilla ei loppujen lopuksi ole elämäni kokonaiskuvasta mitään hajua.
Yli 1100 sanan mittainen kysymys postaus on purkissa ja huomenna tulee osa 2. Tänään sosiaalihuolto tulee meidän kotiin ja saamme aikuisten kesken tunnin keskustella perhetilanteestamme. Tekee hyvää. Olen niin kiitollinen sosiaalihuollon avusta ja siitä, että meidän ei mieheni kanssa tarvitse olla tunteiden kanssa yksin.
Kysy tänään yhdeltä ihmiseltä, mitä kuuluu? – takaan, että siitä tulee hyvä mieli.❤️
Ida
Lue myös: