Hae
Elämänmakuista matkaa

Vanhemmuus on raskasta, välillä

Käsi pystyyn, jos voit joskus myöntää, että vanhemmuus on raskasta. Minä ainakin nostan kummatkin kädet pystyyn. Etenkin nyt! Edeltävät pari viikkoa ovat tuntuneet todella raskailta ja eilen ystäväni oltua meillä kylässä, huomasin, miten väsynyt olen. En fyysisesti vaan henkisesti ja sosiaalisesti. Se, että kodissamme on kolmen lapsen sijaan viisi lasta, on hiton raskas pesti. Juuri nyt, juuri tänään vanhemmuus on raskasta ja tunnen riittämättömyyden tunnetta. Riittämättömyyden tunne tulee monestakin asiasta mutta isointen siitä, että koitan olla äiti biologisille lapsilleni ja samalla pitää tasavertaisia mieheni biologiasia lapsia. Unohtamatta sitä, että omat biologiset lapset tulisi muistaa aina ripauksen enemmän. Pää menee pyörälle tässä vanhemmuuden pestissä. Raskasta.

vanhemmuus on

vanhemmuus on raskasta

Kuten olen kertonut, niin minun lapseni ovat 11v, 9v ja 1,5v ja mieheni lapset ovat kohta 5v ja 8v eli lapsemme ovat isolla ikähaitarilla, jossa on niin plussia kuin miinuksia. Samalla kun pitäisi muistaa pitää 11v isompana kuin muut, tulisi muistaa antaa jokaiselle yksilöllistä aikaa sekä muistaa huomioida sisarusten välinen kahden keskinen aika. Eikä tässä vielä kaikki. Tulisi pitää kiinni biologisten lasten ja vanhemman välisestä ajasta. Unohtamatta parisuhde aikaa. Niin muistettiin Leopsissa sanoa, että parisuhde aika on myös tärkeää. 

Siinä missä jokaista tulisi huomioida yksilöllisesti, ikätason mukaisesti ja mahdollistaa heille erilaisilla kokoonpanoilla olevat ajat, tulisi muistaa hyvä. Kuulostaako sekalaiselta? 

Tämän kaiken käsissä pitäminen ja huoltaminen, muistaminen ja unohtamisen tajuaminen saa vanhemmuuden tuntumaan siltä, että se on raskas pesti. Illalla kun makaan aulassa tietokoneen äärellä ja kuuntelen lasteni yskimistä, mietin kuinka huomenna voisi olla vähemmän raskaan tuntuinen päivä. Eilen illalla tuli itku. Itku siitä miten erilaiset tilanteet tuntuvat juuri nyt todella raskailta. Myös se kuinka pitäisi muistaa, että tämä on vain hetki.

vanhemmuus on

lohduttomat mutta hyvää tarkoittavat sanat

Tuo kuuluu ikään. 

Tuo kuuluu uusperheen kehitysvaiheeseen. 

Ihan normaalia uhmaamista. 

Ihan normaalia, että jokainen hakee paikkaansa. 

Antakaa aikaa. 

Yksikään edellä mainituista lauseista ei tunnu lauseen kuultuani yhtään lohdulliselta. Monena hetkenä jopa ärsyttää se kun sanotaan kuinka kaikki on normaalia. Tiedän sen järjellä mutta siinä vaiheessa kun viisi lasta tarvitsee ja vaatii, tuntuu turhauttavalta kuulla kuinka minun pitäisi antaa aikaa heille. Huoh. Milloin minä saisin sitä yksilöllistä omaa-aikaa. Siinäpä vasta kysymys, jota sarkastisesti varmaan jokainen vanhempi miettii sillä hetkellä kun pitäisi revetä joka suuntaan.

Sydämessäni tiedän, että vielä tulee se päivä kun vanhemmuus ei ole pitkäkestoisesti raskasta. Asian tiedostan mutta haluan tuoda esille jokaista tunnetta. Myös sitä kuinka raivostuttavalla käytöksellä olevia lapsi tai lapset voivat olla. Vanhemmuus on raskasta mutta hiton rakasta.

Ida

 

Lue myös:

Uusperheen kaoottisuus

 Onko lapsilukuni tässä?