Hae
Elämänmakuista matkaa

Aina väärinpäin

Syy miksi nostin tämän esille on se, että eräässä keskustelupalstassa joku kirjoitti kuinka valitan vain viiden lapsen uusperheestä ja itsepä olen lapseni tehnyt, ja yhteen muuttanut. Tämä nosti niskakarvat pystyyn. Ei sen vuoksi, että olen valittanut eikä sen vuoksi, että minulla on lapsia vaan sen vuoksi, että tässä yhteiskunnassa tarvitaan enemmän aitoja tunteita. Minä annan niitä aitoja tunteita. Aitoja reaktioita, aitoja sanoja. Jos meidän perheemme viisi lasta tuntuu siltä kuin olisi päiväkodin pienryhmä, niin totta hitossa sanon sen! Kaikki muu sanominen olisi sillä hetkellä valetta. Haluan rakentaa sisältöni filtteröimättömäksi ja näyttää elämää sellaisenaan kuin se on. En perusta kanaviani kiiltokuvaan enkä huijaamiseen. Sama pätee onnesta puhumiseen.  

Niin tai näin, aina väärinpäin

aina väärinpäin

ei saa iloita, ei saa vituttaa

Mitä sitten saa tehdä? Kertokaa viisaammat se. Juuri sinä joka keskustelupalstalla ihmettelet valitustani. Kerro minulle tykkäätkö ennemmin lukea valheellista sisältöä vai onko sinun elämäsi niin tasaisen tyytyväistä, että et mistään koskaan valita. Minun elämäni ainakin on joskus täyttä kuraa ja yhtä itkua mutta on se myös onnea ja iloa, rakkautta ja parasta koskaan! 

Se on kuulkaa sellainen juttu, että sosiaalisessa mediassa näkyy pieni osa ihmisen arkea. Se, jos valitan tänään klo 13:00 siitä kuinka menee hermo siihen, että lapset tarvitsee koko ajan jotain, ei poissulje sitä ettenkö olisi lapsistani onnellinen. Tai ettenkö olisi hetkeä ennen halannut heitä ja pussannut pöpiksi!

Se jos kerron, että nukahdin onnellisena mieheni kainaloon, ei ole yhtä kuin liiallista hehkuttamista onnesta, mistä joku luulee tietävänsä paremmin miten asioiden tulisi kohdallani mennä. Tai se jos kerron seksielämästäni, ei tee minusta välinpitämätöntä äitiä.

Se, jos valitan lapsiperhe arjesta ja vanhemmuudesta, ei tarkoita, että katuisin muuttoa tai lapsiani. 

Hyvät ihmiset. Elämä on täynnä tunteita, elämänmakuisia käänteitä, suossa rämpimistä ja sieltä pilvilinnoihin nousemista. Jos minun kanavissani elämänmakuisista tunteista puhuminen, valituksista kirjoittaminen tai onnesta hypettäminen ärsyttää, voi etsi muuta luettavaa. Tai pysyä kanavallani ja kestää se, että olen onnellinen miehestäni vieressä ja menetän hermot lapsiini, aina välillä.

aina väärinpäin

aitous tarjoaa vertaistukea

Jokainen hakee niin blogeista kuin Instagramista sellaista sisältöä, joissa itse viihtyvät. Näin minä ainakin toivon olevan. Toivon, että jokainen joka avaa kanavani, saa hyvän fiiliksen ja ehkä samaistuu. Kenties joku saa aitoudesta vertaistukea. Näin toivon olevan ja tämä on yksi syy miksi lähdin vuonna 2020 marraskuussa kirjoittamaan blogia. Halusin avata ääneni vaietuille asioille ja näyttää elämää sellaisena kuin se on. Aitona, tunteiden täyteisenä ja elämänmakuisena. 

Toisille tämän tyylisen kanavan seuraaminen antaa jotain, toisia se triggeröi. Jos se on jälkimmäistä, niin suosittelen miettimään, että miksi avaat sisältöni jos et saa siitä itsellesi hyvää fiilistä? Onko se uteliaisuus, onko se kateellisuus vai onko se ymmärtämättömyys? 

On se syy mikä tahansa, niin tarkkaile hetki tunteitasi ja mieti, että onko sisällöntuottamisestani tuleva negatiivinen tunne kaiken sen arvoista, että jaksat tätä lukea? Onko valitukseni sinulta pois tai se, että puhun ruuhkavuosien seksielämästä sinun seksielämästä pois? Näin karkeasti sanottuna. Jokaiseen reagointiin on aina juurisyy. Se on hyvä muistaa siinä vaiheessa kun jonkun tekemisessä ärsyttää joku.

Kiitos Sinulle, joka syystä tai toisesta olet siellä. Kiitos Sinun, blogini on toiseksi suosituin perhe blogi ja sitä kautta monta arvokasta seuraajaa täynnä. Kiitos Sinun, olen saanut vertaistukea, arvokkaita keskusteluita aikaan ja päässyt tutustumaan sinuun. Juuri sinuun siellä, joka avaat minulle oman tarinasi. Se jos mikä tässä hommassa palkitsee, se, että tietää saavansa ja antavansa vertaistukea.  

Aitoja tunteita, aitoja hetkiä. Sitä elämäni on. Kestä se. 

Ida