Hae
Elämänmakuista matkaa

Uneton yö

Juuri kirjoitin siitä kuinka syysloma meni sairastellen ja viime yön perusteella loppua ei näy. Viime yö oli koko taaperon pienen iän paskin yö. Ihan suoraan sanottuna. Jossain vaiheessa yötä mietin, että ei hitto, miten kukaan jaksaa kuukaudesta toiseen valvomista kun minä en selvinnyt edes yhden yön valvomisesta. Siitäkään huolimatta, että mieheni oli tukena ja jatkuvassa auttamisen tilassa. Viime yönä valvoin enemmän kuin koskaan ennen olen valvonut. Siinä missä vauva vuoden aikana saatoin herätä muutaman hassun yön enemmän kuin pari kertaa, niin viime yönä en nukkunut. Torkahdin jossain vaiheessa mutta en nukkunut silmäystäkään. Sen sijaan sylittelin taaperoa, silittelin häntä ja yritin saada hänelle mukavan uniasennon. Mikään edellämainituista ei tuottanut tulosta mutta näillä mentiin!

Uneton yö näkyi aamulla kun teki mieli heittää lapset roskiin. Sinne sateeseen tönöttämään. Niin väsynyt olin yön valvomisesta, että en kestänyt katsoa lapsia enkä edes itseäni peilistä. Valvominen on kamalaa, myrkyllistä ja kokemus mitä en toivo toiste tulevan. Oli aivan kamalaa valvoa! Huhhuh!

uneton yö

uneton yö

Taaperon yöllinen huuto ja nukkumattomuus olivat jotain sellaista mitä ei kenellekään toivoisi. Niinpä päätin aamulla varata lääkärille ajan, terveyskeskuksesta, minne meinasi palaa päreet. Ihan tosissaan. Ymmärrän, että jokainen tekee työtään mutta siinä vaiheessa huumori leikkasi kiinni kun minulta haluttiin tietää päivälleen milloin taaperon nenä on alkanut vuotamaan. 

En pidä räkä päiväkirjaa, ajattelin. 

Ei riittänyt tiedoksi, että pari viikkoa sitten vaan piti heittää päivämäärä. Niin kuin se, onko nenä alkanut vuotamaan 11.10 tai 12.10, olisi millään muotoa merkittävä tekijä. Siinä väsymyksessä kysymys tuntui vittuilulta. Vaikka eihän se sitä ole mutta tämä on jälleen osoitus siitä, miten väsymys myrkyttää mielen ja saa asioiden näyttämään mustalta. Kaiken ärsytyksen keskellä sain terveyskeskukseen ajan tälle päivälle ja juuri saavuimme kotiin. Pieneltä reissulta, jossa kastuimme sukkia myöden. Sen verran paljon tuolla sataa! 

Unettoman yön syyksi osoittautui kahden korvantulehdus, toisessa ärhäkkäämpi kuin toisessa. Ei taapero turhaan huutanut yöllä ja koko yön oli sellainen tunne, että jokin muu vaivaa häntä kuin nenän valuminen. Onneksi syy löytyi ja saimme antibiootit haettua, särkylääkkeineen. Nyt on ensimmäinen satsi annettu, taapero unillaan ja minäkin aivan väsyneenä tässä tietokoneen äärellä. 

Josko sitä laittaisi läppärin kiinni ja menisi hetkeksi lepäämään. Ihan vaan koska hieman saattaa väsyttää. 

Ida 

 

Ps. TOIVOTTAVASTI siellä on pysytty terveinä!!

 

Lue myös:

Voihan sairaistelu