Viikko 44 – tähtihetkiä
Ihana viikonloppu takana. Jossain vaiheessa perjantai-iltaa tajusin, että en ollut päivittänyt blogia kyseisenä päivänä. Huomasin miten muu tekeminen vei mennessään ja katsoessani miestäni, joka istui edessäni, tunsin mikä tekeminen oli sumentanut ajankulun. Seura, josta nautin ja joka antaa minulle enemmän kuin ottaa, on seura mieheni kanssa. Meillä on valtavan hyvä yhteys, hiton siisti huumorintaju ja vatsanpohjassa tuntuvat katseet, katse, jossa voisin joka kerta riisua hänet silmilläni. On suunnaton rikkaus saada tämmöinen parisuhde mikä minulla on. Parisuhde, jossa ei riidellä tai jossa ei tarvitse pelätä toisen lähtemistä yhden vastoinkäymisen aikana. Perjantai-iltana saimme panostaa toisiimme, keskustella keskeytyksettä ja nauttia saunan lämmöstä, yhdessä. Viikko 44 viikonloppu on ollut akkuja lataava viikonloppu, josta ei ole puuttunut lämpö ja läsnäolevuus.
Meidän seitsemän hengen uusperheessä kantava voima on parisuhde. Sitä vaalimme jokaisena päiväni ja yksi mikä on ihan meidän juttumme on yhdessä syöminen. Perjantai-iltana söimme pihvi-illallisen, torstai-iltana taisimme syödä leipää tms., ja keskiviikkona söimme sen päivän päivällistä. On se ruoka mikä tahansa, niin syömme sen kiireettömästi kaksin, muun väen nukkuessa huoneissaan. Emme kyttää kelloa emmekä hoputa hetkeä. Joskus olemme myöhäisen päivällisen äärellä todella väsyneitä päivästä, joskus puolestaan saatamme istua tunteja pöydän äärellä.
Niin tai näin, niin meille on tärkeää ottaa aikaa kaksin, edes kerran päivässä. Minulle uusperheessä parisuhteen hyvinvointi on ykkönen koska siitä kaikki lähtee. Tästä syystä pidämme kiinni meistä puolisoina vaikka olemme myös vanhempia. Olemme rakas ja kulta, äiti ja iskä.
Viikko 43 postaukset
Bonusaikuinen – millaista se on?
Sosiaalihuollon asiakas, parasta turvaa.
Tähtihetkiä
Viikon 43 tähtiähetkiä ovat olleen yhteisen parisuhde ajan lisäksi yhteinen aika tyttäreni kanssa. Suurperheessä kahden vietettyä aikaa lasten kanssa ei saa sormia napsauttamalla, joten arvostan sitä, että saan otettua joskus aikaa vain biologisen lapsen kanssa. Ajalla ei tarvitse tehdä ihmeempiä. Katsoimme leffaa ja herkuttelimme! Tyttären mielestä kivointa oli olla hiljaisuudessa. Se on myös minun mielestä kivaa. Keskustelimme mieheni kanssa musiikin merkityksestä ja siinä missä musiikki on ennen ollut osa päivittäistä elämääni, tilalle on tullut hiljaisuudesta nauttiminen. Suuressa perheessä ääntä lähtee, etenkin pienemmistä, jotka eivät vielä osaa nauttia hiljaisuudesta, joten minulle se, että saan olla hetken hiljaisuudessa, on akkuja lataavaa.
Tykkään toki musiikista mutta nykyään vielä enemmän hiljaisuudesta. Pieni asia, joka ei enää ole itsestäänselvyys vaan yksi viikon tähtihetkistä kaiken muun pienen ja suuren ilon rinnalla. Tähän viikkoon on mahtunut paljon hyvää ja paljon rajojen vetämistä mutta samalla niin paljon rakkautta ja kiitollisuutta. Meidän perheemme on oikeutettu tuntemaan, kokemaan, näkemään ja toimimaan kuten itse parhaaksi koemme eikä meidän tarvitse toimia ulkopuolisten paineen alla tai ottaa vastaan mitä tahansa palautetta. Silloin kuin ei seiso meidän saappaissa, voi olla antamatta tuulesta temmattuja elämänohjeita ja keskittyä vain omaan elämään – harvoin siellä on asiat oikeasti hyvin jos lähtee negatiivisella asenteella puuttumaan toisten asioihin.
Tähtihetkenä on tällä viikolla ollut myös ystävät. Heidän kanssaan asiat keventyvät, ilot suurentuvat ja vanhemmuus paranee. Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu takana – kiitos heidän kenen kanssa sen sain jakaa.
Ida
Seuraa meitä: