Hae
Elämänmakuista matkaa

Touhukas perjantai

Kello on nyt yli yhdeksän illalla ja olen koko päivän halunnut kirjoittaa blogiin tekstiä. Ajatuksia olisi vaikka millaisia ja ideoita pursuilee koko ajan mutta valitettava tosi asia on se, että vasta nyt pääsin tietokoneen äärelle. Olen aamusta asti ollut touhuamassa milloin minäkin asian äärellä, että aikaa istumiselle ei ole ollut. Toisaalta, eipä ole päässyt tekemisen pula iskemään. Touhukas perjantai on pitänyt sisällään paljon aktiivisia juttuja. Aamu alkoi tänään jo viideltä taaperon herättyä 11h mittaisilta yöunilta, jossa häntä alkuillasta vaivasi joko tuleva hammas tai syöty suklaapatukka. Taapero on sellainen vipeltäjä, joka syö kaiken mitä käsiinsä saa. Hän syö, niin mausteisemman kanakastikkeen, suklaapatukan kuin näkkileivän. Hän siis itki alkuillan mutta saatuaan kipulääkettä, itku laantui ja nukkui aamuviiteen asti. Hetken voivottelin sitä, että en käynyt ajoissa illalla nukkumaan vaan valvoimme mieheni kanssa puoleenyöhän. Nopeasti se voivottelu vaihtui sen hetken nauttimiseen.

Oli ihana herätä aamulla hiljaisessa kodissa, juoda aamukahvia joulukuusen valaistuksessa ja olla vain taaperon, ja miehen kanssa. Taaperolle kuorin siihen aikaa omenan ja aamupuuro keitettiin vasta isojen herättyä. Siinä huomattiin jossain vaiheessa, että meinaa tulla hoppu. Niin lähetimme perätysten kaikki kolme isoa kouluun ja lähdimme miehen, taaperon ja viisivuotiaan kanssa ovesta ulos. Mies lähti viemään päiväkotilaista, taapero mukanaan ja minä käännyin toiseen suuntaan bussipysäkille. Pääsin heti aamusta lähtemään ripsihuoltoon. Jestas miten ihana juttu!

Touhukas perjantai

Pääsin ihanan Jeminan luokse ripsihuoltoon. Oli niin kiva melkein kolmen viikon jälkeen saada räpsyt kuntoon! Joskus keväällä otin pidennykset pois mutta koko kesän kaipasin niiden helppoutta, näyttävyyttä, kauneutta ja kotoisaa oloa. Samalla oli kuitenkin ihana antaa silmien olla hetken ajan rauhassa. Hiljalleen syksy alkoi ja kaipuu ripsiin oli yhä. Ei mennyt kovin pitkälle syksyä, niin huomasin olevani ottamassa ripsienpidennyksiä enkä ole parin kuukauden aikana kertaakaan harmitellut pidennyksien olemassa oloa. Sen sijaan ne ovat jälleen helpoittaneet arkeani.

Arkea, joka tänään oli touhukas päivä. Ripsihuollon jälkeen oli kiire kotiin laittamaan taaperoa nukkumaan ennen perhetyöntekijän tulemista. Hän oli tulossa samaan aikaan kun tytöt pääsivät koulusta. Saatuani taaperon nukkumaan söimme avopuolison kanssa pikaisen lounaan – pussipastaa, ja ruisleipää. Kelpasi ja maistui.

Perhetyöntekijän tapaamisesta jäi hyvä fiilis, kuten aina. Hänellä tuntuu olevan oikeat sanat, ajankohtaiset neuvot ja näkökulmat sekä hyvä ote meidän kokonaisuuteen. Olen todella kiitollinen vieläkin siitä, että saimme juuri hänet meidän perheemme työntekijäksi. Ihana kun on ollut pitkäkestoinen palvelu, jossa työntekijä ei ole vaihtunut vaan meillä on ollut koko ajan sama tyyppi. Se helpottaa tavoitteisiin pääsemistä ja luottamussuhteen syntymistä.

luottamus koetuksella

Saimme tänään kissamme hoitoon ja tuntuu, että hän ei olisi koskaan täältä poistunut. Hän muutti meiltä pois kun koirat muuttivat taloon, joten astuttuaan tänään parin kuukauden tauon jälkeen kotiin, hän katsoi minua hyvin pitkään. Selkeästi tutkaili minua ja tilannetta. Etsi koiria, jotka sillä hetkellä olivat lenkillä. Kissasta on ollut kiva huomata se, että kahden kuukauden poissaolo ei ole tehnyt hänelle tepposia vaan olen yhä mamma, joka saa rapsuttaa, pusutella ja ottaa syliin. Pitää ihan sanoa, että on ollut kissaa ikävä. Todella paljon. Viikko hänen kanssaan tulee olemaan varmasti ihana ja hellyyttä täynnä!

Loppupäivä jatkui kissan ihailulla ja neljän lapsen sekä avopuolison kanssa ulkoilulla. Ulkoilun jälkeen söimme päivällisen, jota ennen ja jälkeen kävin pyykkituvalla. Sain pestyä neljäkoneellista pyykkiä. Mahtavaa, että on mahdollisuus pyykkitupaan! Kaiken keskellä tytöt leikkivät keppihevosilla, päiväkotilainen rakensi junarataa ja vanhin kylvetti taaperoa. Kaikilla tuntui olevan mukava perjantai fiilis!

Toivottavasti se fiilis jatkuisi koko viikonlopun sillä huomenna pitäisi mennä kaupoille ja sunnuntaina on isänpäivä. Päivä, josta toivon tänä vuonna tulevan erilainen kuin edellisvuosina. Nyt on aika lopetella kirjoittamista ja ripustaa viimeiset pyykit narulle. Sen jälkeen menen alakertaan ja keitän kupin teetä. Hiljaisen kirjoitustyön aikana yskä pääsi iskemään ja hitto, että voi olla vaika yskiä hissukseen! Aulassa kaikuu pahasti, joten yskä kuulostaa siltä kuin tiejyrä tulisi taloon.

Ihanaa perjantai-iltaa,

Ida