Hae
Elämänmakuista matkaa

Onni on olla minä

Kävelin eilen uuden tuttavuuden pihalta kotipihaani kohti ja mietin siinä, että onni on olla minä. Pitäessäni Yhden vanhemman perheen liiton erotukiryhmää, tunsin kiitollisuutta siitä, että saan tehdä mitä sydän haluaa. Minun ei tarvitse aamuisin herätä epämiellyttävään työpaikkaan eikä minun tarvitse oikeastaan tehdä mitään mitä en oikeasti haluasi tehdä. Sellainen tilanne on aika ihana tilanne, eikö? Se, että saan olla liiton vapaaehtoisena, on minulle iso juttu ja sydämen asia. On mieletöntä jakaa vertaistukea muille ja kohdata uusia ihmisiä sekä kuulla heidän tarinoitaan. En tuntisi näin jos en olisi minä.

Kuva: Pinja MUAH: Jemina

onni on olla minä

Kirjoitin eilen Instagramin feed kuvaan näin: 

Hienosti olen rämpinyt mudasta ylös ja päässyt tähän hetkeen. @blogit.fi toiseksi suosituimmaksi #perheblogit ja antanut ääneni niin @syo.nuku.saasta podiin kuin saanut kokea unohtumattoman hetken #vaikuttajagaala . Tämän lisäksi ääneni kuuluu pian jossain muualla.👏🔥”.

Ne opit mitkä olen elämään saanut ja ne lähtökohdat millä olen polkuani rakentanut, eivät ole olleet parhaimmat mutta siitä huolimatta ajattelen, että jokainen on oman onnensa seppä. Se missä olen ollut esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, ei määritä minua ihmisenä tai määritä tulevaisuuttani. On hienoa olla minä ja on ollut opettavaista kokea se kaikki mitä olen kokenut, ne traumat ja teot mitä olen saanut osakseni, on tuonut minut tähän pisteeseen. Jossain vaiheessa päätin muuttaa kokemukseni haavoittuvaisuudesta voimavaraksi ja siitä syystä olen tässä pisteessä. Totta kai taustalla on aina ja ikuisesti traumaattisia kokemuksia, tunnelukkoja ja haavoittuvuutta, ei ne yhdessä yössä häviä. Mutta ne on siltin kääntynyt myös voimavaraksi.

Työni tällä polulla on ollut raskas ja mutkikas, epätoivoinen ja voimaton. Olen monta kertaa ajatellut luovuttavani elämässä ja elämäni työssä, niin vanhemmuudessa, parisuhteessa kuin sosiaalisessa mediassa. Kertaakaan en ole kuitenkaan luovuttanut vaan olen aina löytänyt ratkaisun, ja osannut kääntää tappion voitoksi.  

Jos elämäni olisi ollut lähtökohtaisesti jo vaaleanpunaista hattaraa, osaisinko nauttia terveestä ihmissuhde kokemuksestani? 

Jos olisin saanut aina kaiken tarjottimella, osaisinko nauttia siitä, että herätän ajatuksia ja saan uusia kokemuksia? 

Tuskin, sillä mikään mitä olen saanut aikaan, ei ole tullut sormia napsauttamalla.

Onni on tässä

On onni olla minä. Kolmen biologisen lapsen äiti, kahden lapsen bonusaikuinen, yhden miehen avopuoliso ja muutaman äärettömän rakas ystävä. On valtavan suuri onni herätä aamuisin juuri tässä perheessä, näissä olosuhteissa. On suunnaton rikkaus saada taaperolta pusuja, koululaisilta halauksia ja rakkauden toivotuksia, bonuslapsilta välittämisen toivotuksia ja poskisuukkoja. 

Kirjoitin Intagramiin näin:

Saavuin illalla kotiin, jossa päiväkotilainen repesi liitoksistaan. Taapero kiljui intoaan. Mies oli tarttumassa imuriin samalla kun tytöt intoilivat. Sillä kaaottisella hetkellä olin kiitollinen siitä, että tämä kaikki on mun.

Vaikka kerron vanhemmuuden rankkuudesta, taloudellisesta heikkoudesta, ärsytyksestä ja iloista suruineen, se ei poissulje onnea. Olen hiton onnellinen juuri tässä ja nyt. Tällä hetkellä terveyteni reistailee eikä syytä vielä tiedä. Tämän stressaavan hetken keskellä haluan arvottaa onnen tunteen etusijalle ja nauttia siitä kuinka mies tuo kaupasta yllätyksenä energiajuoman ja leivonnaisen.

Onni on katoavaista, jos siitä ei muista pitää kiinni. Onni on olla minä, onni on olla tässä hetkessä ja näillä elämänmakuisilla kokemuksilla. Kiitos elämälle ja tälle hetkelle. Kiitos sille, että taapero nukkui yönsä heräämättä ja kiitos sille, että bonuslapsi kertoi rakastavansa minua.

Muistakaa aina, kaiken ketutuksen takana on myös onni. Onni siitä, että saan olla seitsemän hengen uusperheenä, toiseksi suosituimpana perhebloggaajana – aina hiton siistiä olla minä!

Ida

 

Lue myös:

Mitä kuuluu parisuhteelle?

Q&A- osa 1