Hae
Elämänmakuista matkaa

Rakastan vartaloani

Kävin taannoin puntarilla katsoakseni, että paljon painan tänään. Taustatiedoksi kerron, että painoin ennen raskautta 61 kiloa ja olin silloin tarkka ulkoisen habituksen pienuudesta. Aina kun laihduin, olin ylpeä itsestäni. Silloin en rakastanut vartaloani vaan rakastin pientä kokoa. Paljastan teille, että minua on arvosteltu ulkoisesti niin monta vuotta, että olen ihannoinut pientä kokoa opittujen ihanteiden vuoksi. Taannoin pyöräilin kymmeniä kilometrejä päivässä, tein kehonpaino treenejä ja joskus innostuin menemään salille. Kaikki tämä vain, jotta näyttäisin paremmalta eikä sen vuoksi, että voisin paremmin. Painoin tosissaan ennen raskautta 61 kiloa mutta sisällä oli onneton Ida mutta nyt sisälläni elää onnellinen Ida, joka voi sanoa ääneen 

Rakastan vartaloani.

suhtautuminen vartaloon

Suhtautumiseni omaan vartaloon on nykyään hyvä. En kiellä ettenkö joskus voivottelisi jotain kohtaa kropassani mutta pääsääntöisesti minulle on ihan se ja sama onko ibs-vatsasi pullea vai ei. Vain sillä on merkitystä miten voin tänään koska se miten voin sisäisesti heijastuu myös ulos. Raskauden aikana kiloja tuli noin 20 verran ja niistä mukana kulkee vielä seitsemän kiloa. Painan tänään 

68 kg puhdasta tyytyväisyyttä. 

Tällä hetkellä rakastan vartaloani, paksuja reisiäni, raskaudessa leveyttä saatua lantiota sekä hyllyvää pyllyä. Yksinään itsekseni oman kropan hyväksyminen ei ole syntynyt. Se on vaatinut asioiden uudelleen arvottamista ja jopa ajankäytön priorisoimista sen suhteen, että teen juuri tänään sitä mikä antaa minulle jotain. Olen myös antanut toiselle tilaa rakastaa muhkuroitani ja olen uskaltanut paljastaa itseni avopuolisoni edessä. Aluksi häpeillen mutta siitä hiljalleen luottaen, että riitän tämmöisenä kuin olen. 

Se tunne mitä avopuolisoni vartaloani katsoessa tai kosketellessa antaa, on jotain mitä jokainen nainen ansaitsisi kumppaniltaan tuntea. On ihana kun vieressä on tyyppi kenen seurassa ei tarvitse  

Nostaa saunassa jalkoja mahan eteen 

Piilotella itseään peiton alla 

Hävetä sitä jos on sänkiset jalat tai ärtyneestä suolesta turvonnut vatsa 

Hänestä olen kauneimmillani niinä hetkinä, joissa itse en tunne olevani kaikista upein ja se on ihana tunne.  

rakastan vartaloani

Minulla ei ole kolmannen raskauden jälkeen ollut mikään kiire tiputtaa painoa pois tai saada itseäni yhtä pieniin mittoihin kuin joskus ennen. Oikeastaan en edes halua yhtä pieniin mittoihin koska sisäisesti voin silloin huonosti. Enkä itseasiassa pistä pahitteeksi vaikka saisin pitää nämä kurvit, joista olen oppinut pitämään. Mieheni ehkä miettii nyt, mitä minä sanoin – olet seksikäs ja kaunis. 

Mutta tiedättekö miten vaikea kehun vastaanottaminen on?

Itsetuntoni on parisuhteen myötä kasvanut ja olen tosissaan alkanut enemmän rakastamaan vartaloani mutta siltin en osaa aina vastaanottaa kehua. Miehen mielestä en osaa vastaanottaa sitä koskaan. On nimittäin outoa, että on puoliso, joka kehuu koko ajan ja huomioi myös ulkoista habitusta. Se tuntuu hassulta mutta samalla aika kivalta, että joku ajattelee minusta kuten avopuolisoni ajattelee. Miten outoa se onkaan olla sellaisessa asemasssa missä itse voi sanoa pitävänsä vartalostansa mutta puolison niin sanoessa, se tuntuu vaikealta uskoa.

Mutta joo! Minun vartaloni saa pullan kun haluaa ja se saa liikkua kun haluaa eikä vartaloni tarvitse koskaan kuulla olevansa vääränlainen. Se on just oikeanlainen. Ainakin minun mielestäni.

Ida

 

Seuraa meitä:

Instassa

Lue myös:

Onni on olla minä

Unohtumaton kuvauspäivä