Hae
Elämänmakuista matkaa

Mitä kuuluu masennukselle?

Se, miten masennuksen kokee ja mahdollinen masennuksen hoitoprosessi ovat yksilöllisiä. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toiselle. Niinpä puhun tässä postauksesta minun masennuksesta ja siitä, mitä kuuluu masennukselle tänään.  

Kerroin vuosi sitten joulukuussa ääneen olevani masentunut vaikka itse ja läheiseni tiedostivat sen jo kesästä saakka mutta aluksi suljin asian pois. Häpeän vuoksi ja koin, että minulla ei olisi lupa masentua. Silkkaa hölmöyttä! Masennus ei kysy lupaa tullakseen kylään ja silloin kun se tulee, se ei lähde hoitamatta. Näin minä koen masennuksen ja oikeastaan, ei masennus koskaan lähde ihmisestä. Minulla se on aina kytenyt, hoitamattomana ja vasta viimeisen vuoden aikana masennus on ollut hoidossa.  

“Kaiken tämän mitä teen, millainen olen ja mitä luon, takana on masennus mutta masennuksen takana on ihminen. Minä. Minä, joka rakastan olla kotiäiti vauvalle. Minä, joka peittelen iltaisin kolme lastani nukkumaan ja nousen aamuisin keittämään puuroa. Kertaakaan en ole skipannut aamupalan tekemistä tai iltasadun laittamista mutta se ei poissulje sitä, että otin vihdoin vastaan diagnoosin. Vuoden lykkäsin asiaa vaikka osasin aavistaa jotain diagnoosin kaltaista mutta vähättelin sitä viimeiseen asti.”. 29.12.2021

Kuva: Pinja Lookki: Jemina

Mitä kuuluu masennukselle, tänään?

Tänään ja kesästä asti masennukselle on kuulunut suhteellisen hyvää. Matka tähän hetkeen, jossa masennukselle voi sanoa kuuluvan hyvää, ei ole ollut suora ja mutkaton. Matkan aikana olen käynyt vuoden ajan psykologilla ja tämän vuoden aikana psykoterapialla. Kumpikin hoitomuoto on antanut minulle avaimia masennuksen kanssa elämiseen ja sen lieventämiseen. Sain vuosi sitten jouluna lääkityksen masennukseen ja sen syömisen lopetin kesällä, varovasti mutta jännityksellä. Koin, että niin sosiaalihuollon tuki, toisen aikuisen tuki arjessa kuin itsetutkiskelu, että psykoterapia ovat omalta osaltaan auttaneet pääsemään tähän hetkeen. Hetkeen, jossa masennukselle kuuluu hyvää. 

Kahden vuoden työn ja vuoden mittaisen hyväksymisen johdosta olen saanut masennuksen siihen pisteeseen, että se ei ole enää ole ns. Aktiivisena. Se, että masennus on hallinnassa eikä ole aktiivisesti päällä, ei tarkoita sitä, etteikö masennusta olisi olemassa. Pidän itse siitä ajatuksesta, että masennus on olemassa mutta tällä hetkellä hallinnassa ja paussilla. Sellaisessa tilassa, jossa voin olla ilman lääkitystä ja jatkuvia oireita, joita masennuksen puhjetessa iski päälle.

Hyväksi havaitut itsehoito keinot

Saadakseni masennuksen tähän pisteeseen missä se nyt on, olen löytänyt ja saanut hyväksi havaittuja apukeinoja masennuksen kanssa toimimiseen ja sen lieventämiseen

Pyrin nukkumaan hyvin, myös päivisin jos mahdollista.

Väsyneenä ja vähäunisena kaikki näyttää mustalta, ja epätoivoiselta. Ensimmäisen asia mihin aloin diagnoosin saatua kiinnittämään huomiota, oli unenmäärä. Se on vielä tänä päivänä sellainen myrkyllinen myrkky, jossa vähäiset unet ottavat pahimmillaan ison vallan. Saatuani lääkityksen, ensimmäinen neuvo oli se, että unen määrään tulee panostaa, jotta lääkitys, psykoterapialla käyminen ja masennuksen hoitaminen tuottaisi tulosta. 

Liikun vaikka aina ei kiinnostaisi.

Pyrin liikkumaan useita kertoja viikossa ja joskus lähden ulos vaikka ei kiinnostaisi. Pieni vaunukävely, kotiseinien sisältä poistuminen tuo kummasti uudenlaista virtaa minulle! Niin tapahtui esimerkiksi toissa päivänä, jolloin oli ihan kökkö fiilis. 

masennuksen myötä olen oppinut hengittämään

Jos ja kun on sellainen moodi menossa, jossa huomaan, ettei kupoli kestä, niin pysähdyn ja hengitän. En aina muista mutta tähän pyrin sillä se, että pysähdyn, hengitän ja keskityn hetkeksi, auttaa pääsemään myrkyllisestä mielestä pois.

Mietin syytä mielen mustumiselle.

Aina on olemassa syy sille, miksi mieleni mustuu ja tuntuu siltä, ettei esimerkiksi näe hyvää edessä. Hetken ja joskus monen päivän ajan pitää tutkia juurisyitä. Joskus juurisyy löytyy lapsuudesta, joskus eilisestä tai joskus opituista tavoista tai menneistä ihmissuhteista. Minulle omanmielen hyvinvoinnin kannalta tärkeintä ja palkitsevaa on löytää syy mielen mustumisen taustalta.

Siirrän asioita, ei ole pakko juuri nyt tehdä 

Masennuksen myötä olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Kaikkea ei ole pakko tehdä juuri nyt ja sitä myötä lasken välillä rimaa omista odotuksistani. Toisaalta taas on hetkiä, joissa mieleni pitää tasapainossa se, että saan tehdä rauhassa viikko siivouksen, joka on minulle tärkeää. Tässä asiassa pyrin kuuntelemaan paljon omaa jaksamista ja sitä mitä tarvitsen juuri sillä hetkellä. Tarvitsenko halauksen, siivoushetken vai päiväunet? Tämä ajatus pätee siihenkin, että pyrin tekemään minulle mieluisia asioita, joista saan hyvän fiiliksen.

Masennukselle voi sanoa tervetuloa

Saatuani vaikean masennus diagnoosin vuosi sitten, sanoin masennukselle

tervetuloa

Tuntui hyvältä saada syy omalle käytökselle ja omalle mielelle, ja kaikki tämä auttaa tänäkin päivänä minua ymmärtämään itseäni ja tiettyjä toimintatapoja. Masennus ei ole häpeä ja sen voi kääntää vahvuudeksi, ja ominaisuudeksi.

Ida

 

Lue myös:

Kaiken takana masentunut

Kuormittunut, henkisesti