Hae
Elämänmakuista matkaa

Uusperhe ja uudet kumppanit

Minulta on useasti kysytty, niin yksityiselämässä, kuin Instagramissa, että miten uusperheessämme toimii exien ja nyxien asetelmat. Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys, sillä se, miten uusperhe ja uudet kumppanit asettuvat uomiinsa, on jokaisella erilaista. Ennen nykyiseen uusperheeseen asettautumista kokemus oli toisenlaista uusperhe asetelmasta sekä mielessäni kauhukuvat siitä, kuinka exät ja nyxät eivät asetu saman katon alle. Samanlaista kokemusta on joskus ollut omassa elämässäni, jossa exä astui korkeintaan tuulikaappiin.  

Asuessani yksin kolmen lapsen kanssa, päätin, että seuraavan mahdollisen nyxän tulee pystyä asettumaan exän kanssa saman katon alle. Mielestäni tämä olisi perheen kokonaisuuden sekä toimivuuden kannalta todella tärkeää. Haluan mahdollistaa lapselle sen kokemuksen, jossa aikuiset osaavat olla aikuisia ja syntymäpäivillä kaikkien jalat mahtuvat saman kahvipöydän äärelle.

uusperhe ja uudet kumppanit

Meillä on uusperhe elämää takana syyskuusta 2022 asti eli nyt yhteensä viisi kuukautta. Jo ennen yhteen muuttamista vietimme lähes päivittäin aikaa yhdessä. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että ensimmäisten seurustelu viikkojen aikana nyxä ja exä tapasivat toisensa. Olin jo ennen tapaamista kertonut nyxälleni, että meidän kotona exä saa riisua kengät tuodessaan lapset ja istua vaikka alas, jos siltä tuntuu. Olin kertonut myös, että koululaisten isä on taaperolle yksi tärkeistä aikuisista, ja näin ollen saattaa tulla joskus visiitille ihan muutan vain. Tämä oli nyxälle okei ja se tuntui minusta hyvältä. 

Meidän uusperheen exät koostuvat vain yhdestä exästä eli koululaisten isästä, ja voi jestas miten onnellisessa asemassa olemme! Se, että on vain yksi exä kenen kanssa keskustella asioista, sopia ja vaihdella päiviä, on todella simppeliä. Tässä on isona etuna se, että olemme mieheni kanssa kumpikin yksinhuoltajia. Ei tarvitse joka suuntaan sopia lapsiin liittyvistä asioista tai olla myrkyllisistä väleistä huolimatta tekemisissä.

uusperheen exät ja nyxät

Uusperheessämme vain koululaiset kulkevat ns. Kahden kodin väliä, sovitusti tiettyinä päivinä kuukaudessa. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö he joskus menisi isälleen extempore. Välillä olen saattanut soittaa exälleni, että ottaa koululaiset tai jommankumman extra yöksi, jotta saan levätä. Usein se on onnistunut, kuten onnistui, kun lähdimme mieheni kanssa reissuun. Esikoinen meni isälleen jo kahta yötä aikaisemmin, mitä normaalisti menisi. 

Kaikki lapsemme tuntuvat pitävän meidän selkeästä koululaisten isäviikonloppu rytmistä ja siitä, jos koululaisten isä joskus käy meillä kahvilla. Ei ole väliä onko bonarin synttärit vai biologisen synttärit, niin koululaisten isä saapuu kakulle. Mielestäni tämä on jokaisen lapsen rikkaus. 

Meidän uusperheessä ei tunneta aikuisten välisiä riitelyitä tai kyvyttömyyttä hoitaa lasten asioita. Onni on iso uusperhe ja toimivat, aikuisten väliset suhteet. Se luo sellaista vakautta ja turvallisuutta sekä selkeyttä, että välittämistä lapsille.  

Yksinhuoltajuudessa on paljon hyvää ja yksi niistä on juuri tämä ominaisuus.  

Ida 

Lue myös:

toimiva vanhemmuus erosta huolimatta

Romanttinen igluyö

Hei vaan uhmaikä

Jokaisella lapsella uhmaikä alkaa eri vaiheessa ja on erityyppistä. Esikoisellani uhmaikä alkoi vasta koululaisena. Muistan, miten se löi minut hiljaiseksi! En osannut odottaa uhmaiän alkavan vasta myöhäisellä iällä, sillä luulin uhman olevan leikki-ikäisten juttu. Keskimmäisellä puolestaan uhmaikää oli pienesti jokaisessa ikävaiheessa. Keskimmäinen on luoteeltaan hyvin temperamenttinen ja päiväkoti-ikäisenä se näkyi vahvasti, siitä huolimatta tunsin pääseväni uhman suhteen helpolla, kunnes talouteen kasvoi viisivuotias. Joka päivä mietin, miten vahvaa uhma on ja kuinka sen käsittely tuntuu itsestäni haastavalta, sillä viisivuotiaan uhmaaminen on erilaista, mihin olen tottunut. Se on verbaalisesti lahjakasta ja sinnikkäästi omasta tahdosta kiinni pitämistä.

Ensimmäistä kertaan koskaan taloudessani asuu niin vahva tahtoinen ja uhmakas lapsi, että mikään kiristys, uhkailu ja lahjonta ei toimi. Se tuntuu minusta toisinaan neuvottomalta, sillä kuten sanoin, uhmat voivat olla erityyppisiä ja tällä kertaan edessäni on sellaista uhmaa minkä kanssa en ole ollut tekemisissä, ennen tätä uhmakautta.

Uhmaikä, raskas ikä

Kuka vanhempi sanoo jaksavansa uhmaikää koko ajan? Tai kuka sanoo, että verbaalisesti voimakas tahtoinen uhmaikä on päivän kohokohta? Hyvä, en minäkään. Koen, että uhmaikä on raskas ikä koska uhmaikäinen lapsi koettelee koko perhettä. Ei vain aikuisia vaan kaikkia muita perheenjäseniä, ainakin meidän tapauksessa uhmakas lapsi räiskyy myös sisarusten läsnä ollessa ja koko perheen yhteisissä hetkissä. Oikeastaan ei katso aikaa eikä paikkaa sille, että miten vahvasti tahtojen taistelua käydään.

Joskus itse syyt tahtojen taistelulle tuntuu olevan ihmeelliset ja hankalasti ymmärrettävät. Herää kysymykseen, että kannattiko?

Muutan pois.

Älä puhu mulle.

Mene pois.

En tykkää susta.

Vihaan (lista mitä kaikkea vihaa).

Milloin meillä ollaan muuttamassa, milloin ylhäisyydelle ei saa puhua ja milloin vihataan kaikkia, näin lievästi kirjoitettuna. Joskus ei selvitä lievällä vaan sanallinen lahjakkuus ja asioiden huutaminen on rumaa sekä syvälle iskettävää. Joskus nämä hetket kestävät koko päivän mutta toisinaan kestävät vain hetken, joko tai, tulee se vanhemmalle aina puskista. Ainakin pysyy jännitys elämässä.😉

Kaikesta väännetään kättä ja neuvotellaan.

En halua maitoa.

Hetken päästä.

Miksi en saanut maitoa?

(saa maitoa)

En tykkääkkään maidosta.

Näissä tilanteissa sitä tekisi mieli heittää maito viemäristä alas vaan sitä tyytyy pyörittämään silmiään, laskemaan sataan ja miettimään mielessään tilanteen logiikkaa. Eilen maidosta tykättiin, tänään siitä ei tykätä. Huomenna vesi on lempi juomaa, tänään se puistattaa. Uhmaikä, niin suuria tunnetiloja ja tilanteita, joissa ei meinaa perillä pysyä. Sanotaan, että uhmaikä on vaihe, mietin vaan, että kauan vaihe kestää?

Kohta tulee pienempi perässä, hänen uhmaikänsä ja sitten alkaa perheessä jo teini-iän vuoristoradat ja mitä vielä? Vaiheita vaiheiden perään, joissa usein pysyy kartalla mutta ei aina. Uhmaikä nimittäin on sellainen vaihe, jossa on ihan kulmakarvan asennosta kiinni, että onnistuuko kengän pukeminen tai ei ja jos erehtyy auttamaan, saattaa tiuskaista

Osaan ite

mutta jos ei heti auta

(kiljutaan) Miksi kukaan ei koskaan auta!!

Uhmaikä on niin suurta tunteiden vuoristorataa, että välillä tuntuu, että en pysy mukana. Siinä missä lapsi saattaa vääntää kättä koko päivän jokaisesta asiasta, voi olla myös sellainen päivä, että hän ei väännä kuin kerran kättä mutta todella verbaalisesti taitavasti. Hän pääsee tästä jo muutamissa minuuteissa yli ja siinä vaiheessa olen aikuisena monttu auki.

Uhmaikä, saisi loppua jo. Mieluummin ennen kuin teini-iän hulinat alkaa. Sitä ennen ottaisin tahtojen taistelusta hetken happea ja toivoisin seesteisempiä päiviä mutta jos jotain positiivista, niin eikö se ole puoli voitto, jos lapsista 4/5 eivät käy läpi mitään vaihetta?

Ida

 

Lue myös:

bonusaikuinen – millaista se on?

Mitä kuuluu uusperheelle?

Seuraa meitä:

Instassa